Lue keskustelun säännöt.
En vain pääse miehen pettämisestä yli
24.01.2014 |
Noh ei siitä ole aikaa kuin puoli vuotta. Mies myönsi itse pettäneensä erään känniehtoon päätteeksi. Syytä ei osannut kertoa mutta oli pahoillaan (ja uskon sen).
Arki on sen jälkeen jatkunut aika lailla normaalina, koska asia aika lailla lakaistiin maton alle. Asiasta on puhuttu vain sen verran, että sanoin tuon loukanneen tosi pahasti. Aluksi mies oli aikaisempaa huomaavaisempi mutta nyt ollaan taas luisuttu samaan vanhaan. Seksiä joskus ja jouluna (miehen takia), hellyyttä sentään löytyy jonkun verran.
Oikeasti olen silti niin rikki ja olen kyseenalaistanut oman viehättävyyteni sen takia että joku muu sai mieheltäni seksiä (meillä sitä ehkä kerran kuukaudessa). Minä olen kerta toisensa jälkeen saanut pakit tekosyynä x ja sitten haluja riittääkin jotakuta toista kohtaan. En ole lihonnut tai muuten rupsahtanut, sitä ei voi syyttää. Yhdessä ollaan oltu seitsemän vuotta ja meillä on yksi lapsi sekä minulla lapsi edellisestä suhteesta (mies adoptoi lapsen pari vuotta sitten).
Vaikka näennäisesti olen naurava ja hyväntuulinen, sisälläni huudan ja raivoan ja yöllä kun olen yksin, itken. Haluaisin sanoa kaikki mitä ajattelen, miehelle mutta olen muutenkin niin pidättäytyvä puheissani. Tunteiden näyttäminen ei ole minulle kovin helppoa (kuten ei miehellekään). Pahinta on se epäluottamus. Joka kerta kun mies astuu ovesta ulos, pelkään mitä tulee tapahtumaan (vaikka kyseessä ei olisi kuin kaupassa käynti). Toisaalta nämäkään tunteet eivät tulleet heti, vasta pari kuukautta tapahtuneen jälkeen.
Varmaan oikea osoite olisi joku parisuhdeterapeutti mutta kuinka paljon se hyödyttää jos menen yksin? Miestä moiseen ei saa, tiedän sen kysymättäkin.
Seksiä meillä on, mutta en nauti siitä yhtään (noh, nyt täytyy myöntää, että onneksi sitä tosiaan ei ole kuin sen kerran kuussa). Haluan ja inhoan miestäni samaan aikaan. Yhdessä hetkessä halua häntä enemmän kuin mitään muuta ja seuraavassa hetkessä näen hänet jonkun toisen kanssa.
Tuntuu kuin olisin umpikujassa omien tunteideni kanssa. Olen vain niin vihainen koko ajan vaikka yritän ajatella että hei, ei hänellä ollut kuin se yksi nainen. Mutta sekin satuttaa.
Milloin tämä oikein helpottaa?
Kommentit (23)
Joskus yli pääsee ainoastaan luopumalla. Älä kuitenkaan luovu omasta arvokkuudestasi. Ehkä on aika luopua tuosta miehestä ja tuosta suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 23:34"]
Miksei pariterapia olisi vaihtoehto? Siis mies mukana?
[/quote]
Koska tiedän, ettei miestä saa moiseen. Hän ei halua ruotia omia/meidän asioitamme ventovieraiden kanssa.
-ap-
Ei kaikki pääse koskaan pettämisestä ylitse, mä en itse päässyt aikoinaan ja ero oli silloin paras ratkaisu. Eikös silloin petetä kun joku asia pahasti pielessä suhteessa ja sen jälkeen vielä pahemmin tietty..
Ei halua ruotia. Just. Ja hänenkö halujensa mukaan teillä mennään? No, sitten ei varmaan mikään tule muuttumaan. Etkö voi sanoa, että otat eron, (ja tarkoittaen sitä siis) jos mies ei lähde pariterapiaan? Välittääkö miehesi suhteestanne? Jos ei lähde, niin miten paljon välittää?
