Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ällöttävän ihanaa! Rento ja positiivinen painonpudotus! Tämä on totta, uskokaapa vain.
30.01.2006 |
Ylimääräisiä kiloja on ainakin 10 kg, mutta puntaria enemmän on ärsyttänyt jatkuvasti suurentuvat vaatekoot. Päätin tehdä asialle jotain, vaikka se tuntui melkein epätoivoiselta: painonpudotushan on tiukkaa kemiaa, kaloreiden / pisteiden laskemista, ruokailujen suunnittelua jne. En uskonut jaksavani innostua asiasta noin paljon.
No vuoden alusta päätin löytää uudelleen liikunnallisen minäni, sellaisen joka olin 15 vuotta sitten. Aloin nauttia liikunnasta ilman ajatusta painonpudottamisesta. Ensin tuli tavaksi kävellä töihin, 20 minuuttia suuntaansa. Pian aloin ottaa siihen sauvat mukaan. Koska sauvojen kanssa kävely kieltämättä oli hieman hölmöä, päätin hiihtää ensimmäisen kilometrini sitten ala-asteen. Se oli juuri nyt niin kurjaa kuin muistinkin, mutta toisaalta kun huomasin miten kivasti hiihtäminen liikutti puutunutta selkääni, jatkoin.
Olen aina salaa haaveillut uskaltuvani kuntosalille, koska haluaisin kehittää lihaskuntoani monipuolisesti ja toisaalta myös ongelmakohtiin keskittyen. Varasin ensimmäiselle käynnille oman ohjaajan, jonka mukavassa opastuksessa kävimme kaikki laitteet ja toiminnot läpi. Laitteet eivät olleetkaan niin vaikeat kun olin pelännyt. Kuukauden harjoittelun jälkeen ne ovat jopa ihan helpot.
Lisäksi talvipakkasilla ja paksun pukeutumisen aikaan nautin uimahallin palveluista kerran kaksi viikossa. Lenkkeilemään ja ulos lähden kevätauringossakin jo pelkästään huvikseni.
Tänään noin kuukauden uuden elämän jälkeen sovitin vanhoja farkkujani, jotka joululomalla puristivat ja näyttivät tosi rumilta päälläni. Nyt istuivat oikein hyvin. Näistä kokonumeroista en pääse enää kuin alas päin.
Kirjoitin tämän kannustukseksi kaikille teille, jotka haluaisitte ryhtyä liikumaan ja hankkimaan sitä kautta hyvää oloakin, ja kenties painonpudotusta, mutta laihduttaminen tuntuu liian raskaalta ja kurjalta elämältä.
Unohtakaa vaaka ja painontarkkailu. Ottakaa liikunta päivittäiseksi tavaksi ja arvostakaa sitä perusoikeutenanne. Näin ei jää lähtemättä johonkin kivaan liikuntaharrastukseen kun pitäisi siivota.
Vaikka paljon puhutaan ruokavaliosta ja sen tärkeydestä, ja tärkeäähän se onkin, ainakin minä olen etenemässä tavoitteeseeni ilman suurempaa syömisen tarkkailua. Syön säännöllisesti normaalia kotiruokaa ja keskitän ajatuksen liikuntaan.
Iloista ja energista kevättä!
Kommentit (19)
Uutenavuotena lupasin laihduttaa. Ensimmäinen askel on ollut herkuton tammikuu :) En siis ole syönyt mitään karkkia, keksiä, sipsiä, jätskiä tms. tammikuun aikana. Ruokavaliota on toki tarkoitus tarkkailla jatkossakin, mutta vielä kun saisi itsensä liikkeelle :( Isoin ongelma on kaverin puuttuminen, yksin ei tule lähdettyä minnekään. Miehen kanssa meillä on niin erilaiset työajat, että silloin kun nähdään, ei tee mieli minnekään lenkille mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnin jumppa kestää tunnin, vaikkei huvittaisikaan. Et kai kehtaa kesken lähteä?
