Siskot hyvät, neuvokaa mitä tehdä tässä tilanteessa

Olen yksinhuoltaja, ja jouduin palata velkojen takia töihin pienimmän ollessa alle vuoden ikäinen. Olen saanut nyt velat maksettua, vaikka merkinnät luottotietoihin tulikin.

Työskentelen hoitoalalla, ja tilanne on tosi paha. Työskentelemme vajaalla miehityksellä jatkuvasti, emme pidä taukoja ja ylitöiksi menee harva se päivä. Olen fyysisesti tosi kovilla, paino on tippunut lyhyessä ajassa useita kiloja ihan sen takia ettei ehdi syödä, ja työnteko on lähes päivittäin juoksemista. Ja mitä saa palkaksi? Ensinnäkin pahan mielen. Hoito ei ole millään tasolla laadukasta resussipulan takia. Ihmisiä on heitteillä, omaiset valittaa ja haukkuu, vaikka parhaansa yrittää tehdä. Häpeän työni laatua, ja unohdetut ihmiset kodeissaan säälittää kovasti.

Työyhteisö on huono, ja muutama kiusankappale levittää pahaa verta. Väsymyksestä kai sitten johtuu ettei jaksa olla ystävällinen kenellekään. Työ on jyrännyt kotiin asti. Olen niin poikki että en jaksa lasten kanssa mitään. Pomo ei myönnä lyhyempää työaikaa, opintovapaata, palkatonta tms. rekrykiellon takia.

Mulla on akateemiset opinnot toiselle alalle kesken. En pysty opiskelemaan ollenkaan tässä tilanteessa. Opintolainaa en saa, mutta olen kuullut sosiaalisesta luotosta jota opintoihin voidaan myöntää. Olisiko parempi irtisanoa itsensä nyt, kun velatkin alkaa olla kaikki maksettu? Pärjäisin varmaan tuolla luotolla ja erilaisilla tuilla mm. asumisen suhteen? Lapsetkin pääsisivät tästä hullunmyllystä, jossa raahaan heitä päiväkodista puolenyön aikaan kotiin palauttaakseni heidät sinne takaisin seuraavana päivänä.

Mitä luulette selviydynkö, vai pitäisikö vaan yrittää sinnitellä töissä? Esimieheltä ei saa mitään tukea, päinvastoin pitäisi vaan yrittää tehdä enemmän ja enemmän, juosta kovempaa.