28-vuotta kotiäitinä eikä kaduta päivääkään.
Pienillä tuloilla ollaan eletty, miehen palkalla, lapsilisillä, äp-rahalla ja kotihoidontuella silloin kun siihen oli oikeus. Nyt vanhin lapsi 20v ja nuorin 7-v. Jokainen lapsi pärjää koulussa. 20-v pääsi just lääkkikseen :))) OOOOn hurjan ylpeä ja nyt on huokaista ja aloittaa omat opiskelut. Ei kaduta hetkeäkään vaikka jotkut sitä kyseleekin- Harmittaako kun kaikki aikasi mennyt lapsiin? EI harmita eikä edes se että jotkut väittää että oon elelly pelkillä muiden verorahoilla sillä voin olla ylpeä lapsistani. Nuoremmat pärjää ala-ja yläasteilla. Kaksi lukiossa ja yksi lääkiksessä! Olen onnistunut lasten kasvatuksessa ja saanut lapsilta hurrrrrrjan paljon takaisin. Älkää koskaan katuko tai ajatelko varsinkaan kotiäidit että tekisitte turhaa työtä. Äitiys on elämä! ja sen kun hoitaa arvokkaasti niin sinut palkitsee omat lapsesi. Joku päivä juuri minun poikani voi olla sinut pelastava ihminen :)
Kommentit (47)
Ajatteletko siis että lapsesi lääkikseen pääsy on sinun eikä pojan omaa ansiota?
Hienoa!
Mä olen ollut kotona 16 vuotta ja mun lähipiirissä kaikki menivät töihin viimeistään lapsen ollessa 1 v. Näiden vuosien aikana saanut aika paljon negatiivista arvostelua valinnastani ja siitä kuinka olen laiskapee ja mieheni joutuu raatamaan elättääkseen mut.
Upeaa siis lukea sun kirjoituksesta! Tiedätkö jo mille alalle suuntaat?
On pojan pääsy sinne myös minunkin ansiota. Kyllä lasten tulevaisuus on paljon omista vanhemmista kiinni ja kannustaminen koulun käyntiin :) Usko pois kaikki lähtee vanhemmista :) sen voin sanoa käsi sydämmellä. Kotoa saadaan juuret elämään ja kotona valmistellaan lapsi myös tulevaisuuteen. Jokainen hetki ja jokainen ele lasten kanssa vaikuttaa lapsen loppu elämään :)-AP-
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 14:02"]
On pojan pääsy sinne myös minunkin ansiota. Kyllä lasten tulevaisuus on paljon omista vanhemmista kiinni ja kannustaminen koulun käyntiin :) Usko pois kaikki lähtee vanhemmista :) sen voin sanoa käsi sydämmellä. Kotoa saadaan juuret elämään ja kotona valmistellaan lapsi myös tulevaisuuteen. Jokainen hetki ja jokainen ele lasten kanssa vaikuttaa lapsen loppu elämään :)-AP-
[/quote]
Hyvä kun menet kouluun. Pidä erityisesti korvasi auki äidinkielentunneilla.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 13:58"]
Hienoa!
Mä olen ollut kotona 16 vuotta ja mun lähipiirissä kaikki menivät töihin viimeistään lapsen ollessa 1 v. Näiden vuosien aikana saanut aika paljon negatiivista arvostelua valinnastani ja siitä kuinka olen laiskapee ja mieheni joutuu raatamaan elättääkseen mut.
Upeaa siis lukea sun kirjoituksesta! Tiedätkö jo mille alalle suuntaat?
Älä välitä ihmisten mielipiteistä jokainen tekee elämästään juuri sellaisen kun itse tahtoo. Ja uskon että monen kotiäidin lapsista tulee tulevaisuuden veronmaksajia jos saavat ihanan lapsuuden ja hyvät eväät elämään. Niin eiköhän ne muiden verorahojen "lainailut" kuittaudu sitten sillä.
Lähihoitajaksi ajattelin lukea :) katotaan sitten tuleeko tästä ammatti vai sitten haaveissa olisi myös oma yritys :)
Pitäkää tekin aina kiinni omasta elämäntavastanne antaaka muiden ajatella mitä haluaa , pääasia että itse voitte hyvin ja lapset on onnellisia :) -AP-
Olit siis "kotiäitinä" jo kahdeksan vuotta ennen esikoisen syntymää?
Mitenkäs perheen tytöt? Onko heitä rohkaistu pyrkimään lääkikseen vai valitsemaan 30 vuoden kotiäitiys? Millaisen esimerkin olet heille antanut?
Kuinkas niin pitkään kun vanhin lapsikaan ole 28 v vanha...
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 13:54"]
Pienillä tuloilla ollaan eletty, miehen palkalla, lapsilisillä, äp-rahalla ja kotihoidontuella silloin kun siihen oli oikeus. Nyt vanhin lapsi 20v ja nuorin 7-v. Jokainen lapsi pärjää koulussa. 20-v pääsi just lääkkikseen :))) OOOOn hurjan ylpeä ja nyt on huokaista ja aloittaa omat opiskelut. Ei kaduta hetkeäkään vaikka jotkut sitä kyseleekin- Harmittaako kun kaikki aikasi mennyt lapsiin? EI harmita eikä edes se että jotkut väittää että oon elelly pelkillä muiden verorahoilla sillä voin olla ylpeä lapsistani. Nuoremmat pärjää ala-ja yläasteilla. Kaksi lukiossa ja yksi lääkiksessä! Olen onnistunut lasten kasvatuksessa ja saanut lapsilta hurrrrrrjan paljon takaisin. Älkää koskaan katuko tai ajatelko varsinkaan kotiäidit että tekisitte turhaa työtä. Äitiys on elämä! ja sen kun hoitaa arvokkaasti niin sinut palkitsee omat lapsesi. Joku päivä juuri minun poikani voi olla sinut pelastava ihminen :)
[/quote]
Siis oletko sä ollut jossain välissä töissä, vai olitko sä 8 vuotta kotiäiti jo ennen kuin sulla oli edes yhtään lasta?
