Lue keskustelun säännöt.
Siskot hyvät, neuvokaa mitä tehdä tässä tilanteessa
22.01.2014 |
Olen yksinhuoltaja, ja jouduin palata velkojen takia töihin pienimmän ollessa alle vuoden ikäinen. Olen saanut nyt velat maksettua, vaikka merkinnät luottotietoihin tulikin.
Työskentelen hoitoalalla, ja tilanne on tosi paha. Työskentelemme vajaalla miehityksellä jatkuvasti, emme pidä taukoja ja ylitöiksi menee harva se päivä. Olen fyysisesti tosi kovilla, paino on tippunut lyhyessä ajassa useita kiloja ihan sen takia ettei ehdi syödä, ja työnteko on lähes päivittäin juoksemista. Ja mitä saa palkaksi? Ensinnäkin pahan mielen. Hoito ei ole millään tasolla laadukasta resussipulan takia. Ihmisiä on heitteillä, omaiset valittaa ja haukkuu, vaikka parhaansa yrittää tehdä. Häpeän työni laatua, ja unohdetut ihmiset kodeissaan säälittää kovasti.
Työyhteisö on huono, ja muutama kiusankappale levittää pahaa verta. Väsymyksestä kai sitten johtuu ettei jaksa olla ystävällinen kenellekään. Työ on jyrännyt kotiin asti. Olen niin poikki että en jaksa lasten kanssa mitään. Pomo ei myönnä lyhyempää työaikaa, opintovapaata, palkatonta tms. rekrykiellon takia.
Mulla on akateemiset opinnot toiselle alalle kesken. En pysty opiskelemaan ollenkaan tässä tilanteessa. Opintolainaa en saa, mutta olen kuullut sosiaalisesta luotosta jota opintoihin voidaan myöntää. Olisiko parempi irtisanoa itsensä nyt, kun velatkin alkaa olla kaikki maksettu? Pärjäisin varmaan tuolla luotolla ja erilaisilla tuilla mm. asumisen suhteen? Lapsetkin pääsisivät tästä hullunmyllystä, jossa raahaan heitä päiväkodista puolenyön aikaan kotiin palauttaakseni heidät sinne takaisin seuraavana päivänä.
Mitä luulette selviydynkö, vai pitäisikö vaan yrittää sinnitellä töissä? Esimieheltä ei saa mitään tukea, päinvastoin pitäisi vaan yrittää tehdä enemmän ja enemmän, juosta kovempaa.
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 22:01"]Ap vielä jatkaa. Ajattelin hankkia myös opettajan pätevyyden. Sivuaineena sitten filosofiaa, psykologiaa tai historiaa. Toisaalta olisin mielelläni myös tutkija. Ei siinä rikastumaan pääse, mutta ainakin tekisin sitä mistä nautin. Tällä hetkellä tilanne tuntuu sietämättömältä ja jokainen työpäivä on jo fyysinenkin kärsimys.
[/quote]
Ymmärrän hyvin. Minä itkin monesti, kun työpäivä päättyi ja en meinannut jaksaa käsiä nostaa. Olin sairaslomalla aika usein, kun olin niin väsynyt. Mutta tykkään työstäni kuitenkin, siksi jatkoin ja nyt helpompaa kun lapset isompia. Ei ole päiväkotirumbaa. Ehkä sinä sitten vaan menet opiskelemaan?
Yksi hyvä neuvo:Älä ota miestä tuohon tilanteeseen. Minä tyhmä otin yhdessä vaiheessa ja uuvuin täysin, kun ei vaan riittänyt aikaa ja paukkuja kaikille. Lapset etusijalle ja sinun jaksaminen. Ehkä nyt otat ees viikon sairaslomaa, viet lapset vaikka 9-14 päiväkotiin, käyt vaikka uimassa ja jossain yksin syömässä tai vaikka vaan menet kotiin nukkumaan. Minä tein niin, se auttoi aina hetken aikaa. 16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määräaikaisissa työsopimuksissa saattaa olla erikseen pykälä irtisanoutumismahdollisuudesta. Näin siis tosiaan vaikka määräaikainen sopimus onkin. Kannattaa tarkistaa tämä.
