Lue keskustelun säännöt.
Yli 30v naiset ovat kyynisiä?
23.12.2013 |
Parikymppisenä opiskelijana tyttö kohtaa pojan, he ihastuvat johonkin persoonallisuuden osa-alueisiin ja ulkoisiin piirteisiin toisissaan. Ulkoiset puitteet ja taustat eivät vaikuta juurikaan, kunhan he rakastavat toisiaan ja nauttivat toistensa seurasta.
Leikkaus 10-15 vuoden päähän. Samalle naiselle tämä ihastumisen ja rakastumisen tunne ei ole enää niin tärkeää, eikä se tapahdu yhtä spontaanisti. Miehessä tärkeimpiä ominaisuuksia ovat hyvä työ, status, hyvä palkka ja menestyminen. Vasta jos ne ovat kohdallaan, nainen saattaa ihastua.
Mitä naiselle tapahtui vuosien kuluessa? Miksi hänestä tuli niin kyyninen, että rakkaus menetti merkitystään ja ulkoiset menestyksen mittarit nousivat tärkeimmiksi? Ja kuinka hänen käy yli nelikymppisenä tai sitä vanhempana? Tunteeko hän enää sellaista tunnetta kuin rakkaus vai onko hän jo täysin paatunut pragmaatikko ja kyynikko?
Onko niin, että rakkaus kuuluu nuorille, ja siksi miehen asema, ura ja tilin saldo ovat vanhempana tärkeimmät asiat miehessä?
Kommentit (39)
Kauhean ankea ihminen. Tietää parhaiten millainen mies kannattaa ottaa. Ja silti eroaa kymmenvuotisesta suhteesta. Varmaan niitä ihmisiä, joiden pillu kuluu käytössä :)
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 11:02"]
Minä olin kyyninen jo lapsena. Myötähäpesin silmät päästäni kavereitteni toilailuja poikien kanssa, ja huomauttelin pisteliäästi että turha porata jonkun teini-ihastuksen perään. Ensimmäinen seurustelusuhteeni kesti 10 vuotta. Tiesin aina että minulle ei kelpaisi mikään seksikäs tatuoitu pitkätukka paikallisesta kellaribändistä, vaan otan sellaisen ihmisen jolla elämän päämäärät tähtäävät vähän muualle kuin baariin lauantaina.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkka rakkaus ei todellakaan riitä. Kuten tuolla joku alkupään vastaaja tiivisti: se on realismia.
Vaikka kuinka kaveri saisi sukat pyörimään jaloissa, jonkun pitää hoitaa mukulat, tehdä palkkatyötä, maksaa verot, saada oma talous pysymään jossain balanssissa - kenties hankkia lisää koulutusta jotta pystyy suoriutumaan työstään, tavata ystäviään...
Ne ystävät. Vaikka kuinka ihana mies olisikin, niin ystävät on repineet minutkin pahimpien suonsilmäkkeiden syleilystä ja rankkojen aikojen yli. Olkoon, että sitä sanotaan ystävyydeksi eikä rakkaudeksi, mutta se merkitsee enemmän kuin romantiikka.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 11:08"]
Kauhean ankea ihminen. Tietää parhaiten millainen mies kannattaa ottaa. Ja silti eroaa kymmenvuotisesta suhteesta. Varmaan niitä ihmisiä, joiden pillu kuluu käytössä :)
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 11:02"]
Minä olin kyyninen jo lapsena. Myötähäpesin silmät päästäni kavereitteni toilailuja poikien kanssa, ja huomauttelin pisteliäästi että turha porata jonkun teini-ihastuksen perään. Ensimmäinen seurustelusuhteeni kesti 10 vuotta. Tiesin aina että minulle ei kelpaisi mikään seksikäs tatuoitu pitkätukka paikallisesta kellaribändistä, vaan otan sellaisen ihmisen jolla elämän päämäärät tähtäävät vähän muualle kuin baariin lauantaina.
[/quote]
[/quote]
En ole tuo, jota haukut, mutta minusta sinä nyt vasta oletkin typerä ja ankea ihminen.
Kyse ei ole HYÖTYMISESTÄ tai laskelmoinnista, vaan järjen käytöstä.
Mietipä asiaa toisin päin: miksi olisi jotenkin erityisen hieno juttu kerta toisensa jälkeen ihastua miehiin, jotka ovat roistoja/hulttioita/vahingoittavat ja pettävät tyttöystäviään?
Eikö ole vain hyvä asia, että arvostaa miehissä kunnollisuutta ja älyä ja henkistä yhteensopivuutta? Minusta ainakin on, minulle miehen seksikkyyden olennainen tekijä on yleissivistys ja keskustelutaito. Eikä se todellakaan tee minusta frigidiä tai KYYNISTÄ! Kunhan arvostan miehessä eri asioista kuin esim. sinä.
