Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hiljaiset ja ujot lapset
04.02.2014 |
Oma poikani on todella introvertti ja kiltti luonteeltaan. Onneksi saa hyvin kavereita, kun on niin kiva kaikille. Haasteena ihmisten kanssa on vain tietyt tilanteet. Aina kun mennään uuteen paikkaan ja vieraiden ihmisten pariin, menee poika ihan lukkoon. Sen vuoksi monta harrastusta on jäänyt aloittamatta, kun pitää lähteä pois niistä tilanteista. Onneksi viime kesänä löysi harrastuksen ja ryhmän, jossa oli ennestään kavereita ja jossa ujous ja arkuus huomioitiin, kun siitä puhuin valmentajien kanssa. Aloitus meni siis poikkeuksellisen hyvin. Mutta monta kivaa asiaa jää edelleen tekemättä sen vuoksi, että poika ei halua olla isossa ryhmässä tai vieraiden ihmisten kanssa.
Miten te muut arkojen ja ujojen lasten vanhemmat olette toimineet vastaavissa tilanteissa? Itse olen yrittänyt kannustaa ja puhua positiivisesti, mutta en ole pakottanut poikaa mihinkään.
Kommentit (14)
Meillä myös ujo ja arka lapsi, erityisesti aikuisten seurassa. Olen kysellyt tähän neuvoja psykologilta, hän neuvoi mm. harjoittelemaan lapsen mielestä hankalia tilanteita kotona, jotta ne tulisivat vähän tutuiksi jo etukäteen. Myös uuteen paikkaan mennessä kannattaa etukäteen kertoa, mitä siellä tapahtuu. Pakottaa ei pidä missään nimessä, eikä nolata lasta "kyllähän sinun pitäisi...", "sanos nyt päivää sedälle!"- yms. "meidän Matti nyt on vähän ujo..."-kommenteilla. Esimerkiksi meillä vaikeaa on saada lapsi tervehtimään vierasta aikuista, lapsi menee ihan lukkoon. Minä valmistelen ensin lasta, että mennään sanomaan Maijan äidille moi yhdessä, ja sitten riittää alkuun, että jos lapsi vaikka nostaa käden ilmaan/vilkuttaa. Seuraavalla kerralla voidaan yhdessä jo kokeilla sanoa moi. Mutta ei pakoteta, mennään lapsen ehdoilla. Kannustetaan ja kehutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lukea amerikkalaisia opuksia aiheesta, niistä saa hyviä konkreettisia vinkkejä siihen, miten lapsesta saa sosiaalisen. Siedätyshoito on paras! Vie lasta ahnaasti tilanteisiin, mitkä kokee vaikeina. Pikku hiljaa tottuu tilanteisiin ja saa itsevarmuutta. - Suomalaiset ovat ujoutensa kanssa niin sinut, että kokevat ettei sitä tarvitse muuttaa. Mutta nykyajan maailmassa juroudella ei enää pärjää. On pakko omata edes yksinkertaiset sosiaaliset taidot. Tekisit karhunpalveluksen lapsellesi, jos vain antaisit olla ujona.
Nelonen ei tiedä, mitä sosiaalisuus on.
Okei, lapsesi on ilmeisesti ujo JA hiljainen. Mutta halusin vain mainita että kaikki hiljaiset eivät ole ujoja. Itse puhun vieraassa seurassa varsin vähän, mutta en mitenkään pelkää sosiaalisia tilanteita. Ei vaan kiinnosta vähääkään tutustua uusiin ihmisiin.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 09:23"]
Kannattaa lukea amerikkalaisia opuksia aiheesta, niistä saa hyviä konkreettisia vinkkejä siihen, miten lapsesta saa sosiaalisen. Siedätyshoito on paras! Vie lasta ahnaasti tilanteisiin, mitkä kokee vaikeina. Pikku hiljaa tottuu tilanteisiin ja saa itsevarmuutta. - Suomalaiset ovat ujoutensa kanssa niin sinut, että kokevat ettei sitä tarvitse muuttaa. Mutta nykyajan maailmassa juroudella ei enää pärjää. On pakko omata edes yksinkertaiset sosiaaliset taidot. Tekisit karhunpalveluksen lapsellesi, jos vain antaisit olla ujona.
[/quote]Hohhoijakkaa. Se amerekkilainen mukaysätävällisyyskö on sitten ideaalikäyttäytymistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ujoudesta ei ole iloa, mutta seurallinen ei kenenkään tarvitse olla. En ole ujo enää, mutta tulen aina olemaan introvertti, eli en kaipaa kovin paljon seuraa. Olisi ollut ihan tuskaa lapsuus, jos koko ajan olisi johonkin väkisin viety tutustumaan uusiin ihmisiin.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 09:26"]
Nelonen ei tiedä, mitä sosiaalisuus on.