Jos olisin sinä ap en sietäisi tuota tilannetta enää hetkeäkään. Irtisanoutuisin heti jos mahdollista ja tekisin keikkaa. Vain lyhyttä sellaista ainakin aluksi etten joutuisi taas lusimaan jonnekin horrorpaikkaan. Jos ei olisi mahdollista irtisanoutua niin sitten kaiketi pitää vaan kestää se 4kk. En ole saikuttelun kannalla yleensä mutta tuossa tilanteessa varmaankin koittaisin saada kerran pari saikkuakin. Oikein tai väärin.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 22:06"][quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 22:01"]
Ei minullakaan ollut ketään kuvioissa, yksin olin. Vein lapset tarhaan 11.00 ja töihin, olin 01.00 asti. Hain lapset 10.00 tarhasta, tehtiin ruokaa ym, vein 14.00 takasin. Taas töitä, sit aamulla lapset ja sit taas takasin. Tai yöksi 20.00 hoitoon, 04.00 heräsin töihin, 14.00 hain lapset, 20.00 hoitoon... Hullun hommaa, ilman osittaista hoitovapaata ja ns yöhyvityksiä en ois jaksanut.
Yksi vaihtoehto on, että haet sairaslomaa uupumukseen ja olet kotona, mietit mitä teet. Sit taas vähän aikaa töissä, siihen asti, kun työsuhde loppuu, sit et jatka suhdetta ja etsit muuta työtä. 16
[/quote]
16, ai kamala, ei ole sullakaan helppoa ollut :( Toivottavasti nyt on helpottanut elämä. Saikullehan se on lopulta jäätävä, jos ei kerran muuta helpotusta saa. Ap
[/quote]
Nyt helpompaa. Pidettiin esim töissä TYKY-palaveri ja sain työaikahelpotuksia, esim aikaisimmat aamuvuoroni alkavat kello 06.00 enkä enää tee paljoa yövuoroja. Mutta jos työnantajasi ei yhtään jousta, niin ehkä vain lähtisin. Itsellä ei ole lukupäätä, olen tyhmä kuin saapas, siksen voinut ajatella opiskelevani muuta alaa.
Huh, ei miestä todellakaan. Sitäkin kokeilin, ja huomasin pian että ei onnistu. Ei ole aikaa. Ja kuka mies tällaisessa elämätilanteessa nyt haluaisikaan liittyä kerhoon. Haluan ensin vakiinnuttaa elämäntilanteen, saada luottotiedot takaisin, ja kasvattaa lapset isommaksi. Sitten on ehkä rakkauden aika. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 22:11"]Huh, ei miestä todellakaan. Sitäkin kokeilin, ja huomasin pian että ei onnistu. Ei ole aikaa. Ja kuka mies tällaisessa elämätilanteessa nyt haluaisikaan liittyä kerhoon. Haluan ensin vakiinnuttaa elämäntilanteen, saada luottotiedot takaisin, ja kasvattaa lapset isommaksi. Sitten on ehkä rakkauden aika. Ap
[/quote]
Ihan samat ajatukset! 16
Eikö hoitoalalta olisi löydettävissä muuta työtä? Tai vaikka keikkahommia vuokrafirman kautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei voita, jos poltat itsesi loppuun, ei edes työnantajasi. Ja lapsesi kärsivät kaikkein eniten. Olisiko sun mahdollista saada oikeus opiskella työttömyyskorvauksella? Sellainen voidaan käsittääkseni myöntää, jos koulutuksen voi uskottavasti olettaa lisäävän sun työmahdollisuuksia. Tai miten se nyt määritelläänkään. Tai aikuiskoulutustuki tai mitä noita nyt onkaan.eisun mahdollisuuksien pitäisi lainaan rajoittua. Kysy työkkäristä, mitä mahdollisuuksia sulla olisi. Nykyinen tilanne johtaa vain katastrofiin.
Ota opintovapaata ja tarkista saatko/oletko oikeutettu aikuiskoulutustukeen.
Teet keikkaa vuokrafirman kautta opintojen ajan, niin et polta itseäsi loppuun. t. th
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Olen vuoden määräaikaissopimuksella kaupungilla, ollut nyt n. 8 kk. Pomo ei suostu mihinkään vapaisiin, koska ensinnäkin sanoi että suosii näissä asioissa vakituisia, ja että tilanteen ollessa katastrofaalinen esimiehen ei tarvitse myöntyä vapaisiin. Tarkistin asian, ja näinhän se asia on. Kerroin että olen melkoisen poikki ja tämä heijastuu lapsiin. Mutta ei, ei auta. Sitä pomo ihmetteli kun olin silloin "alussa niin innoissani", ja nyt sitten tällaisia puheita. Jep, enpä tiennyt millaiseen paikkaan itseni työnsi. Eihän kukaan esimies kerro kauhutarinoita työhaastattelussa.
Aikuisopintorahaan en saa enää, käytin sen mahdollisuuden aikoja sitten.
