Lue keskustelun säännöt.
Vauva vai abortti?
06.02.2006 |
Tilanne on se, että tein eilen positiivisen raskaustestin. Raskaus on täysi vahinko, sillä olen käyttänyt ehkäisyrengasta ohjeen mukaisesti. :(
Minulla on ennestään kaksi päiväkoti-ikäistä lasta ex-mieheni kanssa. Meillä on hyvin toimiva yhteishuoltajuus. Seurustelin kuitenkin 3 kk yhden miehen kanssa, johon olin aivan äärimmäisen rakastunut, mutta joka jätti minut kolme viikkoa sitten. Sen jälkeen olemme tosin tapailleet ja niinpä tämä raskaus onkin jonkin tapaamisen lopputulos... Tiedän, että tämä mies välittää minusta kovasti, mutta ei rakasta. Minä elättelin alussa toiveita seurustelun jatkamisesta, mutta en enää. Voisi sanoa niin, että olemme hyviä ystäviä! Tiedän, että mies ei ole jatkanut tapaamistani seksin takia, vaan minun vuokseni.
Minä olen haaveillut pitkään kolmannesta lapsesta ja tiedän, että tämä miesystäväni haluaa myös lapsen. Sanomattakin on selvää, että hän haluaa lapsen kuitenkin ihmisen kanssa, jota rakastaa. Ei siis minun kanssani.
Kerroin miehelle uutisen heti, kun tein raskaustestin. En edes esittänyt muuta vaihtoehtoa, kuin abortin. Itse olen kuitenkin nyt ihan paniikissa! Haluaisin lapsen, mutta en tällä tavalla. En myöskään halua pakkositoa miestä lapsen avulla itseeni. Tiedän kyllä, että ulkopuoliset ajattelevat asian niin... Aborttia olen aina vastustanut, enkä tiedä, että pystyisinkö ihan oikeasti tekemään sen.
Mitä ihmettä teen???!! Taloudellisesti pärjäisin kolmannesta lapsesta huolimatta ja sen suhteen tämä mies tuskin jättäisi minua pulaan. En kuitenkaan tiedä, että miten jaksaisin yksin pienen vauvan ja kahden alle kouluikäisen kanssa. Voisin kuvitella, että tämä mies haluaisi olla lapsen kanssa tiiviisti tekemisissä, mutta toisaalta hän saattaa löytää elämänsä naisen ja kieltäytyä kaikesta yhteydenpidosta... Minulla oli toisen lapsen jälkeen melko paha masennuskausi ja pelkään sen uusivan. Tosin myös abortti erittäin todennäköisesti laukaisi sen... Nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen! Ahdistaa...
Kommentit (9)
päättää omasta kropastasi. Eli valinta on ainoastaan sinun itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos päätät pitää vauvan, älä ilmoita lastenvalvojalle ollenkaan isän nimeä, jää isyys tunnustamatta eikä sinun tarvitse ajatella että olet tämän miehen elämää lapsen hankkimisella " pilannut" . Silloin ei isän tarvitse antaa edes tavata lasta.
Tuo sairastamasi masennus ja sen uusiutumisen pelko on kyllä sellainen asia, joka puhuu abortin puolesta.
siis jo äitiysneuvolassa raskausaikana, ja kertoo kuinka epäilee omia voimavarojaan, varsinkin kun saa lapsen ilman miestä, niin melko varmasti jo pelkän edellisen masennuksen vuoksi pitävät sinusta erityisen hyvää huolta. Toisin sanoen kunnan resursseista riippuen saisit kotiapua enemmän tai vähemmän, isommat lapset tarhaan vaan (kun kerran ovat siellä jo nytkin??) ja etköhän sinä siitä selviäisi! Apua tietenkin kannattaisi kysyä myös mahdollisilta sukulaisilta, sinun omilta vanhemmiltasi, isompien lasten kummeilta, sun sisaruksilta, ex-mieheltäsi voisit myös pyytää apua isompien lasten suhteen jne.
Minä en näe ongelmaa tuossa sinun tilanteessasi. Jos miehelle lapsi ei olisi katastrofi, ja hän tietää ettet ole lasta tehnyt sitoaksesi hänet itseesi, niin miksi välittää muiden ihmettelyistä? Isyydenhän voi jättää tunnustamattakin, ja voit antaa miehelle vapaat kädet olla lapseen yhteydessä, tai olla olematta. Kunhan vain asennoidut niin, että olet tämän vauvan yksinhuoltaja, etkä edes odota mieheltä liikoja apua ---> sitten onkin iloinen yllätys, jos hän haluaa aktiivisesti olla läsnä lapsen elämässä.
Itse uskon että pärjäisit erittäin hyvin, kun kerran taloudellista ongelmaa ei ole. Isommat lapset ovat jo tosiaan vähän isompia, ja varmasti jaksaisit kolmannenkin, varsinkin kun apua tulet varmasti kunnalta saamaan.
voin kertoa oman kokemukseni.
minäkin tulin suunnittelematta raskaaksi. mietin aborttia, en kuitenkaan siihen pystynyt. nyt poika on 3kk ja elämäni valo! en olisi todnäk koskaan selvinnyt abortin jättämistä henkisistä haavoista ja olen niin onnellinen että tein tämän lapsen. elän nyt elämäni parasta aikaa!
suosittelen, että soitat neuvolaan ja pyydät päästä keskustelemaan asiasta. meidän neuvolassa on psykiatri, jolle voi mennä juttelemaan ihan mistä vaan.
kuitenkin, loppujen lopuksi, kehotan että kuuntelet VAIN oman sydämesi ääntä. kuuntele sitä hetki, jos ei ole kiire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sillä ajatuksella että kasvatan sen yksin. Isä saa osallistua jos haluaa, mutta en velvottaisi. Abortin teko on vaikea asia ja vaikka olisikin oikea ratkaisu sillä hetkellä, mieli saattaa muuttua myöhemmin ja sen asian kanssa saa elää koko loppuelämänsä. Niinhän kyllä lapsenkin kanssa saa, mutta harvoin tarvii katua.
Älä anna muiden painostaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sivusta seuraan sisartani joka painostettiin vuosi sitten aborttiin. Sairaalassa oli koko kesän masennuksen takia ja senkin jälkeen yrittänyt itsaria muutamaan otteeseen.. =( En tiedä toipuuko ikinä.
Abortti on jokaisen OMA valinta. Se on ok jos on aivan varma ja pystyy elään sen kanssa. Sinun on ajateltava nyös lapsiasi, joten sinun on jaksettava.. Masennukseen on hyviä lääkkeitä ja apua saatavilla, jos semmoinen sattuu tulee vielä vastaan. Kun tiedostat asian, luultavasti kaikki menee ihan hyvin!! Voimia sinulle!!!
ps. Aloin odottaan kolmatta juuri kun mies lähti. Nuorin on nut 9kk ja olen onnellinen päätöksestäni!!!! Hyvin on pärjätty, väsymyksistä ja muista huolimatta.
=)vee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voin adoptoida jos et synnytyksen jälkeen häntä enään halua.
myös yhden abortin läpikäynyt, että tiedän senkin puolen.