Vaikka onhan se tietty kynnys että jaksaa lähteä edes sinne jumppapaikallekin.
Oma kokemukseni on se että olen jäänyt liikuntaan niin koukkuun, että odotan koska pääsen liikkumaan. Kun aloitusongelmista pääsee, liikunta kyllä pitää kiinni itsessään. Minä ainakin olen energisempi ja aikaansaavampi. Pikkuasiat eivät vaivaa, eivät ainakaan tunnin salilla tai jumpassa olon jälkeen.
Mieti kaikenlaista positiivista, jota voisit liikunnalla saavuttaa, ja lähde ennakkoluulottomasti kokeilemaan.
Vierailija:
Uutenavuotena lupasin laihduttaa. Ensimmäinen askel on ollut herkuton tammikuu :) En siis ole syönyt mitään karkkia, keksiä, sipsiä, jätskiä tms. tammikuun aikana. Ruokavaliota on toki tarkoitus tarkkailla jatkossakin, mutta vielä kun saisi itsensä liikkeelle :( Isoin ongelma on kaverin puuttuminen, yksin ei tule lähdettyä minnekään. Miehen kanssa meillä on niin erilaiset työajat, että silloin kun nähdään, ei tee mieli minnekään lenkille mennä.
kaikki syyt jotka estävät liikunnan ovat tekosyitä (heh, ei siis kaikki kuitenkaan, kuten saimme yllä lukea...).
Minun kolme pientä lasta ja yrittäjämies, saivat minulle muutaman vuoden liikunnattoman vaiheen. nyt kun lapset ovat jo vähän isompia, on taas minun aikani. kiloja on kertynyt liikaa, mutta ne ovat minulla vain väliaikaisesti. sen lupaan!
tsemppiä kaikille liikkujille. nouskaa vaan ylös, se piristää.
näin rydenä ei vaan jaksa mitään laihdutuksia..
Sitten sitä vaan huomasi, että liikuntakerrat- ja määrä vain kasvaa. Lisäksi liikunnan jälkeen ei enää herkut maistuneet ja paino tippui. Nykyään mun herkkua tosin onkin mm. raikkaat salaatit, rahka ja hedelmät! Ja intoa kasvattaa lisää pienemmät vaatekoot, kaventunut olemus ja se energisyys ja kokonaisvaltainen hyvä olo :)
Ja minäkin inhosin koulun liikuntatunteja sydämeni kyllyydestä....
Liikunnan iloa kaikille! Muistakaa, että liikuntaa on esim. lasten kanssa ulkona juoksentelu ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minä olen ainoastaan tarkkaillut syömisiäni,liikuntaa en ole lisännyt ollenkaan.T. -15kg
Sellainen, joka kyllä on laiha, mutta löllyy jokapuolelta. Tikkumainen hyytelö.
Ja se johtui juuri niistä koulun liikuntatunneista, joissa jokaisen piti osallistua sählyyn, lentopalloon, koripalloon, pesäpalloon, yleisurheiluun ja hiihtoon, vaikka lajit eivät olisi kiinnostaneet ollenkaan...
Kun pääsin koululiikunnasta eroon, en halunnut liikkua ollenkaan. En ollut ylipainoinenkaan, joten ajattelin että mitä sitä turhaan lähteä hikoilemaan jonnekin lenkkipolulle. Vuosi sitten huomasin, että puntari näytti 8 kiloa enemmän mitä pitäisi, joten pakko oli aloittaa tekemään jotain asialle, ettei paino pääsisi karkaaman käsistä.
Aloitin juoksemisella, vaikka se oli suurin inhokkini urheilulajeista :) Mutta juoksu oli ainoa laji, jota kerkesin harrastamaan. Aluksi lenkkeily oli kamalaa, mutta pikkuhiljaa se lenkin jälkeinen hyvä olo alkoi motivoimaan ja nykyisin lenkille on pakko päästä ainakin kerran viikossa, mielellään 2-3 krt. Liikunnan aloittamisesta on nyt 9kk aikaa ja paino on ollut normaalilukemissa jo pitkän aikaa ja liikunnasta on tullut osa elämääni. Käyn lenkkeilyn lisäksi kuntosalilla 2krt viikossa ja lisäksi kerran viikossa joko tanssitunneilla tai spinningissä.
