Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä en nyt taas tiedä pitäisikö tuolle miehelle nauraa vai itkeä
11.01.2014 |
Taustaksi siis, että alettiin seurustella kun olin 15 ja mies 16. Isälleni varsinkin aika kova pala nieltäväksi, yhdessä kulkemisesta piti väntää pitkään. Välillä oli hirveitä riitoja ja muutamankin kerran oli valehdeltava siitä missä vietin yöni...
No nyt meillä on 16-vuotias tyttö, joka on vastikään alkanut seurustella 18-vuotiaan pojan kanssa. Mukava kaveri, fiksu ja kohtelias ja mielestäni kaikinpuolin hyvä ensimmäinen poikaystävä tytölle. Yllättäen mies ei olekaan enää sitä mieltä, että nuorten pitäisi saada itse päättää tekemisistään. Juuri selitti isälleni ihan tohkeissaan, kuinka nykyisin ymmärtää oikein hyvin häntä ja että ei haluaisi ollenkaan päästää omaa tyttöä jonkun pojan matkaan ja aina saa muka olla sydän syrjäällään kun likka lähtee poikakaverin kyytiin.
Jotenkin söpöä ja toisaalta ärsyttävää.
Kommentit (2)
Kyllä mä ymmärrän miestäsi. Useammin niissä seurustelusuhteissa käy huonosti kuin hyvin, vaikka niinhän se on, oli nuori tai vanha.
Mä olen alkanut toivoa etteivät lapseni haluaisi kumppania koskaan, kummastakaan sukupuolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Heh, kyllä tässä ainakin konkretisoituu ajatus sukupolvien ketjusta.
Ap