Muistaako seksuaalisen hyväksikäytön?

Njaa a... Tuosta en tiedä kun  itse olin jo sen ikäinen että muistan edelleen tapahtuneen. Mutta pisti kyllä tekstisi mietityttämään, ihmisen aivot on niin monipuolinen ja  vaikea kapistus että voi hyvinkin olla mahdollista, traumathan  jättää aina jälkensä!

Itse kyllä muistan. Sen takia suhtaudunkin aina varauksella miehiin ja toisinaan olen jopa huomaamattani töykeä heitä kohtaan.

Ei todellakaan muista aina. Itseasiassa aika useinkin ihmisen muisti pyyhkiyryy tuollaisista asioista ja muistot saatta jysähtää päälle vuosikymmenienkin päästä.

Itselleni ei ole (kai) tapahtunut ihan kamalaa, mutta jotakin kuitenkin. olin ehkä noin kymmenvuotias, eli todellakin sen ikäinen, että muistan sen ikäisenä olostani mielestäni kaiken, mutta yksi inhottava tapahtuma pullahti vaan yhtäkkiä mieleeni kolmen vuosikymmenen jälkeen.

sukulaisteni luon asui vuosikymmeniä semmoine n  kiva setä, jok ameitä serkuksia jaksoi aina grammarillaan viihdyttää ja luki meille ja oli tosi mukava. Yhtäkkiä vaan muistin, miten kerran tas istuin hänen sylissään ja mulla oli vaan pyjama päällä niinkuin usein kun illalla oltin siellä satuja ym. kuuntelemassa.

Sen setä laittoi muiden lasten huomaamatta kätensä mun housihin ja hipelöi ihan kunnolla mun pyllyä ja pakaroita ja pyllyväliä ja selkää :(

Ihan kamalaa yhtäkkiä vaan väläyksenä saada tommonen muisto mieleen ja sitten muistaa se ihan selvästi ja tietää sen tapahtunee, ihan kuin ei olis koskaan sitä unohtanutkaan.

Kyllä minä ainakin muistan, olin neljä kun hoitotätini teini-ikäinen poika alkoi räpläilemään. Muistan yhä miten tämä samalla naureskeli sitten kavereilleen, että jo on ruma, jne...yhä tänäänkin ujostelen intiimialueitani rumina ja yököttävinä, eli jossain alitajunnassa se jotenkin kalvaa. Arvatkaapa vienkö koskaan omia lapsiani yhdellekään perhepäivähoitajalle,eihän kukaan takaa tai valvo mitä siellä tapahtuu.

Joten kaipa se riippuu siitä missä iässä tuollaiseen joutuu, ja siitä miten se jälkihoidetaan. Kohdallani asiasta vaan päätettiin naapurisovun nimissä vaieta ja mukamas unohtaa, niin noloa se aikuisille (30 vuotta sitten)oli.Vähät minusta, alapään haavoista ja jonkinlaisesta häpeäntunteesta,hämmennyksestä.

Ihmisillä voi olla valemuistoja, jotka tuntuvat aidoilta, mutta eivät kuitenkaan ole todellisuudessa koskaan tapahtunut.

Kyllä muistaa. Ne "muistista pyyhkiytymiset" jotka yhteen aikaan tuntui olevan suorastaan muotia, ovat ammattilaisten mukaan äärimmäisen harvinaisia. Tästä oli joskus joku lehtijuttu (kunnollisessa lehdessä), valitettavasti en muista missä ja ketä asiasta haastateltiin. Siis: unohtaminen ei ole mahdollista, paitsi jos on oikeita mt-ongelmia, jotain jakautunutta persoonallisuutta tms. Aloittajan tapauksessa on kyse siis jostakin muusta.