Toisaalta voithan kääntää senkin kortin, että menet yksin. Kas kun toinen muuttaa käytöstään pariterapian tukemana, eli sinä, niin toisenkin on pakko muuttaa jotain. Näin se vaan menee. Tsemppiä, tilanteesi ei ole helppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 23:31"]
Minä olen kerta toisensa jälkeen saanut pakit tekosyynä x ja sitten haluja riittääkin jotakuta toista kohtaan.
...
Seksiä meillä on, mutta en nauti siitä yhtään (noh, nyt täytyy myöntää, että onneksi sitä tosiaan ei ole kuin sen kerran kuussa).
[/quote]
Voisikohan näiden välillä olla mahdollisesti jokin yhteys? Pahoittelut miehesi petollisuudesta.
Näytäpä nyt ensin tämä alkuperäinen viestisi miehellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko teilläkin luisuttu siihen lastenjälkeiseen parisuhdekuoppaan ja tuo syrjähyppy sen tuotetta ei sen kummempaa?
Itse voin kokemuksesta sanoa että lasten jälkeen seksi muuttui jotenkin vastenmieliseksi oman kumppanin kanssa, tai siitä ja etenkin sen puutteesta tuli niin iso juttu ettei luistanut oikein mihinkään suuntaan. Vieraan kanssa noita jännitteitä ei tietenkään ole mikä tekee siitä houkuttelevan vaihtoehdon.
Koita unohtaa koko juttu, ei sen maailmankaikkeudessa kuitenkaan iso asia ole, varsinkaan känninen yhden illan pano jonka mies on kaiken huipuksi tunnustanut. Yllättyisit jos tietäisit miten useat alle kouluikäisten lasten isät vilkuilevat muualle. (miesvaltaisella alalla olen ja joka pikkujouluissa on sen kymmenen käsivarressa riippujaa, nimenomaan noita pikkulasten isiä eikä niitä hidasta sormus omassa saati toisen sormessa...)
Ja uskokaa hyvät naiset ei se syrjähyppy tarkoita sitä että olisitte yhtään epäviehättäviä miehen (miesten) silmissä, usein miehet pettää omaa vaimoa huomattavasti vähemmän viehättävän naisen kanssa.
Mene vaikka yksin sinne terapeutille, kyllä siitä varmasti apua on, mutta kysy miestä kuitenkin mukaan. Häntäkin varmaan painaa tuo maton alle lakaistu pettämisjuttu. JA puhukaa, ei tarvita terapeuttia kertomaan ettei se liitto ainakaan niin parane että mielessä kiehuu selvittämättä jääneet kaunat.
Oisko teilläkin luisuttu siihen lastenjälkeiseen parisuhdekuoppaan ja tuo syrjähyppy sen tuotetta ei sen kummempaa?
Itse voin kokemuksesta sanoa että lasten jälkeen seksi muuttui jotenkin vastenmieliseksi oman kumppanin kanssa, tai siitä ja etenkin sen puutteesta tuli niin iso juttu ettei luistanut oikein mihinkään suuntaan. Vieraan kanssa noita jännitteitä ei tietenkään ole mikä tekee siitä houkuttelevan vaihtoehdon.
Koita unohtaa koko juttu, ei sen maailmankaikkeudessa kuitenkaan iso asia ole, varsinkaan känninen yhden illan pano jonka mies on kaiken huipuksi tunnustanut. Yllättyisit jos tietäisit miten useat alle kouluikäisten lasten isät vilkuilevat muualle. (miesvaltaisella alalla olen ja joka pikkujouluissa on sen kymmenen käsivarressa riippujaa, nimenomaan noita pikkulasten isiä eikä niitä hidasta sormus omassa saati toisen sormessa...)
Ja uskokaa hyvät naiset ei se syrjähyppy tarkoita sitä että olisitte yhtään epäviehättäviä miehen (miesten) silmissä, usein miehet pettää omaa vaimoa huomattavasti vähemmän viehättävän naisen kanssa.