[/quote]
Olin samaa sanomassa. Ujoushan ei ole sama kuin epäkohteliaisuus. Tuo nelosen tyyli on juuri sitä sairasta ujouspaniikkia, mitä amerikkalaiset harrastaa. Kun ei saa olla oma itsensä, vaan kaikkien on mahduttava siihen samaan sonnanjauhajien muottiin.
Ujona pärjää elämässä kyllä erinomaisesti nykyäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni on sosiaalinen. Hän vain on ujo ja hitaasti syttyvä.
2
Meillä ujo introvertti saa ihan rauhassa olla sellainen kuin on, eikä yritetä mitenkään muuttaa häntä. Olen itsekin samanlainen, ja elämäni on ollut oikein onnellinen näistä ominaisuuksistani huolimatta tai niiden takia.
Ujo ja introvertti on aika hyvä yhdistelmä, koska introvertti ei edes kaipaa sellaisia sosiaalisia rientoja jotka häntä ujostuttaa: hän on tyytyväinen itsekseen. Ujo ekstrovertti on haastavampi yhdistelmä, koska tällöin lapsi kaipaa kavereita, harrastuksia jne mutta ei vaan uskalla mennä, ja tässä tapauksessa toki vanhempien on hyvä rohkaista ja auttaa voittamaan alkukammo. Mutta introverttia joka ei kaipaa sellaista on ihan turha yrittää muuksi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ihan oikeassa 11, että ujous ja introverttius on sikäli hyvä yhdistelmä, että introvertti ei ole riippuvainen muista ja muiden mielipiteistä, eikä kaipaa jatkuvaa palautetta muilta ihmisiltä. Kuitenkin introvertilla voi olla yhtä hyvät sosiaaliset taidot kuin sellaisella, joka on enemmän ulospäinsuuntautunut. Puheliaisuus kun ei ole sosiaalisten taitojen mittari.
Harmittavaa on vain se, että jos joku kiva ja kiinnostava asia jää tekemättä sen vuoksi, että kokee vieraat ihmiset ja ihmisryhmät niin epämiellyttävänä asiana.
ap
Kyllä sitä iän mukana oppii hallitsemaan, kunhan saa omassa tahdissa ja omalla mukavuusalueella edetä. Itsekin olen ollut lapsena ujo (edelleen olen), mutta mukava opettaja "altisti" minua koulussa ryhmäesityksillä ja huomasin itsekin vanhemmalla iällä, että jopa tykkään esiintyä.
Tärkeintä on se, että on hyväksytty sellaisena kuin on. Täytyy myöntää, että itselläni on sellainen rooli päällä, kun joudun sosiaalisiin tilanteisiin, että esitän reipasta ja puheliasta. Tämä syö energiaa niin, että tuollaisten tapaamisten jälkeen tahdon vetäytyä omiin oloihini pitkäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:11"]
Harmittavaa on vain se, että jos joku kiva ja kiinnostava asia jää tekemättä sen vuoksi, että kokee vieraat ihmiset ja ihmisryhmät niin epämiellyttävänä asiana.
ap
[/quote]
Ujot on usein hitaasti lämpeneviä. Sellaisella lapsella vie aikaa sulatella asioita. Niinpä, jos ensi viikolla on jokin tapahtuma, jonne lapsi varmaan haluaisi mennä, jos rohkaistuisi, niin tapahtumaa kannattaa alkaa heti mainostamaan. Näin meillä tehdään koululaisen kanssa. Ensin lapsi on menoa vastaan. Ja siihen sanon okei, hauduttele asiaa. Puhun tapahtumasta taas parina päivänä. Ja sitten edellisenä iltana, kun pitää tietää meneekö lapsi vai ei, niin usein sanoo, että voisin mä mennäkin. Lapsi vain tarvitsee paljon aikaa totutellakseen ajatukseen.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:11"]
Harmittavaa on vain se, että jos joku kiva ja kiinnostava asia jää tekemättä sen vuoksi, että kokee vieraat ihmiset ja ihmisryhmät niin epämiellyttävänä asiana.
ap
[/quote]
Paitsi eihän se ole harmittavaa, jos ne vieraat ihmiset ja ihmisryhmät kokee epämiellyttävänä asiana. Silloinhan tälläiselle ihmiselle olisi harmittavaa se sinun "kivasi" kokeminen.
Alue: Aihe vapaa
En mitenkään.
Opettajan kanssa keskustellessa olen vain tuonut kantani esille, että lapsi ei ole suurten estradien ihminen, minkä kanssa pitää vain siellä koulussakin elää.