Minä olen miettinyt usein samaa. Olen elänyt teininä ja nuorena aikuisena villiä seksielämää, jossa tavoitteeni aina on ollut miellyttää miestä ja olla hyvännäköinen. Nyt vanhempana, pitkässä parisuhteessa, ahdistun seksistä enkä (edelleenkään) saa siitä omaa mielihyvää vaan seksi jopa inhottaa. Olen hyvin estynyt. Rakastan miestäni kuitenkin järjettömästi. Lapsuuteni on ollut kurja (pahoinpitelyitä yms) mutta seksuaalista hyväksikäyttöä en ainakaan tiedä olleen. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mistä tällaiset estot ja ahdistukset tulevat.

Kiitos vastauksista. 

Nro 7, minäkin olen ymmärtänyt, että unohtaminen olisi äärimmäisen harvinaista.

Jostain syystä minulla pelot ja ahdistus liittyvät seksiin. Viime vuosina esimerkiksi uutiset raiskauksista ovat alkaneet ahdistaa entistä enemmän. Uutisoidaanko niistä useammin kuin ennen? Lisäksi ahdituksissani tuntuu, että minun pitää suojella tytärtäni kaikilta mahdollisilta miehiltä, vaikka järjellä ajatellen tiedän tämän olevan hysteeristä ja turhaa. Toki minua ahdistaa ja huolestuttaa muutkin asiat, tämä nyt vain on viime aikoina ylikorostunut.

ap

[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 15:23"]

Ei todellakaan muista aina. Itseasiassa aika useinkin ihmisen muisti pyyhkiyryy tuollaisista asioista ja muistot saatta jysähtää päälle vuosikymmenienkin päästä.

Itselleni ei ole (kai) tapahtunut ihan kamalaa, mutta jotakin kuitenkin. olin ehkä noin kymmenvuotias, eli todellakin sen ikäinen, että muistan sen ikäisenä olostani mielestäni kaiken, mutta yksi inhottava tapahtuma pullahti vaan yhtäkkiä mieleeni kolmen vuosikymmenen jälkeen.

sukulaisteni luon asui vuosikymmeniä semmoine n  kiva setä, jok ameitä serkuksia jaksoi aina grammarillaan viihdyttää ja luki meille ja oli tosi mukava. Yhtäkkiä vaan muistin, miten kerran tas istuin hänen sylissään ja mulla oli vaan pyjama päällä niinkuin usein kun illalla oltin siellä satuja ym. kuuntelemassa.

Sen setä laittoi muiden lasten huomaamatta kätensä mun housihin ja hipelöi ihan kunnolla mun pyllyä ja pakaroita ja pyllyväliä ja selkää :(

Ihan kamalaa yhtäkkiä vaan väläyksenä saada tommonen muisto mieleen ja sitten muistaa se ihan selvästi ja tietää sen tapahtunee, ihan kuin ei olis koskaan sitä unohtanutkaan.

[/quote]

Itselläni on vähän samantyyppinen kokemus. Olin ehkä 9 tai 10. Tosin minun kohdallani tilanne oli sen verran kummallinen, että se olisi helppo selittää vahingoksi tai väärinkäsitykseksi... en tiedä...

Muistin tapahtuneen pari vuotta sitten, ja tunne oli samanlainen kuin sinulla: aivan kuin en olisi koskaan unohtanutkaan!

Olen miettinyt samaa, sillä vanhemmiten olen alkanut nähdä unia isästäni, joissa hän lähentelee minua. Kaikissa unissa olen lapsi, en siis aikuinen.

Vanhempani erosivat perheväkivallan takia, mutta itse muistan vain nähneeni äitiäni hakattavan, minuun ei koskettu. Mietin myös sitä, ovatko nuo lapsuudenmuistot vaikuttaneet nykyisiin uniini. Nuorempina niitä ei kuitenkaan ollut.

Isäni kanssa suhde on nykyään lähestulkoon normaali.

Miehiin minun on ollut aina vaikea luottaa, siksi suhteeni eivät ole koskaan muutamaa tapaamista pidemmälle kestäneetkään.

Ei välttämättä muista. Itse muistan tapahtumat, mutta en mitään niihin liittyviä tunteita.