Mene vaikka yksin sinne terapeutille, kyllä siitä varmasti apua on, mutta kysy miestä kuitenkin mukaan. Häntäkin varmaan painaa tuo maton alle lakaistu pettämisjuttu. JA puhukaa, ei tarvita terapeuttia kertomaan ettei se liitto ainakaan niin parane että mielessä kiehuu selvittämättä jääneet kaunat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 23:42"]
Oisko teilläkin luisuttu siihen lastenjälkeiseen parisuhdekuoppaan ja tuo syrjähyppy sen tuotetta ei sen kummempaa?
Itse voin kokemuksesta sanoa että lasten jälkeen seksi muuttui jotenkin vastenmieliseksi oman kumppanin kanssa, tai siitä ja etenkin sen puutteesta tuli niin iso juttu ettei luistanut oikein mihinkään suuntaan. Vieraan kanssa noita jännitteitä ei tietenkään ole mikä tekee siitä houkuttelevan vaihtoehdon.
Koita unohtaa koko juttu, ei sen maailmankaikkeudessa kuitenkaan iso asia ole, varsinkaan känninen yhden illan pano jonka mies on kaiken huipuksi tunnustanut. Yllättyisit jos tietäisit miten useat alle kouluikäisten lasten isät vilkuilevat muualle. (miesvaltaisella alalla olen ja joka pikkujouluissa on sen kymmenen käsivarressa riippujaa, nimenomaan noita pikkulasten isiä eikä niitä hidasta sormus omassa saati toisen sormessa...)
Ja uskokaa hyvät naiset ei se syrjähyppy tarkoita sitä että olisitte yhtään epäviehättäviä miehen (miesten) silmissä, usein miehet pettää omaa vaimoa huomattavasti vähemmän viehättävän naisen kanssa.
Mene vaikka yksin sinne terapeutille, kyllä siitä varmasti apua on, mutta kysy miestä kuitenkin mukaan. Häntäkin varmaan painaa tuo maton alle lakaistu pettämisjuttu. JA puhukaa, ei tarvita terapeuttia kertomaan ettei se liitto ainakaan niin parane että mielessä kiehuu selvittämättä jääneet kaunat.
[/quote]
Lihavoitu kohta: Tuo ei ole ihan normaalia, tai siis sikäli on, että sellaistakin esiintyy auringon alla, mutta tuo on merkki jonkin tason ongelmista. Eikä mitenkään vaimon vika. Anteeksi vain, mutta koin naisena viestisi naista alentavaksi.
Voi että :(
En osaa sanoa muuta kuin, että et ihan varmasti pääse yli tuosta olotilasta ikinä, ellet saa sanottua joka ikistä painavaa asiaa miehellesi. Tai huudettua. Jos se ei onnistu niin teille tulee ero ennemmin tai myöhemmin ja silloin koko kituminen on ollut ihan turhaa... Voihan sua auttaa jos ensin käyt puhumassa yksin, saat siitä välineitä.
Ootteko neuvolan asiakkaita? Sieltä kautta on mahdollista saada apua näissä tilanteissa, un perheen hajoaminen on uhkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 23:49"]
[/quote]
Lihavoitu kohta: Tuo ei ole ihan normaalia, tai siis sikäli on, että sellaistakin esiintyy auringon alla, mutta tuo on merkki jonkin tason ongelmista. Eikä mitenkään vaimon vika. Anteeksi vain, mutta koin naisena viestisi naista alentavaksi.
[/quote]
äh, eihän se olekaan vaimon tai miehen vika mutta niin voi käydä. Pitänee selventää että koin MIEHEN jatkuvine seksivonkaamisineen vastenmieliseksi lasten jälkeen, olkoonkin sitten miestä alentavaa.
Siis miten voi käydä? Yritätkö sanoa ap:lle, että koska sinun miehei vonkaai liikaa seksiä sinusta, niin jos miehesi olisi mennyt kiksauttamaan jotakuta muuta, sä ajattelisit, että näinkin voi käydä? Ja that's it?
