En vain pääse miehen pettämisestä yli

Noh ei siitä ole aikaa kuin puoli vuotta. Mies myönsi itse pettäneensä erään känniehtoon päätteeksi. Syytä ei osannut kertoa mutta oli pahoillaan (ja uskon sen). 

Arki on sen jälkeen jatkunut aika lailla normaalina, koska asia aika lailla lakaistiin maton alle. Asiasta on puhuttu vain sen verran, että sanoin tuon loukanneen tosi pahasti. Aluksi mies oli aikaisempaa huomaavaisempi mutta nyt ollaan taas luisuttu samaan vanhaan. Seksiä joskus ja jouluna (miehen takia), hellyyttä sentään löytyy jonkun verran.

Oikeasti olen silti niin rikki ja olen kyseenalaistanut oman viehättävyyteni sen takia että joku muu sai mieheltäni seksiä (meillä sitä ehkä kerran kuukaudessa). Minä olen kerta toisensa jälkeen saanut pakit tekosyynä x ja sitten haluja riittääkin jotakuta toista kohtaan. En ole lihonnut tai muuten rupsahtanut, sitä ei voi syyttää. Yhdessä ollaan oltu seitsemän vuotta ja meillä on yksi lapsi sekä minulla lapsi edellisestä suhteesta (mies adoptoi lapsen pari vuotta sitten).

Vaikka näennäisesti olen naurava ja hyväntuulinen, sisälläni huudan ja raivoan ja yöllä kun olen yksin, itken. Haluaisin sanoa kaikki mitä ajattelen, miehelle mutta olen muutenkin niin pidättäytyvä puheissani. Tunteiden näyttäminen ei ole minulle kovin helppoa (kuten ei miehellekään). Pahinta on se epäluottamus. Joka kerta kun mies astuu ovesta ulos, pelkään mitä tulee tapahtumaan (vaikka kyseessä ei olisi kuin kaupassa käynti). Toisaalta nämäkään tunteet eivät tulleet heti, vasta pari kuukautta tapahtuneen jälkeen.

Varmaan oikea osoite olisi joku parisuhdeterapeutti mutta kuinka paljon se hyödyttää jos menen yksin? Miestä moiseen ei saa, tiedän sen kysymättäkin.

Seksiä meillä on, mutta en nauti siitä yhtään (noh, nyt täytyy myöntää, että onneksi sitä tosiaan ei ole kuin sen kerran kuussa). Haluan ja inhoan miestäni samaan aikaan. Yhdessä hetkessä halua häntä enemmän kuin mitään muuta ja seuraavassa hetkessä näen hänet jonkun toisen kanssa.

Tuntuu kuin olisin umpikujassa omien tunteideni kanssa. Olen vain niin vihainen koko ajan vaikka yritän ajatella että hei, ei hänellä ollut kuin se yksi nainen. Mutta sekin satuttaa.

Milloin tämä oikein helpottaa?