Vakavasti sairaiden lasten vanhemmille kysymys

Rahaa.

Välittäminen ja kuuntelu riittää.

Lisään vielä, että vaikka olen 'ulkopuolinen', olen sukulainen, jos sillä vaikutusta asiaan.

-ap

Up

Minä olisin todella kiitollinen, jos joku tuttu tulisi ja veisi toista lastani ulos leikkimään, uimahalliin, kirjastoon tms. Tarkoitan ihmistä, joka olisi lapselle läheinen, tuttu ja turvallinen.

Hieno homma, että haluat auttaa. Soita, pidä yhteyttä ja ihan kysy miten voisit konkreettiesti auttaa. Voitko ottaa luoksesi perheen muita lapsia? Laittaa ruokaa pakkaseen? Leipoa? 

Vaikutat tosi ihanalta sukulaiselta :)

Mua auttaa, että ystäväni tukevat ja kuuntelevat. Jos joku laittaisi rahaa tililleni, en panisi yhtään pahaksi, mutta eihän sentään sellaista oikeasti keneltäkään odota :)

Mä oon niin väsynyt vaan jo... Onneksi puhelin on olemassa.

Muita lapsia ei ole. Lemmikkejä kyllä.

-ap

Miksi tuota rahaa joku alapeukutti. Kyllä se vaan on ihan parhaimpia auttamiskeinoja, toisen vanhemman pitkä sairasloma + lapsen sairastaminen tekee ison loven toimeentuloon?

Pidä myös yhteyttä hoitojen edetessä. Kun lapseni sairastui syöpään, oli tukijoukkojen määrä valtava. Muutaman kuukauden jälkeen vain harva jaksoi yhteyttä pitää. Esim. lapsen kummi lopetti yhteydenpidon jossain vaiheessa kokonaan. Suurta iloa meille on tuonut postilähetykset, niin kotiin kuin sairaalaankin. Yksi postikortti riittää pelastamaan huonommankin päivän. Kaikkea hyvää sinulle ja sukulaisillesi!

Ystävyyttä kaipaan. Vuosien kuluessa on jäänyt aika yksinäiseksi. Kaipaan ihan oikeata "tyttöjen iltaa", saunomista, kynsien lakkaamista, lörpöttelyä ja kikatusta, yön tunteina tunteelliseksi käymistä. Olisi kiva joskus olla irti kaikesta järkevästä ja jaksamisesta.

Soittelemisen sijasta mene kylään. Siinä kaikessa rauhassa kahvitellessa pääsee purkamaan sydäntään paljon paremmin kuin puhelinsoitolla. Myös sairas lapsi ilahtuu vieraista. On vähän elämää ympärillä.