Minä en ole koskaan halunnut olla rikas, muita?

Tässä yksi. Olen sen huomannut ,että vaikka se raha elämää helpottaa, ei se siitä sen onnellisempaa tee eikä sitä sitten osaa arvostaa mitä saa vaan pitää saada lisää ja lisää. Minulle riittää se, että pysyy katto päänpäällä ja ruokaan ja vaatteisiin yms pakollisiin menoihin rahaa. :)

T: 23v mamma.

Minäkään en ymmärrä rahan perässä juoksemista! Ihmettelin lapsena, kun äitini sanoi, ettei haluaisi lottovoittoa, mutta nyt ymmärrän paremmin. Ei minulla tietenkään olisi mitään isoa rahasummaa vastaan, jos se ilmaiseksi putkahtaisi tilille, mutta en voisi kuvitellakaan raatavani pitkiä työpäiviä vain siksi, että saisin olla rikas. Pääasia, että rahaa on tärkeisiin asioihin... toisaalta pitää myöntää, että iso rahamäärä toisi jonkin verran lisää turvallisuudentuntua elämään, mutta mistä sitä tietää, vaikka hyperinflaatio iskisi huomenna, jotenka...

Minäkään en ymmärrä rahan perässä juoksemista! Ihmettelin lapsena, kun äitini sanoi, ettei haluaisi lottovoittoa, mutta nyt ymmärrän paremmin. Ei minulla tietenkään olisi mitään isoa rahasummaa vastaan, jos se ilmaiseksi putkahtaisi tilille, mutta en voisi kuvitellakaan raatavani pitkiä työpäiviä vain siksi, että saisin olla rikas. Pääasia, että rahaa on tärkeisiin asioihin... toisaalta pitää myöntää, että iso rahamäärä toisi jonkin verran lisää turvallisuudentuntua elämään, mutta mistä sitä tietää, vaikka hyperinflaatio iskisi huomenna, jotenka...

täällä!

juu en minäkään haluaisi mitään monen miljoonan lottovoittoa, koska elämä menisi ihan sekaisin sellaisesta. Mutta joku 500.000e kelpaisi hyvinkin. Sais talon, auton, mökin ja veneen. Ja silti pitäis jatkaa töissä.

Ihan samoin ajattelen.

Tuntemillani ihmisillä tulotaso vaihtelee huomattavasti ihan toimeentulorajalla kitkuttelusta yli sadan tuhannen euron vuosituloihin (yhdellä henkilöllä). En ole huomannut merkittäviä eroja onnellisuudessa. Suurituloiset valittavat ihan yhtä paljon kuin pienituloisetkin, että ei ole varaa johonkin, mitä haluaisivat. En usko että ihmisellä voi koskaan olla niin suuret tulot, etteikö hänellä silti olisi tuota ongelmaa. Tämä uskomus vahvistui luettuani jenkkiläisistä ökyrikkaista, jotka hekin valittivat sitä kuinka ei meinaa olla varaa laittaa kaikkia lapsia niihin parhaisiin huippukouluihin, eikä lomailla riittävän monta kertaa vuodessa rikkaiden lomakohteissa, joissa appelsiinimehulasillinen maksaa 60 euroa.

Uskon siis, että avain ei ole tulojen kasvattamisessa vaan siinä, että opettelee olemaan tyytyväinen siihen, mitä on. Jos tuota ei osaa, mikään määrä rahaa ei vain koskaan ole tarpeeksi.

Rahaa pitää tietysti tulla aina jonkin verran, että saa tosiaan sen katon päänsä päälle ja ruoan pöytään, mutta minulle materia on sinänsä merkityksetöntä. Ilo elämääni tulee läheisten kanssa yhdessäolosta ja tekemisestä. En tule iloiseksi shoppailureissuista tms. En ole mikään pyhimys, mutta tavaroita en kaipaa ollakseni tyytyväinen elämääni. Mietin aina tarkkaan kaikki ostokseni enkä tarvitse rahaa kovinkaan paljoa. Vaikka voittaisin lotossa (vaatisi kylläkin lottoamista) en ostaisi uutta autoa tai jotain valtavaa lukaalia, olen tyytyväinen vaatimattomaan kotiini. Rahat käyttäisin siis lähinnä toisten auttamiseen sillä tiedän omatuntoni alkavan kolkuttaa, jos tililläni makaisi satoja tuhansia euroja. Mitäpä niillä edes tekisin kun en halua mitään ostaa.

Eipä se onnea tuo, yksi murhe vain on vähemmän.

Saisin kohtuudella sijoitettua ehkä satoja tuhansia (asuminen, auto, vielä jäis varmaan yli sen verran että pitäis laittaa johonkin rahastoihin tms.). Miljoonien kanssa alkais olla jo sijoitusongelmia. Lottoan silti välillä ja haaveilen lottovoitosta :-/

Justiin olen ajatellu kun eilen pankilla kävin, että kaikki ihmiset ei vissiin oikein älyä että on tavallaan aika sama miten elää, paljonko saa kerättyä omaisuutta jne. - elämän lopputulos on joka tapauksessa sama. Suurin osa elämän nautinnoista ei ainakaan mulle maksa kovinkaan paljon. 

Omaisuus tuo vain jonkinlaista egonnostetta, mikä ei välttämättä ole positiivista (?).

Olen sen verran varakas ja aina ollut, että siirtyminen rikkaiden sarjaan ei lisäisi  onnellisuuttani mitenkään. Ei siis kiinnosta tulla rikkaaksi.

Tyytyväiseen elämään riittäisi toki ihan kohtalainen toimeentulo. Ei minulle merkitse se rahan tuoma luksuselämä mitään, mutta raha on valtaa. Siksi haluaisin todellakin valtavan omaisuuden, enkä mitään lottovoittoa.