Ja kiitos, täytyypä tosiaan kysyä tuosta työttömyyskorvausasiasta. Valmistuisin alalle, joka takuulla työllistää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko hoitoalalla tehdä sijaisuuksia? Jos sanoisit itsesi irti ja jatkaisit niitä akateemisia opintoja, mutta tekisit samalla aina tilaisuuden tullen päivän parin sijaisuuksia ja rahoittaisit opintosi noin. Tuohon kaikki mahdolliset tuet päälle tietysti. Kuinka paljon sulla on opintoja jäljellä? Mitä alaa opiskelet? Voisitko tehdä alaasi liittyviä opettajan sijaisuuksia? Esim. jos opiskelet teologiaa, niin haet uskonnon ja filosofian sijaisuuksia. Niistä nimittäin maksetaan aika hyvin suhteessa työmäärään.
Jos sulla onmääräaikainen soppari se on sitten mikä on, eli loput 4 kk sun on vielä tehtävä ja sitten mietit kuviot uusiksi. Ihan varmaan tulee kohta joku joka sanoo että kyllä voit irtisanoutua, no, määräaikaisesta et voi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tehdä sijaisuuksia, sitä meinasinkin. Saisin ainakin vaikuttaa siihen millä tahdilla töitä teen. Toisaalta koko hoitoala on niin kurimuksessa, että aika lailla joutuu itsensä kovattamaan että pystyy sitä työtä tehdä. Huomaankin nyt usean vuoden työkokemuksen pohjalta että olen kyynistynyt. En jaksa enää edes hymyillä niille ihanille vanhuksille joiden kotona käyn. Sen verran näännyksissä on ilman ruoka- ja vessataukoja. Opiskelen teologiaa, kyllä. Opinnot ovat vasta aika alussa, joten en tiedä voinko mitään sijaisuuksia vielä tehdä. Voisihan sitä kokeilla laittaa hakemusta kaupungin keikkanettiin. Ap
Jep, määräaikaisen työsopimuksen purkaminen voidaan teoriassa riitauttaa, mutta kaupunki, tai muukaan taho, siihen harvemmin ryhtyy. Liian kova prosessi. Asiasta sovitaan työnantajan kanssa ja that´s it.
Ei pomo voi kieltää sua olemasta osittaisella hoitovapaalla, käypä katsoos kelan sivuilta siitä. Miks haet lapset puolilta öin tarhasta? Itse pidin ehdotonta rajaa 21.00, jonka jälkeen saivat jäädä yöksi tarhaan. Rankkaahan se on olla yh ja vuorotyö vai mikä sulla on? Itsellä ei taloudellisesti ollut varaa jäädä kotiin. Voisitko painaa duunia silloin, kun lapset on isällään ja sit olla heidän kanssa kotona, kun eivät ole isällään? Vai onko isä kuvioissa? Raskasta se on opiskellakin, kun yksin on pienten lasten kanssa. Minusta ei olisi ollut siihen, helpompaa oli olla töissä. Pystyisitkö jotenkin etäyttämään itseäsi työasioista? Kun sinulle valitetaan, päästä toisesta korvasta ulos. Minullekin valitetaan töissä, mutta siihen tottuu, kuuntelen ja nyökkäilen hymyillen, mutta ajattelen samalla lapsiani tai vaikka kukkaisia kesäniityllä. Ylitöitähän ei kenenkään lain mukaan tarvi tehdä. Laita pomolle rajat. Ehkä olet liian kiltti ja ylitunnollinen työntekijä ja hän kasaa sinulle sen takia töitä? Töitä voi tehdä, itse soin sen itselleni raskaassa elämäntilanteessa, vähän rennommalla otteella ja alisuorittaen. Olen vastuullisessa työssä ja siis hoidin hommani, mutta tilaisuuden tullen aina jalat pöydälle ja lehti käteen, kuppi kahvia. Kotona et työpäivinä tee muuta kuin ruuan äkkiä ja nukut lasten kanssa. Pidä se periaate aina. Vapaapäivinä sit vähän siivoilet. Jaksat paremmin. Nuku aina kun voit. Olen arkirealisti, irtisanoutuminen ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Tuossa elämäntilanteessa voi vähän alisuorittaa aina kun voi, ottaa rennosti, tehdä vain pakolliset. Ja ajatella, että joskus helpottaa.
16 pahoittelee kappalejakojen puuttumista.
