Lue keskustelun säännöt.
Miksi pitäisi hymistellä jos joku "kehuu" tai valittaa tekemiään valintoja? ov
05.02.2014 |
Pari esimerkkiä: Yhden työkaverin mies on väkivaltainen työkaveriani kohtaan. Aiemmin on ollut tönimistä ja kiinni tarttumista, viime aikoina on ollut jo ihan kunnolla päälle käymistä. Mies kontrolloi työkaverini tekemisiä koko ajan, tarkistaa viestit ja puhelut jne. Ollut tuollainen aina. Lapsetkin pitävät tuota ihan normaalina perhe-elämänä. Miksi pitäisi loputtomiin hymistellä ymmärtävänsä kuinka vaikeaa lähtö on. Miksi ei saa sanoa että nyt s**tana pää pystyyn ja lähdet sieltä?
Toinen tapaus. Kaveri raskaana, polttaa. Aikoi neuvolassa tehdä selväksi polttavansa. Kuulosti vähän siltä ettei edes kiinnosta lopettaa. Totesin tähän kylmästi että no toivottavasti vauvalle ei tule tuosta mitään vakavia seuraamuksia.
Tottakai molemmissa tapauksissa lapsen puolesta surettaa mutta miksi pitäisi sääliä tai ymmärtää aikuista ihmistä joka ihan itse tekee idiootin päätöksensä?
Kommentit (5)
Arvaapa mikä oli tupakoivan kaverin reaktio... Suuttui pahasti ja ärähti ettei kuulu mulle. Ei periaatteessa kuulukaan mutta teinpähän selväksi että mulle on turha itkeä jälkikäteen jos vauva on jotenkin viallinen tupakoinnin vuoksi. Ja aika idiootti täytyy olla jos ei kiinnosta oman vauvan vointi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kehtaa sanoa aina suoraan mitä ajattelen. Kauhistelen mielessäni vain. Kyllä mäkin jo tuolle vakivaltaisen miehen naiselle jotain sanoisin ja tarpeeksi läheiselle tupakoitsijallekin, joka on raskaana.
Heittäköön ensimmäisen kiven ja silleen...
Ei tarvitse. Itse esimerkiksi sanon kakille lapsiperhe-elämästä valittaville naisille: "Itsepä päätit lapsia hankkia."
Nuo ovat sellaisia esimerkkejä elämästä etten pelkäisi suututtavani ketään: raakaa rehellisyyttä peliin.