Parhaasta ystävästäni on tullut moraalisaarnaaja

En tiedä, kuinka sanoisin asiasta ystävälleni, vai antaisinko asian olla. Alkaa vain hiljalleen ärsyttää jatkuva "ohimennen" moralisointi ja itsensä korostaminen. Ystäväni on aivan ihana ihminen, mutta ollut nyt 2 pienen lapsen kanssa 3 vuotta kotona, ja sinä aikana hiljalleen muuttunut kaikkia arvostelevaksi ja vain omat virheensä hyväksyväksi.

Esimerkiksi lasten kanssa kotona olo: Ystäväni on kotona lasten kanssa vain siksi, ettei hänellä ole ammattia eikä työpaikkaa (eikä näemmä suuresti haluja moisiin). Mutta tätä ei toki ääneen sanota, vaan ystävä paasaa lasten kotihoidon hyvistä puolista, ja arvostelee esimerkiksi minun suunnitelmiani aloittaa esikoisen ollessa vuoden opintojen jatkaminen. Samoin arvostelee muita, jotka palaavat suht ajoissa töihin / opintojen pariin, vaikkei omakaan todellinen kotona olon syy ole kovin hohdokas.

Alkoholin käyttö. Ennen lapsia tämä ystävä oli kova bilettämään, usein juhlimme yhdessäkin, mutta ystävälläni meni välillä "yli" juomisen suhteen, sekä kaikkea muutakin piti kokeilla. Nyt ei ole puoleen vuoteen enää juonut lainkaan, vaikka lasten ollessa pienempiä saattoi välillä juoda (olin esimerkiksi välillä esikoistaan 6kk vahtina). Nyt arvostelee kaikkien, sinkkujenkin juomista esim. facebookissa, ja jos sanon lähteväni ulos muutamalle (max. 1 kerran kuussa-kahdessa) alkaa kertoa, kuinka häntä ei ainakaan huvita lähteä kun on lapset kotona, ihan turhaa touhua! Ei sinunkaan kannattaisi, kun sinulla on lapsi..

Tupakointi. Ystäväni poltti molemmat raskausaikansa, nyt ollut 1,5 vuotta polttamatta. Itse en polttanut raskaus- tai imetysaikana, mutta sen jälkeen palasin pahaan tapaani. Ystävä ylistää jatkuvasti savuttomuuttaan ja painostaa minua lopettamaan. (Toki se olisi järkevää, muttei enää "pakko" kun en ole raskaana tai imetä).

Anteeksi pitkä vuodatus, esimerkkejä olisi vaikka kuinka! Mutta kysymys siis on, mainitsisinko tästä ärsyyntyneisyydestäni, vai annanko toisen jauhaa lämpimikseen? Kuinka olette toimineet tällaisten ihmisten kanssa? En halua loukata ystävääni liian suorapuheisella toteamuksella tekopyhyydestä tmv. Mutten jaksaisi jatkuvaa arvostelua, kun toisella ei ole aina oikein "varaa" edes näistä asioista valittaa. Mitä teen?