Ruokaremontti tuli myös tehtyä ja nyt syön herkkuja vain silloin tällöin, en joka päivä tai edes joka viikko. Olo on aivan erilainen kuin vuosi sitten, jaksan paljon enemmän ja päätetyöntekijää vaivaamat niska-hartiasäryt (ja päänsärky) ovat kadonneet.
Tsemppiä kaikille, jotka ovat vasta aloittelemassa liikuntaa! Älkää lannistuko vaikka alku olisi kankeaa, koska sitä se luultavasti tulee olemaan. Kunto kuitenkin kasvaa nopeasti! Kun itse aloitin juoksemisen, jaksoin ensimmäisellä lenkillä juosta peräti yhden minuutin, ja sekin oli tuskaa. Kahden viikon ajan kävin lenkillä joka toinen päivä ja juoksin aina sen verran kuin jaksoin ja sitten kävelin hetken aikaa ja taas juoksin. Kahden viikon jälkeen juoksin ensimmäisen kerran puoli tuntia putkeen.
Nyt mietin osallistumista puolimaratoniin ensi kesän tai syksyn aikana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olisiko ideaa tehdä vaikkapa tästä ketjusta sellainen yhteinen motivointiketju, josta olisi apua etenkin niille, joilla ei ole muuten ketään liikuntakaveria.
Tänne voisi tulla aina kertomaan kaikkea kuntoiluaiheisia kuulumisiaan, onko liikkunut vaiko eikö ole huvittanut. Tsempataan yhdessä toisiamme, ja nimenomaan liikkumiseen innostumisessa. Ei ehkä niinkään, paljonko kiloja on lähtenyt, kun niitä alkaa jonkin ajan jälkeen lähteä joka tapauksessa.
Iloisin terveisin ap, joka miettii lähtisikö tänään lenkille kun paistaa aurinko vai sittenkin vaan uimaan.
Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Pakolla se on itsensä jotain pistettävä tekemään jokaikinen kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin mäkin olen päättänyt.
Ei mitkään kikka ja poppa konstit auta.
Liikunta ja oikeanlainen ruokavalio ovat avainsanat laihtumiseen.
Ensimmäisen viikon kävin reippaasti lenkillä iltaisin. Olo oli mukava ja innostunut.
Toisen viikon sairastin, joten liikkuminen jäi siltä viikolta.
Kolmanneksi viikoksi mieheni lähti työmatkalle ja jäin kotiin neljän lapsen kanssa. Ajattelin olla reipas ja lenkkeillä lasten kanssa, yksi pyörätuoliin ja kaksi pulkkaan, yksi pärjäsi kotonakin ja ei kun menoksi. Vaan kolmannella viikolla iskikin lähes kolmenkymmenen pakkaset ja lenkkeily jäi.
Minäpäs päätin innostuneena ja reippaana naisena jumpata, lapseni kun leikkivät keskenään välillä puolikin tuntia kerrallaan. Edelliseen korjaus, jonka opin tuon kolmannen viikon aikana; lapseni leikkivät keskenään puolikin tuntia, kunhan minä en puuhaile mitään mielenkiintoista, kuten esimerkiksi jumppaa. Silloin he roikkuvat kirjaimellisesti kiinni jaloissa ja kaksi heistä halusi välttämättä olla sylissä koko ajan. Kun kolmannen kerran sain jokaiselle aikaiseksi pahan mielen hermostumalla kimpussani roikkuviin lapsiin, päätin kiltisti odottaa kotiin palaavaa miestä ja harrastaa liikuntaa sitten.