Toisekseen, ihan samalla lailla, ja tilastollisesti paljon suuremmalla todennäköisyydellä työtätekevien koulutettujen äitien lapset opiskelee pitkälle ja menestyy työelämässä sen jälkeen.
Mä en kyllä osaa yhtään arvostaa tällaisia loisten tilityksiä. Riemuitaan jonain maailman suurimpana ihmeenä, jos lapset elää ja kasvaa ihan normaalisti, menee opiskelemaan jne. Ihan vinkkinä: suurin osa tekee niin.
En oikein usko että kotiäitiys korreloi positiivisesti lääkikseen pääsyn kanssa, vaikka kotiolot vaikuttavatkin. Lääkiksessä taitaa olla paljon, ehkä enemmistö, sellaisia opiskelijoita, joiden molemmat vanhemmat ovat töissä.
Mä oon kotiäitinä niin pitkään ku saan mut odotan että pääsen eläkettä kerryttämään.. eli 6vuotta kotona aion maksimissaan olla.. mietin perheen tulevaisuutta ja kuinka matkustelemme ja ettei tarvitse kädestä suuhun elellä..
Otsikossa on kirjoitusvirhe: 28 vuotta eikä 28-vuotta.
Tottakai tytöt opiskelee samoin kuin pojatkin.Ja kannustan jokaisen pyrkimään opiskelun kautta elämässä eteen päin :). Ja Joo olen ollut kotiäitinä 8-vuotta ennen esikoisen syntymää. (sijaislapsia oli jo silloin ennen kun esikoinen syntyi) :) Ja jos lapset haluaa tehdä/saa lapsia opiskelun ja uran välissä niin niillä on aina lasten hoitoon minut käytettävissä jos lapsia ei halua viedä päiväkotiin tai ei itse halua olla kotiäitinä/isänä :) Joo oikeessa olet tää mun kirjoitustaito on aika kauheaa :D
Kyllähän minunkin äitini panosti meihin sisaruksiin 10 vuotta ollessaan äitiyslomalla, mutta teki sen väärällä tavalla ja minustakin meinasi tulla rupusakkia. Nyt aion pitää huolen nuoremmista sisaruksistani, että heistä tuolla kasvatuksella tulee edes jotakin.
Ikäsi alkoi kiinnostamaan. Jos sijaislapsia jo ennen omia lapsia pidän sitä todella erikoisena ratkaisuna. Onko sinulla mitään koulutusta peruskoulun jälkeen?
Monta omaa lasta sinulla on?
Paljonko on eläkekertymäsi?
Miten ihmeessä voit kannustaa tyttäriäsi opiskelemaan jos mielestäsi kuitenkin heidän olisi parempi olla kotirouvia? Vai sovellatko vain itseesi tätä teesiä?
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 14:20"]
Kyllähän minunkin äitini panosti meihin sisaruksiin 10 vuotta ollessaan äitiyslomalla, mutta teki sen väärällä tavalla ja minustakin meinasi tulla rupusakkia. Nyt aion pitää huolen nuoremmista sisaruksistani, että heistä tuolla kasvatuksella tulee edes jotakin.
[/quote]
Totta että noin voi käydä myös oli sitten vanhemmat työssä tai kotona. Kirjoitin avauksen siksi kun aina puhutaan että kotiäitien lapset ei tule pärjäämään, ja ei omena kauas puusta putoa. ;) Meillä se taitaa pudota ainakin jos minua ja lapsia vertaa, ehkä äitiys ja lasten kanssa oleminen on just se mitä osaan parhaiten tehdä.
Olen 45v. Ja tosiaan ensimmäinen sijaislapsi tuli meille kun olin parikymppinen. En ole koskaan sanonut että äidin paikka on kotona , avaus siksi kun aina vähätellään kotiäidin valintoja. Jokainen tekee kun tahtoo :) ja parhaaksi näkee ja kunhan on tulevaisuuden suunnitelmia
Kyllä minä vakaasti uskon siihen, että oma esimerkki vaikuttaa siihen, miten lapset menestyvät koulussa ja myöhemmin työelämässä. Mallioppimisellahan lapsi pitkälti asioita oppii. Haluan itse näyttää omille lapsilleni esimerkkiä siitä, että naisenkin on hyvä opiskella ja tehdä töitä.
Ja miksi muuten kotiäidit ajattelevat, että työssäkäynti jotenkin poistaisi äitiyden. Itse työssä käyvänä äitinä olen aamulla kotona, kun lapset lähtevät kouluun (laitan heille vaatteet ja aamupalan valmiiksi yms) ja aika pian pääsen itsekin töistä sen jälkeen, kun lapset ovat tulleet koulusta kotiin. Olen heitä auttamassa läksyissä, viemässä harrastuksiin ym.
Joten en ymmärrä, miten voisin olla parempi äiti, jos työssäkäynnin sijaan löysäilisin kotona sen aikaa, kun lapset ovat koulussa?
Mä tiedänkin yhden naisen,joka tekee niitä lapsia kerta toisensa jälkeen,ettei vain tarvitse mennä töihin. Taitaa inhota töitä.