Oletko onnellinen? Jos olet niin mitkä asiat tekevät olosi onnelliseksi ja millä tavoin onnesi ilmenee?

Siis olen kyllä onnellinen kaikesta siitä mitä elämä on minulle antanut ylipäätään, mutta juuri nyt tuntuu todella onnelliselta, kun katselen lapsiani ja saan olla tässä rauhassa kotona heidän kanssaan. Mihinkään ei ole kiire eikä mikään kiristä pinnaa. En ymmärrä miten voisin olla enää tämän onnellisempi.

Minut tekee onnelliseksi kahden ja puolen kuukauden ikäinen esikoiseni. Tuntuu, että sydän pakahtuu kun tuota pientä katselee.. Koskaan en ole tällaista onnea kokenut.



Olen myös onnellisesti naimisissa unelmieni miehen kanssa. Olemme olleet yhdessä jo 11 vuotta ja silti onni kestää. Tiedän olevani onnekas.



Olen myös onnellinen siitä, että meillä on asiat hyvin. Olemme terveitä, meillä on oma asunto ja haluamamme koulutukset. Nämä tuovat kuitenkin sekundaarista onnen tunnetta, jota ei voi verrata siihen ihmeelliseen tunteeseen kun katson lastani.



Olen myös onnellinen siitä, että olen onnellinen, aina ei ole näin ollut.. Olen sairastanut seitsemän vuoden vaikean masennuksen ja silloin halusin vain kuolla. Joka päivä en kuitenkaan ymmärrä onnestani iloita. Onni onnesta tulee syvinä huokauksina pienissä hetkissä.

Onneni on jokapäiväistä. Ihana mies, lapsi, koti, ammatti, työpaikka ja toinen lapsi vielä tulossa. Ainoa asia, joka varjostaa onnellisuutta, on se, että pelkää niin kovasti jotakin kauheaa tapahtuvan.

Nämä kaksi elämäni miestä tekevät minut todella onnelliseksi! Poikamme on 1v1kk ja häntä hoitaessa meinaan pakahtua onnen ja ilon tunteeseen.



Onneani lisää vielä mieheni, joka on antanut minulle tun pojan ja jonka kanssa ihmissuhde toimii loistavasti. Minulla on piiiiitkä kokemus suhteesta, jossa olen alistettu, onneton ja ikävissäni, joten tämä kaikki hyvä olo tuntuu aivan mielettömän hyvälle!

ystävät, musiikki ja elokuvat vaikuttavat onnellisuuteeni. Samoin mukavat ihmiset.

Tällä hetkellä olen vähän tyytymätön. Niin paljon velvotteita, rasittaa työn ja kodin yhdistäminen. Ystäviäkään en tässä talvella tapaa niin useasti kuin kesällä. Jotenkin hautauduttu viikonlopuiksi kotiin. Viikot huolehtimista perheestä ja työstä.

Tiedän, että tähänkin tulee jossain vaiheessa pientä helpotusta. Nyt tuntuu, ettei oikein jaksa.

Itse en tunne olevani onnellinen, masennus vie voimia enkä oikein löydä valoa tunnelista, mutta uskon kyllä että vielä joskus voin tuntea samoin.



t.Ap

Minulla on hyvä aviomies, meillä on kolme suloista lasta. Oma koti ostettiin viime vuonna. Miehellä on hyvä työpaikka, itse olen lasten kanssa kotona.. Olemme perusterveitä, lapsilla ei ole allergioita jne Ihan suunnattomasti syytä onneen!