Rankkaahan se vanhustyö on. Mutta teologisella koulutuksella ei kyllä hyviä töitä saa vai haluatko papiksi? Se vasta rankkaa onkin, eikä mitään työaikoja. Aina olet kaikki lauantait ja sunnuntait töissä, ilman vuorolisiä ja lapset kotona, kun koulussa viikonloput vapaata.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 21:46"]
Ei pomo voi kieltää sua olemasta osittaisella hoitovapaalla, käypä katsoos kelan sivuilta siitä. Miks haet lapset puolilta öin tarhasta? Itse pidin ehdotonta rajaa 21.00, jonka jälkeen saivat jäädä yöksi tarhaan. Rankkaahan se on olla yh ja vuorotyö vai mikä sulla on? Itsellä ei taloudellisesti ollut varaa jäädä kotiin. Voisitko painaa duunia silloin, kun lapset on isällään ja sit olla heidän kanssa kotona, kun eivät ole isällään? Vai onko isä kuvioissa? Raskasta se on opiskellakin, kun yksin on pienten lasten kanssa. Minusta ei olisi ollut siihen, helpompaa oli olla töissä. Pystyisitkö jotenkin etäyttämään itseäsi työasioista? Kun sinulle valitetaan, päästä toisesta korvasta ulos. Minullekin valitetaan töissä, mutta siihen tottuu, kuuntelen ja nyökkäilen hymyillen, mutta ajattelen samalla lapsiani tai vaikka kukkaisia kesäniityllä. Ylitöitähän ei kenenkään lain mukaan tarvi tehdä. Laita pomolle rajat. Ehkä olet liian kiltti ja ylitunnollinen työntekijä ja hän kasaa sinulle sen takia töitä? Töitä voi tehdä, itse soin sen itselleni raskaassa elämäntilanteessa, vähän rennommalla otteella ja alisuorittaen. Olen vastuullisessa työssä ja siis hoidin hommani, mutta tilaisuuden tullen aina jalat pöydälle ja lehti käteen, kuppi kahvia. Kotona et työpäivinä tee muuta kuin ruuan äkkiä ja nukut lasten kanssa. Pidä se periaate aina. Vapaapäivinä sit vähän siivoilet. Jaksat paremmin. Nuku aina kun voit. Olen arkirealisti, irtisanoutuminen ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Tuossa elämäntilanteessa voi vähän alisuorittaa aina kun voi, ottaa rennosti, tehdä vain pakolliset. Ja ajatella, että joskus helpottaa.
[/quote]
Pomo kumoaa toiveeni sen takia että olen määräaikainen. Mitään ei tarvitse joustaa sen takia. Ja kun tilanne on paha, voidaan evätä kaikki ylimääräiset vapaudet. Lapset haen sen takia, että ehtisimme olla vähän aikaa yhdessä. Kotimatka kestää julkisilla aika kauan. Niin, ja isä ei halua olla enää kuvioissa. Näkee lapsia harvoin, muutaman kuukauden välein. Eikä todellakaan pidä yötä. Hänellä on uusi elämä. Eipä kyllä ole mummoja tai muitakaan sukulaisia. Yksin olen. Ap
Ap vielä jatkaa. Ajattelin hankkia myös opettajan pätevyyden. Sivuaineena sitten filosofiaa, psykologiaa tai historiaa. Toisaalta olisin mielelläni myös tutkija. Ei siinä rikastumaan pääse, mutta ainakin tekisin sitä mistä nautin. Tällä hetkellä tilanne tuntuu sietämättömältä ja jokainen työpäivä on jo fyysinenkin kärsimys.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 22:01"]
Ei minullakaan ollut ketään kuvioissa, yksin olin. Vein lapset tarhaan 11.00 ja töihin, olin 01.00 asti. Hain lapset 10.00 tarhasta, tehtiin ruokaa ym, vein 14.00 takasin. Taas töitä, sit aamulla lapset ja sit taas takasin. Tai yöksi 20.00 hoitoon, 04.00 heräsin töihin, 14.00 hain lapset, 20.00 hoitoon... Hullun hommaa, ilman osittaista hoitovapaata ja ns yöhyvityksiä en ois jaksanut.
Yksi vaihtoehto on, että haet sairaslomaa uupumukseen ja olet kotona, mietit mitä teet. Sit taas vähän aikaa töissä, siihen asti, kun työsuhde loppuu, sit et jatka suhdetta ja etsit muuta työtä. 16
[/quote]
16, ai kamala, ei ole sullakaan helppoa ollut :( Toivottavasti nyt on helpottanut elämä. Saikullehan se on lopulta jäätävä, jos ei kerran muuta helpotusta saa. Ap