Meitä on moneksi, ja on todella typerää luokitella eri lailla ajattelevat kyyniksiksi tai laskelmoiviksi.
terv. nainen, joka on elänyt saman miehen kanssa jo - hui! - 27 vuotta
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 09:04"]
Parikymppisenä opiskelijana tyttö kohtaa pojan, he ihastuvat johonkin persoonallisuuden osa-alueisiin ja ulkoisiin piirteisiin toisissaan. Ulkoiset puitteet ja taustat eivät vaikuta juurikaan, kunhan he rakastavat toisiaan ja nauttivat toistensa seurasta.
Leikkaus 10-15 vuoden päähän. Samalle naiselle tämä ihastumisen ja rakastumisen tunne ei ole enää niin tärkeää, eikä se tapahdu yhtä spontaanisti. Miehessä tärkeimpiä ominaisuuksia ovat hyvä työ, status, hyvä palkka ja menestyminen. Vasta jos ne ovat kohdallaan, nainen saattaa ihastua.
Mitä naiselle tapahtui vuosien kuluessa? Miksi hänestä tuli niin kyyninen, että rakkaus menetti merkitystään ja ulkoiset menestyksen mittarit nousivat tärkeimmiksi? Ja kuinka hänen käy yli nelikymppisenä tai sitä vanhempana? Tunteeko hän enää sellaista tunnetta kuin rakkaus vai onko hän jo täysin paatunut pragmaatikko ja kyynikko?
Onko niin, että rakkaus kuuluu nuorille, ja siksi miehen asema, ura ja tilin saldo ovat vanhempana tärkeimmät asiat miehessä?
[/quote]
Ei se ole kyynisyyttä vaan viisautta. Kun on nuorena rakastunut siihen avuttomaan renttuun jolle on saanut olla äiti, jota on saanut elättää ja odottaa turhautuneena että se kasvaa aikuiseksi joku päivä ja alkaa osallistua perheen elämään ja ottaa vastuuta niin uudella kierroksella arvostaa jo ihan eri asioita. Miehen ura ja asemakin kertovat jotain hänen persoonastaan ja erilaisiin persoonan piirteisiinhän me rakastumme. Sinänsä minulle titteli tai lompakon paksuus ei ole mikään tärkeä juttu, mutta parin yrityksen ja erehdyksen kautta olen oppinut että rakkaus ei riitä alkuhuumaa pidemmälle suhteessa jossa ei olla tasavertaisia vaan toinen ei osaa ottaa vastuuta edes itsestään. Alussa persoonasta on helppo erehtyä jos ei ole elämässään mitään vielä ehtinyt saavuttaa. Mutta jos ottaa miehen joka tulee toimeen omillaan niin tietää että saa miehen eikä isoa lasta. Työ ja asema kertoo jotain ihmisen kyvyistä muttei toki kaikkea ja arvomaailmastakin jotain.
Minä rakastuin 37 -vuotiaana täysin spontaanisti vaikka olin päättänyt ja halusin olla sinkkuna. Olin päättänyt etten ala kenenkään kanssa jollei satu kohdalle suhde joka vaan tapahtuu eli niin sanotusti vie jalat alta. Ja niinhän sitten kävi. Osa miehen persoonaa oli myös se miten hän oli kolmikymppiseksi elämäänsä elänyt, en olisi varmaan viehättynyt vaikka kuinka ihanasta juoposta elämäntapatyöttömästä. Meidän rakastumisemme oli 100% fyysistä, luonto ajoi yhteen emmekä tienneet toisistamme paljoa, mutta kyllä olisin pistänyt suhteen poikki heti alussa jos mies olisi ollut rikollinen, juoppo, narkkari tms. Tai joku elämäntapasossupummi. Mutta esim työttömyys tai kouluttamattomuus ei olisi ollut ongelma. Kuitenkin pitää aikuisen ihmisen osata huolehtia itsestään ja naisetkin etsii yleensä parisuhdetta jossa ollaan molemmat myös henkisesti aikuisia. Sen vaatiminen että osaa huolehtia itsestään ei ole kyynisyyttä. Kyynisyyttä on se että kaikki miehet on paskoja ja sikoja ja en kyllä ala kenenkään kanssa enää kun se on kuitenkin kusipää eikä siitä mitään tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaahan niitä päähän kun me parikymppiset naiset ollaan ei-ryppyisiä ja miehet haluaa meitä eikä harmaita kolmekymppisiä..
Lukematta muiden vastauksia: sanon että tuo on aika rankka ja mustavalkoinen yleistys. Ylipäätään ihmiset, niin miehet kuin naisetkin saattavat kyynistyä ja katkeroitua sitä mukaa kun elämä tuo eteen pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.
