Äidilläni on kiintymyssuhde lapseeni

Niin ainakin omien sanojensa mukaan. Näemme välimatkan takia noin kerran kuukaudessa. Nyt olimme siellä yön yli ja kotiuduimme illalla. Ollessamme lähdössä, 3-vuotiaani alkoi itkeä väsymystään, takana oli huono yö 7 tunnin katkonaisilla unilla, ei päiväunia ja koko päivä laukkaamista muissa sukulaisissa. Lapsi oli ihan kaput. Yhtäkkiä äitini ripustautui lapseen ja hoki, että ymmärtää miten vaikea mummusta on erota ja sanoi mulle kyseessä olevan eroahdistus. Nätisti kerroin että eroahdistus liittyy ensisijaisiin kiintymyssuhteisiin ja tässä ei taida kuitenkaan olla kysymys ihan siitä. Vaan lapsi on tosi väsynyt ja taas uusi siirtymätilanne rasittaa valmiiksi uuvuksissa olevaa muksua. Mutta ei, äidillä on kuulemma kiintymyssuhde lapseeni, samanveroinen kuin minulla.

Edelliskerralla olimme äidilläni kolme yötä ja viimeisenä päivänä sama 3-vuotias totesi meille, että olemme olleet monta päivää mummolassa, äiti, asutaanko me täällä. Äitini käänsi tämän mielessään niin, että lapseni haluaa asua mummulassa. Eilen hän vetosi tähänkin, lapsi on kuulemma itkenyt ja huutanut että haluaa asua mummulassa. Tilanne oli tuo lapsen spontaani kysymys, ja se meni tasan tarkkaan noin kuten yllä kuvailen. Ei itkua, ei huutoa, vain 3-vuotiaan kysymys. Siihen ei liittynyt dramatiikkaa paitsi näköjään äitini päässä.

Soittelemme usein vanhemmilleni koska näemme niin harvoin. Lapseni on alkanut hiukan ujostella puheluita ja toisinaan ei malta leikeistään lähteä puhelimeen. Äitini jauhaa tätä samaa kiintymyssuhdetta, hänen teoriansa on, että lapseni on niin rakastanut mummuun ettei kestä eroa hänestä ja sen takia ei puhu puhelimessa. Lapsi siis suojelee itseään luopumisen tuskalta ja valtavalta eroamisen surulta eikä edes aloita puhelua mummun kanssa. Tästäkin olen yrittänyt nätisti keskustella, ei ole kyse heidän välisestään kiintymyssuhteesta vaan muista seikoista. Ei, ei mene jakeluun.

Miten tästä nätisti sanoisi, keksiikö joku jotain nokkelaa? En haluaisi pahoittaa äitini mieltä mutta en jaksa näitä draamakohtauksia ja takertumisia jotka tuntuvat vain paheneva, ja toivoisin äidin ymmärtävän ettei ole tasaveroinen vanhempi lapselleni. Äiti ei ole mikään tyhmä ihminen vaan lukenut, senkin takia ihmettelen mikä kumma harha häntä riivaa.

Äitini tyyli on aiemminkin ollut hiukan omistava mutta nyt alkaa riittää.