Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vastaako teillä mies perheestä samalla tavalla/yhtä paljon kuin sinä?
28.12.2013 |
Meillä ei. Monissa asioissa minä olen se pomo, vastentahtoisesti. Mies ei halua tietääkään lasten vaateasioista, harrastusmaksuista, lääkäriajoista, vanhempainilloista jne. Minä hoidan kaikki yhteydenpidot kouluun, päiväkotiin ja terveydenhoitoon. Jos näitä joskus miehelle selitän, saan kuulla, ettei häntä kiinnosta, ei tarvitse kertoa.
Nyt ärsyttä myös toinenkin seikka. Viikonloppuisin niin kuin tänäänkin ja joskus iltaisinkin töiden jälkeen mies painuu työhuoneeseen eikä mieti yhtään, miten muu perhe pärjää. Siellä sitten puuhailee omiaan, ja tänäänkin on sieltä kadonnut pihalle, ja minun on huolehdittava lapset vaatteisiin, ruokittava, keksittävä puuhaa jne. Ei edes kysy, sopiiko. Kunhan vain häviää siinä vaiheessa, kun muu perhe on aamupalalla. Eikä ole mikään satunnainen kerran kuussa kerta vaan säännöllisesti lähes joka päivä ja aivan jokainen viikonloppu.
Onko muissa tällaista vai onko oma mieheni vain täydellinen vapaamatkustaja perheessä? Olisi nimittäin itsellenikin kivaa tehdä kerrankin vaikka edes kotitöitä kaikessa rauhassa ilman, että lapset roikkuvat käsissä ja vaativat huomiota.
Kommentit (24)
Ei meilläkään osallistuta samalla tavalla, minä kun olen kotona ja mies töissä. Päävastuu siitä että asiat sujuu on minulla, ja minä ostan tähän talouteen lähes kaiken, miehen vaatteita ja kenkiä myöden, kaiken elektroniikan, kodinkoneet ja urheiluvälineet lapsille. Minä teen ruuat, mies kuorii perunat valmiiksi jos on kotona.
Olen joskus miettinyt, että miten kävisi jos mies joutuisi ostamaan lapsille vaatteita.
Mutta niin kauan kun minä olen olemassa, ei hätää.
Jos minä kuolisin, olisi miehellä lasten kanssa hankalaa, joten toivon että en kuole ihan lähivuosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies hoitaa oman osansa ja enemmänkin. Vaatehuolto ja ostaminen, samoin kuin talous on mun kontolla.
Käyn kaupassa, mies purkaa ostoskassit ja molemmat tietää sen jälkeen mitä kaapissa on ja mitä niistä tehdään. Arjen kokkailut on enempi miehen hommia, kun tulee aiemmin kotiin.
Hoitaa lapsen lääkärit ja muut, jos pyydän hoitamaan.
On enempi ulkoilmaihmisiä kuin minä, joten hoitaa naapuruston lasten juoksuttamisen pihalla.... Ja meidän mukelo on aina puettu tiptop sään mukaan ulos.
Siinä sivussa huoltaa autot ja talon, opettaa ne jutut tytöllekin.
Enpä voi valittaa, mutta aika monta hutia tuli kokeiltua ennenkin tämä helmi löytyi.
Ei, koska minä olen kotona. Mutta viikonloput hän pyhittää perheelle.
Ei samalla lailla, mutta varmasti yhtä paljon.
Eli eri asioista vastaamme. Minä enemmän kouluun liittyvistä asioista. Mies lasten harrastuksista. Minä vaatepuolesta. Mies lääkäriajoista. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vastaa. Minä olen kotona joten vastaan kaikesta. Aina. Vaikka mies olisi vapaalla niin silti. Myöd kaikista kotihommista. Joskus mies vie roskat ja käy kaupassa kyllä. Muuten minä.