Neljännellä viikolla mieheni palasi kotiin, sairaana. Kaksi lapsista sairastui myös, joten neljäs viikko meni kokonaan sisällä hoitaen miestä ja lapsia.
Viidennellä viikolla sairastuin itse ja tässä istun haaveilemassa ensi viikosta 38,5 asteen kuumeessa.
Onneksi sillä ruokavaliollakin laihtuu. Etenkin tällä sairastavan ruokavaliolla. Kun on ensin jääkaappi tyhjänä viikon ja syö pakastinta tyhjäksi (siellä ei ollut juuri muuta kuin marjoja) ja seuraavalla viikolla kurkku on niin kipeänä, ettei voi syödä yhtään mitään, laihtuu takuuvarmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yhtään ei katso syömisiään, niin liikunta vain lisää ruokahalua ja silloinhan ei laihdu.
Mutta jos valvoo edes sen verran syömistään, että ei lisää ruokamääriä, niin kasvava kulutus alkaa hitaasti laihduttaa. Parhaisiin tuloksiin pääsee tietysti muuttamalla myös ruokailutottumuksiaan terveellisemmiksi.
Ja syön Snickers-patukkaa :-)
Lisää liikuntaa ja/tai kevyempi terveellinen ruokavalio. Sillähän (ja vain sillä) se paino putoaa, mutta helpommin sanottu kuin tehty.
Entä jos inhoaa liikuntaa? Jos jumppamaikka on aikoinaan nujertanut sen vähäisenkin halun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Entä jos inhoaa liikuntaa? Jos jumppamaikka on aikoinaan nujertanut sen vähäisenkin halun?
Tuo on vain yksi tekosyy muiden joukossa. Harva muistelee lämmöllä koulun liikuntatunteja, mutta eivät kaikki jää sillä verukkeella sohvaperunaksi.
Jos kunto on pohjamudissa, totta kai ensimmäiset liikuntakerrat tuntuvat jopa tuskaisilta. Mutta mitään ei tapahdu jos ei edes yritä. Kerta kerran jälkeen liikunta on yhä mukavampaa ja pian et osaa olla ilman :)
Ja muistuttaisin, että vaikka onnistuisitkin laihduttamaan pelkällä ruokavaliolla, harva liikkumattoman ihmisen vartalo on kaunis ja kiinteä. Liikuntaa siis ehdottomasti kehiin niin saa lihaksia kroppaan!
Vierailija:
Ja syön Snickers-patukkaa :-)Lisää liikuntaa ja/tai kevyempi terveellinen ruokavalio. Sillähän (ja vain sillä) se paino putoaa, mutta helpommin sanottu kuin tehty.
Entä jos inhoaa liikuntaa? Jos jumppamaikka on aikoinaan nujertanut sen vähäisenkin halun?
mut mitä sen on väliä? Kävely on ihanaa ja uiminen myös, nautin hiihtämisestä, pyöräilen kesät töihin ja jaksan jopa juosta 2-3 km putkeen (mitä en jaksanut kouluaikoina). Heitä sinäkin se Snickers hel...tiin ja iske hampaat omenaan. Se on oikeasti helpompaa kuin uskotkaan. Laihduttaminen on helppoa tekemällä oikeita valintoja, ei se tarkoita nälässä elämistä.
Verenpaine ja verensokeri pysyy mulla kurissa vain ottamalla lusikan kauniiseen käteen ja katsomalla mitä sillä syö - ja liikkumalla. Verenpainelääkkeet maksaa vuodessa yli 200 euroa - tuhlaan sen mieluummin vaikka leffareissuihin tai kasvohoitoihin.
Mullakin oli niin kamala opettaja että ala-asteella vaan hiihdettiin, joka liikuntatunti ja sitten oli lisänä vielä erityiset " liikuntapäivät" eli taas hiihdettiin. Ei ollut maalaiskoululla ja -kunnassa kovin monipuoliset mahdollisuudet. Ja opettaja oli sanoisinko melko innokas hiihtelijä.