Ja ymmärsin, ettei ap:n mies ollut jäänyt vaille seksiä siksi, että ap olisi kokenut miehen vonkavan liikaa. Eli miksi ap:n mies mielestäsi hairahtui ulkopuoliseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ne asiat noin miksikään muutu. Se pettäminen oli viimeinen hälytys, että tehkää nyt hyvänen aika JOTAIN suhteellenne. Jos ei kumpikaan osaa puhua, niin se on kyllä aika iso ongelma...
Vasta 7v yhdessä ja nyt jo tuommoiset ongelmat.
7.s vuosi on kriisivuosi, hyvin tavallista, että silloin on haasteita.
7v on jo melko pitkä aika. Suurin riski erota on kai 3 avioliittovuoden jälkeen. Yli 10 vuotta yhdessä olleet tuskin enää eroaakaan.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 00:01"]
Siis miten voi käydä? Yritätkö sanoa ap:lle, että koska sinun miehei vonkaai liikaa seksiä sinusta, niin jos miehesi olisi mennyt kiksauttamaan jotakuta muuta, sä ajattelisit, että näinkin voi käydä? Ja that's it?
Ja ymmärsin, ettei ap:n mies ollut jäänyt vaille seksiä siksi, että ap olisi kokenut miehen vonkavan liikaa. Eli miksi ap:n mies mielestäsi hairahtui ulkopuoliseen?
[/quote]
No kyllähän syyksi riittää melkein jo se että oli tilaisuus ja promilleja veressä.
Useimmilla pikkulasten vanhemmilla ei niin kauhean mahtavaa ole siellä makuuhuoneessa ja silloin kumpi tahansa voi helposti lipsahtaa väärään petiin.
APn mies on kuitenkin tunnustanut. Pahinta tuossa tilanteessa on se ettei asiasta ole puhuttu jos kerran mieltä painaa. mies on katunut pyytänmyt anteeksi eikä ole uusinut tekoaan, tehtyä ei saa pois pyyhittyä. Miehelle varmaan ei merkinnyt mitään koko hairahdus paitsi ehkä varoitusmerkki että liiton eteen pitäis tehdä jotain.
Tämä tarina on tosi hyvä opetus kaikille jotka miettii tunnustaisko syrjähypyn? Ei missään tapauksessa!
Mitä tuo tunnustaminen tuossa nyt enää vaikuttaa, kun muutenkin liitto aivan perseestä?
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 00:41"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 00:01"]
Siis miten voi käydä? Yritätkö sanoa ap:lle, että koska sinun miehei vonkaai liikaa seksiä sinusta, niin jos miehesi olisi mennyt kiksauttamaan jotakuta muuta, sä ajattelisit, että näinkin voi käydä? Ja that's it?
Ja ymmärsin, ettei ap:n mies ollut jäänyt vaille seksiä siksi, että ap olisi kokenut miehen vonkavan liikaa. Eli miksi ap:n mies mielestäsi hairahtui ulkopuoliseen?
[/quote]
No kyllähän syyksi riittää melkein jo se että oli tilaisuus ja promilleja veressä.
Useimmilla pikkulasten vanhemmilla ei niin kauhean mahtavaa ole siellä makuuhuoneessa ja silloin kumpi tahansa voi helposti lipsahtaa väärään petiin.
APn mies on kuitenkin tunnustanut. Pahinta tuossa tilanteessa on se ettei asiasta ole puhuttu jos kerran mieltä painaa. mies on katunut pyytänmyt anteeksi eikä ole uusinut tekoaan, tehtyä ei saa pois pyyhittyä. Miehelle varmaan ei merkinnyt mitään koko hairahdus paitsi ehkä varoitusmerkki että liiton eteen pitäis tehdä jotain.
Tämä tarina on tosi hyvä opetus kaikille jotka miettii tunnustaisko syrjähypyn? Ei missään tapauksessa!
[/quote]
Miksei pariterapia olisi vaihtoehto? Siis mies mukana?