Ei vastaa yhtä paljon. Mä just hoidan ja muistan neuvolat, hoitopaikan lappuset ja lippuset, hoitatätien joululahjat, kaverisynttärit, vaateasiat....Koen et mun vastuulla on liikaa ja olen välillä tosi väsynyt ja alan jo unohdella asioita. Myös syöminen, ulkoilu ja nukkumaanmeno hampaanpesuineen on viime kädessä mun vastuulla. Jos en sano mitään miehelle, unohtaa esim. antaa iltapalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että tällä hetkellä jo lähes yhtä paljon mutta ei samalla tavalla. Lasten ollessa aivan pieniä, selkeästi suurin vastuu on ollut minulla. Tämä toimii siis meillä mielestäni hienosti. Lapsia on neljä, ja kumpikin olemme nykyään palkkatyössä.
Meillä on täysin yhteisvastuu. Kaikki menot ja tapaamiset ja ostokset ja kouluhommat merkataan yhteiseen perheen kalenteriin, ja jaetaan joko jommallekummalle tai yhteisesti. Mies soittaa lääkäriaikoja ihan samalla tavalla kuin minäkin, ja käy vaateostoksilla, hommaa synttärilahjoja ja pesee hampaita. Ollaan molemmat päivätöissä ja molemmat ottavat vapaa-ajalla täysin saman "roolin" kotihommista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisiko jutteleminen miehen kanssa mitään ja unohda hetkeksi tämä palsta.
Ei koskaan. Jos milloin niin pakotettuna ja pitkän neuvottelun jälkeen. Kaverit ja omat vähäpätöiset asiat tärkeämpiä. Ei hän jaksa, viitsi kun nukuttaa. voi nukkua hyvin iltapäivään. Kaikki, kaikki asiat teen itse. Apua ei tule edes kauppakassin kannossa.
Naapurikin kyseli milloin kannan miehen kainalossa sisälle, jos nyt milloin vaivautuu käymään ulkona paitsi siis kavereillaan ja baarissa.
Kaikille parasta olisi heittää ukko niskapers otteella kylmästi pellolle. Siintäpä oppisi tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei samalla tavoin (koska ei olisi järkevääkään molempien häärätä samoissa asioissa mukana) mutta yhtä paljon tekee perheen eteen kuin minäkin. Mies mm. käy ruokakaupassa, tekee ruuan ja hoitaa lapsen harrastuksen (kerta pari viikossa). Minulla on vastuu lasten vaatteista, läksyjen tarkistamisesta ja yhteydenpidosta eri tahoihin. Tarvittaessa kaikki hoituu toisinkin päin ja molemmat viettävät aikaa lasten kanssa mielellään ja suurin piirtein yhtä paljon. Vuoroilloin luetaan iltasadut ja nukutetaan lapset. Molemmat ollaan työelämässä.
Ei vastaa samalla tavalla kuin minä, sillä meillä on työnjako. Kumpikin kuitenkin tekee koko ajan hommaa minkä jaksaa, joten ei tässä kukaan vapaamatkustelekaan. Nuo kaikki sun luettelemat asiat kuuluu mun vastuualueeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen ihmettelen, millaisia miehiä te naiset kotonanne katselette. Uskomattomia egoistisia mammannyssäköitä! Vuodesta toiseen katsotte tuota touhua, ja annatte saman roolimallin jatkua lapsillekin? Ei päivää!
Meillä on liitosamme kaksi AIKUISTA. Täysi jako kotitöistä, lapsen asioista ja jo siitä ETTÄ OLEMME PERHE ja HALUAMME viettää aikaa yhdessä. Mikä hiton järki on olla yhdessä, jos ei vietä yhdessä aikaa? Ja jos saatana mies ei auttaisi kauppakassien kannossa, niin saisi samana iltana muuttaa pois. Mitä hiton nyssäköitä olette naiset?!??! Vihaksi pistää!
Uskomatonta!!!
Tuleeko tuo malli miehesi omasta perheestä vai mistä? JOS näin on niin taatusti tarkistan tulevaisuudessa tyttäreni mahdollisten poikaystävien perhetaustat ;)
Meillä on perhe, jossa vastuut on jaettu. Ei täällä kukaan saa pakoilla hommiaan. Mies teki aamulla aamupalan kaikille, askarteli tyttären kanssa, leikki pojan kanssa ja nyt pelaavat yhdessä.
Minä tyhjensin tiskikoneen ja laitoin pyykkikoneen pyörimään. Kohta lähdetään yhdessä kauppaan.
