28-vuotta kotiäitinä eikä kaduta päivääkään.
Pienillä tuloilla ollaan eletty, miehen palkalla, lapsilisillä, äp-rahalla ja kotihoidontuella silloin kun siihen oli oikeus. Nyt vanhin lapsi 20v ja nuorin 7-v. Jokainen lapsi pärjää koulussa. 20-v pääsi just lääkkikseen :))) OOOOn hurjan ylpeä ja nyt on huokaista ja aloittaa omat opiskelut. Ei kaduta hetkeäkään vaikka jotkut sitä kyseleekin- Harmittaako kun kaikki aikasi mennyt lapsiin? EI harmita eikä edes se että jotkut väittää että oon elelly pelkillä muiden verorahoilla sillä voin olla ylpeä lapsistani. Nuoremmat pärjää ala-ja yläasteilla. Kaksi lukiossa ja yksi lääkiksessä! Olen onnistunut lasten kasvatuksessa ja saanut lapsilta hurrrrrrjan paljon takaisin. Älkää koskaan katuko tai ajatelko varsinkaan kotiäidit että tekisitte turhaa työtä. Äitiys on elämä! ja sen kun hoitaa arvokkaasti niin sinut palkitsee omat lapsesi. Joku päivä juuri minun poikani voi olla sinut pelastava ihminen :)
Kommentit (47)
Miten niin valheesta? Kirjoitinkin päivälleen paljonko olen? Ja kuukaudelleen kuinka kauan olen ollut kotiäitinä? odotas lasken tarkalleen niin noin. 27v ja seitsemän ja puolikuukautta vajaa 2 päivää :D ja olin 18v 2kk kun sukulaislapsi tuli meille sijoitukseen.
37, meinaatko sinä, että työssäkäyvien uraäitien tulisi hävetä saavutuksiaan? sen lisäksi että monet meistä hoitaa työnsä, voi hoitaa myös perheensä siinä sivussa.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 14:58"]
Ja meinaatteko tosiaan ettei kotiäiti saisi kokea ylpeyttä että hoitaa lapset itse? eikö ihminen saa olla tyytyväinen ja ylpeä omasta elämästään? ja elämän tyylistään? Ja voi myös sanoa että jos itse olet tavallinen kaupankassa/ kuorma-auto kuski tai jossain perusammatissa niin lapsesta tulee juuri samanlainen.
[/quote]
No kieltämättä se on vähän säälittävää, jos ainoa saavutus elämässä on tuo että on hoitanut omat lapsensa. Kuorma-autokuskeja ja kaupankassoja tarvitaan jatkossakin, joten pakkohan joidenkin lapsista niitäkin on tulla. Tuo sen sijaa, että ammatti periytyy isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle on ihan potaskaa.
Olen 20v kotona olleen kotiäidin lapsi. Meitä on kolme, kaikki yleisellä mittakaavalla hyvin menestyneitä (juristi, lääkäri ja DI). Kotiäitiydestä on ollut meille paljon iloa ja varmasti paljon apua. Kotona pitkään oleva ihminen alkaa hyvin usein ellei aina elää lastensa kautta ja lasten täytyy sitten suoriutua myös vanhemmille. V-arsinkin kotiäidille, jonka kymmenien vuosien työn onnistumisen mitta on lasten suoriutuminen ja tämä näkyy ap:n viestistäkin. Me koimme tämän nuoruusaikana raskaaksi ja välillä ahdistavaksikin. Ja nyt meitä onkin kolme aikuista ylisuorittajaa. :)
Itse vein lapset päiväkotiin ja teen uraa (ja olen hyvä äiti muulla ajalla). Minun lapsieni ei tarvitse mennä yliopistoon eikä harrastaa minun takiani.
mä en ole ollut juurikaan kotona, ja ihan hyvin lapset menestyy. en usko, että sillä on juurikaan merkitystä onko kotona vauvapalstalla roikkuva työssäkäyviä äitejä arvosteleva pirttuhirmu, vaiko onko lapsi päivähoidossa.
jokainen on oman onnensa seppä
Minä olin vain pari vuotta ns. kotiäitinä pitkän työttömyyden jälkeen, mies jätti ja jouduin eläkkeelle, ja eläkkeeni on nyt minimi, eikä laskettu tulevia aikoja.
En tiedä olisiko jotain auttanut jos olisi se kotihoidontukipätkäkin jäänyt tuosta pois, jos olisi sinä aikana edes yrittänyt saada jonkin työpätkän kun vielä jonkinlaista jaksamista oli.
hmmmm...Me olemme miehen kanssa kumpikin käyneet yliopiston vaikka kummankin äidit ovat olleet kotiäitejä eivätkä päivääkään työelämässä. Minä valitsin kotiäitiyden kun ensimmäinen lapsi ilmoitti tulostaan ja mies oli samaa mieltä. Kotiäiti pystyy kehittämään itseään monellakin tavalla ja minulla ainakin on ollut erittäin hyvä elämä, nähmyt enemmän maailmaa kuin suurin osa suomalaisista, saanut rakkautta ja antanut takaisin. Nyt on halu palata takaisin työelämään kun nuorinkin lapsista on jo koulussa (olen 16v ollut kotiäitinä) ja se näyttäisi nyt onnistuvan ja vielä omalle alalle. Olen vielä suhteellisen nuori enkä varmasti raskaudu enää:)