Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te herkät selviätte?
06.02.2014 |
Mä olen nuori nainen, suht kaunis, siististi pukeutuva, vaikutan varmaan ujolta mutta yleensä hymyilen ystävällisesti enkä ainakaan kulje naama norsunvitulla. Aina sanon hei ja kiitos.
En tarkoita herkällä välttämättä sellaista joka itkee Salkkareita katsellessa vaan sitä että on herkkä kaikelle negatiivisuudelle, äänille, hajuille, väkijoukot ja sosialisointi väsyttää helposti (eli introvertti).
Varsinkin nyt kun olen ollut entistä masentuneempi ja ahdistuneempi niin mä koen sen niin henkilökohtaisesti jos joku mulkaisee mua autostaan tai kaupassa ei vastaa mun tervehdykseen. Tiedän että tuntemattomien mielipiteillä ei ole periaatteessa väliä mutta mä kuitenkin itse olen ystävällinen ihminen - toisaalta en tiedä saako ihmiset musta tosi ystävällistä kuvaa koska en ole superpuhelias yms. Kiitos jne sanon kuitenkin aina.
Herkkänä ihmisenä herkässä mielentilassa sitä vaan tuntuu olevan oikein magneetti negatiivisille ihmisille, tottakai ne vaistoaa että mä olen ihminen jonka päältä saa kävellä ja sanoa mitä vaan.
Mutta miten te muut herkät selviydytte arjesta ja rakennatte suojamuurin ympärillenne?
Tosi väsyttävää murehtia jonkun tuntemattoman mulkaisua..mutta tällaista tää nyt on!
Kommentit (28)
http://hidastaelamaa.fi/2013/09/herkkyytesi-voima-rakastatko-herkkyyttasi/
Lue Elaine Aronin Erityisherkkä ihminen. Ota selvää, nykyisin on eri puolella Suomea kursseja, joilla herkkyytä käsitellään positiivisesti ja opetellaan ottamaan se voimavaraksi. Suosittelen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
#2 Okei, mä olen kunnon tarkkailija ja huomaan ihmiset kaikkialla, ehkä pitäisi kokeilla olla katsomatta muihin kadulla yms mutta ehkä mä olen jo niin epävarma että haen niiltä jotain reaktiota, hymyileekö vai mulkoileeko ne mulle. Osaksi siksi että koen myös että mua tuijotetaan paljon, mutta voi olla että kuvittelen sen.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 15:36"]
http://hidastaelamaa.fi/2013/09/herkkyytesi-voima-rakastatko-herkkyyttasi/
Lue Elaine Aronin Erityisherkkä ihminen. Ota selvää, nykyisin on eri puolella Suomea kursseja, joilla herkkyytä käsitellään positiivisesti ja opetellaan ottamaan se voimavaraksi. Suosittelen!!
[/quote]
Kiitos vinkistä :) Mä olen kuullut tosta kirjasta aiemmin joten pitäisi kai vihdoin lukea se! Uskon kyllä että herkkyys on voimavara, olen esim hyvin empaattinen ja koska tavallaan osaan lukea ihmisiä, olisin hyvä terapeutti. :-D
Oma ex-psykologipuolisoni sanoi monesti, että niihin hommiin hakeutuu persoonat joilla on itse joitain ongelmia, eli varmasti voisit olla hyvä terapeutti, voimia sulle ja suunnitelmillesi!
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 15:36"]
http://hidastaelamaa.fi/2013/09/herkkyytesi-voima-rakastatko-herkkyyttasi/
Lue Elaine Aronin Erityisherkkä ihminen. Ota selvää, nykyisin on eri puolella Suomea kursseja, joilla herkkyytä käsitellään positiivisesti ja opetellaan ottamaan se voimavaraksi. Suosittelen!!
[/quote]
Kiitos vinkistä :) Mä olen kuullut tosta kirjasta aiemmin joten pitäisi kai vihdoin lukea se! Uskon kyllä että herkkyys on voimavara, olen esim hyvin empaattinen ja koska tavallaan osaan lukea ihmisiä, olisin hyvä terapeutti. :-D
[/quote]
Tutustustu noihin Heiskasen sivuihin tuolla Hidasta elämää-sivustoilla muutenkin. Hyödyllisiä artikkeleita ja linkkejä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me herkät selvitäkään: viinaa, huumeita, mielialalääkkeitä yms. Mietipä mistä niiden käyttö aiheutuu.