Toki aikuisillakin on omia menoja, mutta kyllä se on jo ennen naimisiinmenoa ja lapsia keskusteltu, että perhe on molemmille se ykkönen. On kivaa olla yhdessä! Puuhata tai lekotella!
Uskomatonta!!!
Tuleeko tuo malli miehesi omasta perheestä vai mistä? JOS näin on niin taatusti tarkistan tulevaisuudessa tyttäreni mahdollisten poikaystävien perhetaustat ;)
Meillä on perhe, jossa vastuut on jaettu. Ei täällä kukaan saa pakoilla hommiaan. Mies teki aamulla aamupalan kaikille, askarteli tyttären kanssa, leikki pojan kanssa ja nyt pelaavat yhdessä.
Minä tyhjensin tiskikoneen ja laitoin pyykkikoneen pyörimään. Kohta lähdetään yhdessä kauppaan.
Toki aikuisillakin on omia menoja, mutta kyllä se on jo ennen naimisiinmenoa ja lapsia keskusteltu, että perhe on molemmille se ykkönen. On kivaa olla yhdessä! Puuhata tai lekotella!
Tällä hetkellä ehkä jopa enemmän. On koti-isä. Neuvolat, lääkärit, vaateostokset, ulkoilut... kaikki hän hoitaa. Päästän hänet "vapaalle", kun tulen töistä. Silloin sitten saa puuhata mitä puuhaa. Minä saan vapaata viikonloppuna. Joskus olemme myös vain yhdessä koko perhe ilman mitään omia puuhia.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 12:23"]
Ei vastaa yhtä paljon. Mä just hoidan ja muistan neuvolat, hoitopaikan lappuset ja lippuset, hoitatätien joululahjat, kaverisynttärit, vaateasiat....Koen et mun vastuulla on liikaa ja olen välillä tosi väsynyt ja alan jo unohdella asioita. Myös syöminen, ulkoilu ja nukkumaanmeno hampaanpesuineen on viime kädessä mun vastuulla. Jos en sano mitään miehelle, unohtaa esim. antaa iltapalaa.
[/quote]
Just. Hoitotädin joululahja onkin todella tärkeä ja olennainen osa kodin päivittäisiä asioita. Jos tuollaisesta otat stressiä niin olet sen kyllä ansainnutkin.
Meillä mies osallistuu kyllä suurinpiirtein yhtä paljon, mutta ei toki samalla tavalla ja täysin puoliksi samoihin asoihin. Rahallisesti kyllä enemmänkin.
Aika tasan jakautuu, minä saan enemmän jäädä vapaapäivinä nukkumaan, mies herää lasten kanssa. Tulevat usein aamiaiselle herättelemään.
Alue: Aihe vapaa
Niin kauan, kuin lapset olivat pieniä, jaksoin patistaa miestä viettämään aikaa heidän kanssaan, puolipakotin pesemään pyykkiä, osallistumaan siivoukseen jne. Nyt kun lapset ovat jo teinejä eivätkä he vaadi samalla tavalla aikaa, olen lakannut painostamasta. En ole hänen äitinsä, ja jos hän ei kerran halua jakaa vastuuta yhteisistä asioista, olkoon, kun ei kerran kiinnosta. Niinpä minä sitten yksin hoidan siivoukset, pyykit, kaupassakäynnit, lasten kyydit ja kaikki muutkin lasten asiat. Laskunmaksut, ruohonleikkuut, lumityöt, kodin pienet korjaukset, tietokoneiden ja muun elektroniikan asennukset, nekin ovat lähes aina minun heiniäni. Ja molemmat olemme kokopäivätöissä.
Ruoanlaittoon mies tosin osallistuu kiitettävästi. Lisäksi hän huolehtii auton renkaanvaihdot, huollot ja katsastukset. Siinäpä sitten onkin hänen osuutensa.
Sillä hetkellä, kun annoin periksi hänen osallistumattomuudelleen, arvostukseni häntä kohtaan laski lähes nollaan, enkä usko, että liittomme tulee jatkumaan kovin pitkään, jos ei ihmeitä tapahdu.