Musta tärkeintä olisi että löytäisit lajin, jonka unohtaisit olevan liikuntaa. Tanssi, uinti, kävely, keilaus, laskettelu jne. Minunkin kuuri perustui ensin siihen, että teen vain sellaista liikuntaa josta pidän. Sitten alkoi nälkä kasvaa syödessä (liikunnan nälkä siis), aloin hiihdellä ja lopulta " ajauduin säännölliseen kuntosaliharjoittelukierteeseen" . :)
Ap
Minä olen taidokkaasti vältellyt liikuntaa koko ikäni, juuri nuoruuden huonojen liikuntakokemusten vuoksi. Joskus olen hampaat irvessä käynyt uimassa kerran-pari, mutta aina on into loppunut lyhyeen.
Nyt vuoden alusta päätin, että haluan alkaa liikkumaan kunnolla jo terveydenkin vuoksi. Ammatinvalintani on sellainen, että kunnon täytyy olla hyvä, että voi työtä tehdä.
Lähdin jumppaan ensimmäistä kertaa elämässäni -ja hurahdin heti! Oli todella mukavaa ja nyt olen aivan koukussa. Voisin mennä vaikka joka ilta. Totta kai kunto on näin alussa vielä huono ja kuolema meinaa tulla jo 20 minuutin jälkeen, mutta se on mukavaa! Ja olo jumpan jälkeen on mahtava, energinen!
Et häviä mitään, jos lähdet kokeilemaan?
Ja kiitos ap:lle kannustavasta viestistä! Minulla 10 kiloa pudotettavana ja tyyli on aika sama kuin sinulla. Syön terveellisesti, herkkuja välttäen ja liikun paljon.
että edelleen olemme sisällä päivät sairaan lapsen kanssa, nyt tauti onkin käynyt läpi koko perheen ja alamme olla voiton puolella.
Kolmena päivänä olen harrastanut kymmenen minuutin jumppa/tanssi/porrasnousu-pyrähdyksiä päivän aikana ja kahtena iltana olen käynyt reippaalla kävelylenkillä. Onneksi ilma on lämmennyt, joten ulkoilu on mukavaa. Sain houkuteltua miehen oppaaksi kuntosalille ja sinne suunnistamme, kunhan tuo lähikuntosali saadaan avattua kunnostustöiden jälkeen (joskus ensi kuussa). Siihen asti ajattelin lähteä testaamaan vesijuoksua pitkästä aikaa.
Jopa muutaman päivän aktiivisuus on ollut positiivista olo on huomattavasti pirteämpi.
Alue: Aihe vapaa
Oma elämänmuutokseni alkoi viime syksynä. Päätin ensin pistää ruokavalioni aisoihin. Jätin pois sokerit ja valkoiset jauhot, ja sain hiivaoireet lopultakin kuriin.
Ruokavaliomuutoksen ohella päätin aloittaa säännöllisen liikunnan. Aikaisemmin olin laatinut itselleni ohjelmia tyyliin: ma vesijumppa, ti kävelylle, ke ja pe kuntosalille, to jumppaan, la ja su kävelylle. Sitten kun en olekaan ehtinyt noudattaa koko ohjelmaa, olen masentunut ja vähitellen jättänyt kaiken liikunnan pois.
Nyt päätin vain, että liikun kolme kertaa viikossa suurin piirtein tunnin ajan. Teen sitä, mitä milloinkin ehdin ja mieli tekee. Käyn uimassa ja kuntosalilla silloin, kun se aikatauluun mahtuu. Teen kävelylenkkejä, kun sää sallii ja saan miehen tai jonkun muun kaveriksi. Jos ei huvita lähteä minnekään, teen kotona lihaskuntojumpan yhden lehdestä leikkaamani ohjeen mukaan. Kevään tullen alan taas pyöräillä pitkiä lenkkejä. Tärkeintä on se, että saan vähintään sen kolme liikuntakertaa viikossa kokoon, tuli se sitten mistä vain.