Kiitos vinkeistä! Tulen varmaan aina olemaan herkkä introvertti mutta ehkä iän myötä ja kun pääsen yli itsetunto-ongelmistani ja olen itsevarmempi on helpompi olla "tällainen" eikä ottaa kaikkea ihan niin henkilökohtaisesti vaikka herkkä olisikin.
Oon oikeastaan onnellinen että mä en kuitenkaan ole se ihminen joka "hyökkää" tuntematonta ihmistä kohtaan oman pahan olonsa takia.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 16:26"]
Kiitos vinkeistä! Tulen varmaan aina olemaan herkkä introvertti mutta ehkä iän myötä ja kun pääsen yli itsetunto-ongelmistani ja olen itsevarmempi on helpompi olla "tällainen" eikä ottaa kaikkea ihan niin henkilökohtaisesti vaikka herkkä olisikin.
[/quote]
Varmasti! Itselleni kävi juuri näin. Olen nykyään onnellinen tällaisena, enkä enää mieti mitä minusta ajatellaan. Siihen liittyy aikuistuminen, työllistyminen ja oman paikan löytäminen maailmassa muutenkin.
Muistan myös nuorena tehneeni paljon mielikuvaharjoituksia, eli kuvittelin niitä tilanteita joissa sitten aikuisempana olen itsevarma ja hyväksytty ihminen. Jos jokin tilanne meni mielestäni huonosti, esim. reagoin johonkin typerään letkautukseen liian voimakkaasti, kuvittelin samasta tilanteesta paremman version. Ajan myötä noista kuvitelmista alkoi tulla todellisuutta, eli aloin käyttäytyä itsevarmemmin ja myönteisemmin, enkä ottanut enää itseeni kaikkea mahdollista.
Tsemppiä! Minä opin, ja niin opit sinäkin. :) Yritä suhtautua kaikkeen myönteisen kautta. Silloin kun tuntuu että menee mönkään, se myönteinen kulma voisi olla se, että sitten esim. vuoden kuluttua sama tulee onnistumaan paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sinä selviät!
Minä olen herkkä ja ekstrovertti. Koen vaikeana sietää melua ja muita voimakkaita ärsykkeitä. Koen asiat yleensäkin isolla volyymillä ja väsyn helposti. Ilkeys ja muu paha maailmassa ahdistaa minua usein suuresti. Olen opetellut joitakin hyviä selvitymiskeinoja: Rajaan elämääni siten, ettei minulla ole liian kiire. Olen etsinyt työpaikan jossa en stresaannu ylettömästi. Harrastan säännöllisesti rentouttavia asioita, kuten liikuntaa ja taide-elämyksiä. En katso uutisia televisiosta, luen vain netistä otsikot ettei mitään välttämätöntä mene ohi. Vältän hankalia ihmissuhteita mahdollisuuksien mukaan ja hakeudun rauhallisten, tasapainoisten ihmisten seuraan.
Etsi ja löydä elämääsi asioita, jotka rentouttavat ja tuntuvat hyvältä,
terveisin eräs jo nelikymppinen joka on selviytynyt.
Minä ainakin olen selvinnyt erittäin hyvin. Oikeasti ihmiset kuitenkin tykkää ystävällisistä, kilteistä ja huomaavaisista ihmisistä. Siksi minullakin on valtavasti ystäviä ja olen myös hyvässä asemassa työelämässä. Välillä olen tekemisissä sellaisten "lyttääjätyyppisten" ja "kovien" ihmisten kanssa, ja kyllä niidenkin kanssa oppii tulemaan toimeen. Mutta harvoin ne kovin pidettyjä ja varsinkaan aidosti onnellisia on.
Kyllä nykymaailmassa on yhä enemmän kysyntää aidolle ystävyydelle ja herkkyydellekin! Näen sen enemmän vahvuutena kuin negatiivisena asiana. Ainakin itse koen että olen saanut melkein kaiken elämässäni osalta persoonallisuuteni vuoksi, ihanan miehen ja onnelliset lapset vielä tietysti kaiken lisäksi.
