Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te herkät selviätte?
06.02.2014 |
Mä olen nuori nainen, suht kaunis, siististi pukeutuva, vaikutan varmaan ujolta mutta yleensä hymyilen ystävällisesti enkä ainakaan kulje naama norsunvitulla. Aina sanon hei ja kiitos.
En tarkoita herkällä välttämättä sellaista joka itkee Salkkareita katsellessa vaan sitä että on herkkä kaikelle negatiivisuudelle, äänille, hajuille, väkijoukot ja sosialisointi väsyttää helposti (eli introvertti).
Varsinkin nyt kun olen ollut entistä masentuneempi ja ahdistuneempi niin mä koen sen niin henkilökohtaisesti jos joku mulkaisee mua autostaan tai kaupassa ei vastaa mun tervehdykseen. Tiedän että tuntemattomien mielipiteillä ei ole periaatteessa väliä mutta mä kuitenkin itse olen ystävällinen ihminen - toisaalta en tiedä saako ihmiset musta tosi ystävällistä kuvaa koska en ole superpuhelias yms. Kiitos jne sanon kuitenkin aina.
Herkkänä ihmisenä herkässä mielentilassa sitä vaan tuntuu olevan oikein magneetti negatiivisille ihmisille, tottakai ne vaistoaa että mä olen ihminen jonka päältä saa kävellä ja sanoa mitä vaan.
Mutta miten te muut herkät selviydytte arjesta ja rakennatte suojamuurin ympärillenne?
Tosi väsyttävää murehtia jonkun tuntemattoman mulkaisua..mutta tällaista tää nyt on!
Kommentit (28)
Minä olen kai sitten vahva ihminen, olen aina ymmärtänyt ihmisen herkkyyden jonain muuna kuin huonona itsetuntona ja tuollaisen miksi minua katsotaan rumasti vain herkkänahkaisuutena ja herkkyyden ihmisen kykynä tuntea myötätuntoa ja ymmärtää toisia ihmisiä.
Omasta mielestäni minusta löytyy jonkin verran herkkyyttä, suren maailman pahuutta, olen tosin oppinut että en voi koko maailmaa parantaa, voi vain yrittää helpottaa niiden ihmisten elämää edes pienellä hymyllä, jotka ovat lähelläni.
Jos minua joku kaupassa ei tervehdi ajattelen että hänellä on huono päivä tai ei jostain syystä muista minua tai hän miettii omia ongelmiaan.
Minäkin olen introvertti, joka tarvitsee vähintäin tunnin päivässä omaa hiljaista aikaa, mutta sinä aikana en piehtaroi oman "herkkyyteni" kanssa vaan mietin miksi en tänään kiittänyt työkaveria tai kaupan myyjää, miksi en pitänyt lupaustani, että joka päivä sanon jotain kaunista jollekin ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kärsin kovasti mun ystävästä eli sen mieli vaikuttaa muhun. Ahdistun kovasti jos se soittelee ja puheesta kuulee onko se ok.
Tänäänkin tuli jo etukäteen paha olo ennenkuin se
oli edes soittanut.
Kannattaa välttää ihmisiä jotka tuovat sulle vain negatiivista energiaa. Tai sanoa heille suoraan asiasta ja ehkä he tajuavat ongelmat. Joskus ystävyyssuhteet ei vaan ole sen pahan mielen arvoista.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:24"]Kyllä sinä selviät!
Minä olen herkkä ja ekstrovertti. Koen vaikeana sietää melua ja muita voimakkaita ärsykkeitä. Koen asiat yleensäkin isolla volyymillä ja väsyn helposti. Ilkeys ja muu paha maailmassa ahdistaa minua usein suuresti. Olen opetellut joitakin hyviä selvitymiskeinoja: Rajaan elämääni siten, ettei minulla ole liian kiire. Olen etsinyt työpaikan jossa en stresaannu ylettömästi. Harrastan säännöllisesti rentouttavia asioita, kuten liikuntaa ja taide-elämyksiä. En katso uutisia televisiosta, luen vain netistä otsikot ettei mitään välttämätöntä mene ohi. Vältän hankalia ihmissuhteita mahdollisuuksien mukaan ja hakeudun rauhallisten, tasapainoisten ihmisten seuraan.
Etsi ja löydä elämääsi asioita, jotka rentouttavat ja tuntuvat hyvältä,
terveisin eräs jo nelikymppinen joka on selviytynyt.
[/quote]
Tää vois olla omasta kynästäni! Olen myös nelikymppinen joka on vasta viime aikoina tajunnut että mun kannattaa suojautua atressiltä ja tehdä juuri mainitsemasi asiat. Lisään vielä että nukkua tarpeeksi. Tällä hetkellä on etsinnässä työpaikka, joka ei olisi kamalan stressaava. Olen valmis palkka-aleen siitä hyvästä, koska uskon elämänlaatuni paranevan.
Olen herkkä, yliherkkä, leijonaäiti, vaimo......huolehtiva. Kieltämättä aika helpottava lukea tätä viestiä, minä kun luulin olevani ainoa maailmassa jolla on aina paha ola, niin ja tyttäreni. Aistin, vaistoan ja luulen, no, enimmäkseen luulen ;/. Tyttäreni ja poikani vielä kasvaa tähän ja voi niin kärsin heidän puolestaan, mutta tiedän jo nyt, he kulkevat äitinsä perimää luonnetta, rankka huumori, äärimmäisen herkkä luone. Mitä kestämiseen tulee, kerää ympärillesi oikeat henkilöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet vielä niin nuori. Oikeastaan vaihtoehdot sulla on muuttua ilkeäksi ja kovaksi niin kuin muut tai ruveta syömään nappeja/viinaa. Sun yli tullaan tallomaan.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 17:01"]
Sä olet vielä niin nuori. Oikeastaan vaihtoehdot sulla on muuttua ilkeäksi ja kovaksi niin kuin muut tai ruveta syömään nappeja/viinaa. Sun yli tullaan tallomaan.
[/quote]
No voi höpsis!
Joillakuilla on todella erikoinen kuvitelma, että muiden tallominen tai tallotuksi tuleminen olisivat ainoat vaihtoehdot ihmiselle tässä elämässä. No eivät ole! Itse osaan puolustaa itseäni aivan asiallisesti ja ystävällisesti, enkä ole joutunut ketään tallomaan, vaikka en myöskään anna muiden talloa itseäni. Helppoa nyt kun sen osaa, opettelussa tosin meni hieman aikaa. Tämän voi kuitenkin jokainen oppia jos haluaa.
t. 10
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 15:31"]
Mä olen niiin introvertti ja omissa ajatuksissani, etten edes huomaa muita ihmisiä. Minä olen se, joka en vastaa tervehdykseen, yksinkertaisesti koska en ole huomannut koko ihmistä tai sitä että tervehdys on tarkoitettu minulle.
Eli joo, minä selviydyn vetäytymällä omaan päänsisäiseen maailmaani ja sulkemalla tietoisuudestani pois muut ihmiset ja ympäröivän hälyisän maailman.
[/quote]
Ihana olet! Ihan kuin lapset, jotka eivät tiedä ketä oli ryhmässä tai millaiset vaatteet luokkakavereilla on tai mitä ne söi välipalaksi, kun keskittyminen ja hetkessä eläminen on niin täyttä, keskittyminen omaan tekemiseen täydellistä.