Onko 1-vuotiasta helpompi rakastaa, kuin 5-vuotiasta?

ja kaikkia lapsia rakastaa eritavalla kuitenkin, iästä riippumatta

vaikka kyllä tuo 1v:kin osaa keppostella! =)

Jos olisin vaikkapa adoptoimassa lasta, niin kyllä valitsisin mieluummin 1v kuin 5v. Jos valinta olisi mahdollista..

Sitä ainakin tuntuisi rakastavan päivä päivältä enemmän. :) Mutta vieraissa lapsissa olen huomannut sen, että pienemmistä lapsista on helpompi välittömästi pitää. Viisivuotiaat tuppaa usein olemaan sellaisia paljon puhuvia, huomion keskipisteeksi haluavia ja jopa näsäviisaita, mikä saattaa ärsyttääkin. Taaperot on ehkä vielä niin persoonattomia, että ovat järjestään suloisia nappisilmiä. Kuulostaa ehkä kyyniseltä, mutta irl olen kyllä ihan lapsirakas ihminen ylipäätään. :)

Siis rakastaa lasta ihmisenä, persoonana, ajattelevana yksilönä. En ikinä kaipaile lasteni vauva-aikoja, vaan nautin hieman isompien lasteni " kotkotuksista" .



Tämäkin ehkä luonnekysymys..? Itse tulen toimeen paremmin vieraidenkin isompien lasten kanssa ja heistä löytyy ne mielestäni hurmaavimmat tyypit.

Kyllä se menee välillä viha-rakkauden- puolelle, kun toinen ei usko, ei kuuntele ja on muutenkin sietämätön. En tuntenut koskaan noita vihan tunteita tuntenut silloin, kun poika oli 1 v.

kun taas mieheni äiti leikkii kolmevuotiaan kanssa eikä välitä vauvan hoidosta. Joten omalla persoonalla on merkitystä siihen, tykkääkö nuoremman vai vanhemman lapsen kanssa touhuamisesta.

Kiva kuulla, että monilla on samantapaisia ajatuksia. Varmaan ihan luonnollista kehitystä tuo. Mietin myös, että onko jollakin asia päinvastoin, kuten kasilla.



ap