Uskon vahvasti että harvalla tylyllä "minä-minä"-kotkalla on asiat yhtä hyvin. Nykyajan harhakuvia on se, että kovuudella pääsisi pitkälle. Ehkä jossain tilanteessa se toimii, mutta useimmiten toimii paremmin sosiaalisuus ja yhteistyökykyisyys, sekä aito persoona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yli nelikymppinen ja käyn tällä hetkellä korjailemassa osiani kasaan kahden terapeutin vastaanotolla. En ole saanut enkä saamassa mitään psykiatrista diagnoosia, mutta herkkä ja älykäs kuulemma olen.
Olen ilmeisesti elämäni varrella selviytymiskeinona jakanut itseni erillisiin osiin, joita käytän tarpeen mukaan, mutta ongelmani on, etten enää osaa liittää jokaista "persoonaa" yhdeksi ja samaksi minäksi,. Ne tappelevat keskenään ja vartoivat toisiaan, enkä pysty käskemään kaikkia. Uuvun sen kaiken keskellä. Teemme siis töitä, jotta saisin osaseni kasaan.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 17:01"]
Sä olet vielä niin nuori. Oikeastaan vaihtoehdot sulla on muuttua ilkeäksi ja kovaksi niin kuin muut tai ruveta syömään nappeja/viinaa. Sun yli tullaan tallomaan.
[/quote]
Tämä ei pidä paikkaansa, voin kertoa sen kokemuksesta. Herkkäkin ihminen voi oppia estämään muiden tallomisyritykset ilman että pitäisi muuttua kovaksi. Tämä taito kannattaa opetella mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tärkeintä siinä on tehdä aina heti tiukasti selväksi, ettei tule sietämään huonoa kohtelua. Näin täytyy toimia, vaikka se tuntuisi aluksi vaikelta. Noissa asioissa ei nimittäin pidä antaa yhtään periksi, muuten tilanne lähtee luistamaan väärään suuntaan. Ja mitään aineita ei tietenkään tarvitse ryhtyä käyttämään. Aineiden sijaan kannattaa opetella rentouttavia keinoja ja suunnata huomio hyviin asioihin.
terv. se herkkä nelikymppinen joka jo vastasi aloittajalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä takia tuolle numerolle 17 muka satelee alapeukkuja? Onko meitä tässä keskustelussakaan näin montaa, vai monistaako niitä joku?
Toinen nelikymppinen, no:16
Hyvin pärjäät kun päättää että olen hyvä tällaisena kuin olen ja lakkaat hakemasta muiden hyväksyntää. Lakkaat miettimästä mitä muut sinusta ajattelevat. Sinulle jää energiaa omiin juttuihisi kun lakkaat tuhlaamasta energiaasi jonkun kaupan kassan tervehtimisten tai tervehtimättä jättämisten miettimiseen.
En tiedä mistä noi alapeukutukset tulee.. Joku katkeroitunut mutta ah itsevarma ämmä langoilla?
Huonosti tässä selvitäänkin. Koko ikänsä kun on kuullut olevansa vääränlainen kun on liian ujo ja hiljainen...vaikea muuttua miksikään.. Ammattikin olisi pitänyt valita niin, että voisi tehdä jotai yksinäisempää työtä...
Maailmassa peukutuksia riittää, suuntaan jos toiseenkin :)
Hyvää illanjatkoa kaikille,
terv. se herkkä nelikymppinen
Nää alapeukut on jo jotain absurdia :D piti lukea noi kommentit uudelleen josko löytäisin niistä jotain, joka saattais ärsyttää muita mut ei...
Hei tyyppi, näytä tähän kuinka monta alapeukkua irtoaa?
Alue: Aihe vapaa
Mä olen niiin introvertti ja omissa ajatuksissani, etten edes huomaa muita ihmisiä. Minä olen se, joka en vastaa tervehdykseen, yksinkertaisesti koska en ole huomannut koko ihmistä tai sitä että tervehdys on tarkoitettu minulle.
Eli joo, minä selviydyn vetäytymällä omaan päänsisäiseen maailmaani ja sulkemalla tietoisuudestani pois muut ihmiset ja ympäröivän hälyisän maailman.