Leikkimieliisyys, toiveikkuus, kyky ilahtua ja luottaa tulevaan on mahdollista säilyttää kun sen tekee tietoisesti. Toisinaan sen kyvyn voi palauttaa erittäin raskas kokemus. joka ns. asettaa arvomaailman uuteen järjestykseen.
Voin puhua vain omasta ja perheeni puolesta, mutta juuri tästä tietoisesta kyynistymisen välttämisestä ja tarpeeksi suuresta targediasta on omakohtaista kokemusta. On ollut pakko löytää selviytymiskeino, ja meille se on ollut aluksi yltiöoptimistisuus, joka myöhemmin rauhoittui optimistiseksi elämänasenteeksi. Monen muun olen nähnyt vastaavassa tilanteessa kakeroituvan.
Olemme kohta nelivitosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:04"]Ottaahan niitä päähän kun me parikymppiset naiset ollaan ei-ryppyisiä ja miehet haluaa meitä eikä harmaita kolmekymppisiä..
[/quote]
Hahhahhah :-) odotahan hetkinen niin itsekin olet yhtä ""harmaa"" ja ryppyinen :-*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 11:33"]
Eikö ole vain hyvä asia, että arvostaa miehissä kunnollisuutta ja älyä ja henkistä yhteensopivuutta? Minusta ainakin on, minulle miehen seksikkyyden olennainen tekijä on yleissivistys ja keskustelutaito. Eikä se todellakaan tee minusta frigidiä tai KYYNISTÄ! Kunhan arvostan miehessä eri asioista kuin esim. sinä.
[/quote]
Kunnollisuus ja äly = varallisuus ja menestys?
Jaa, no minun kaveripiirissä miesten tuloilla ei ole merkitystä, sillä naisilla on omat tulot ja tilit. Yhdessä toki maksetaan asuminen, ruoka ja muut kiinteät kulut. Mutta me olemmekin niitä paljon parjattuja feministejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yli kolmekymppinen mies on yhä samanlainen kuin se kaksikymppinen kaveri, jolla on pää täynnä haaveita ja suuria suunnitelmia, niin mitä se on tehnyt sen kymmenen vuotta?
Ei, pelkkä pankkitilin saldo ei riitä hurmaamaan. Mutta jos olet menestynyt elämässä on pienempi riski, että joutuu olemaan äitinä ja perheen elättäjänä myös sille muka-aikuiselle.
Kyllä kaksi persaukista elää rakkaudella ja unelmilla. En mä tarkoita että pitää tavoitella materiaa, mutta se köyhyydessä rypeminen (jos yhtään on vaihtoehtoja) ei ole pidemmän päälle järin jalostavaa.
Kolmikymppiset on jo ehtineet huomata, että elämä ei ole prinsessasatu ja vaikka teet kaiken oikein ja yrität parhaasi, et silti saa haluamaasi. Ja että hyvä taloudellinen tilanne auttaa vaikeissa elämänvaiheissa ja että jokaisessa parisuhteessa tulee niitä vaikeita aikoja. Nuorta miestä voi jopa vielä kouluttaa mieleisekseen, mutta vanha koira ei opi uusia temppuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:12"]
Jaa, no minun kaveripiirissä miesten tuloilla ei ole merkitystä, sillä naisilla on omat tulot ja tilit. Yhdessä toki maksetaan asuminen, ruoka ja muut kiinteät kulut. Mutta me olemmekin niitä paljon parjattuja feministejä.
[/quote]
Ei, miehen tuloilla ei ole niinkään merkitystä, mutta jos on hyvä tyyppi yleensä pärjää myös työmarkkinoilla. Ei tarvita mitään uraohjusta, kuukausipalkka riitää.
Minäkin tienaan omat rahani ja maksan oman osuuteni kuluista. Odotan sitä myös mieheltä. Ja kokemuksesta voin myös sanoa, että kun raha-asioista ei tarvitse vääntää valtataistelua tai riitaa, niin sille rakkaudellekin on enemmän tilaa.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 11:33"]
Eikö ole vain hyvä asia, että arvostaa miehissä kunnollisuutta ja älyä ja henkistä yhteensopivuutta? Minusta ainakin on, minulle miehen seksikkyyden olennainen tekijä on yleissivistys ja keskustelutaito. Eikä se todellakaan tee minusta frigidiä tai KYYNISTÄ! Kunhan arvostan miehessä eri asioista kuin esim. sinä.
[/quote]
Kunnollisuus ja äly = varallisuus ja menestys?
[/quote]
Missä minä muka niin sanoin? Tai haukkumasi nro 10:kään? Nyt kuvittelet omiasi. Tässä oli kyse rehtiydestä, uskollisuudesta, sivistyksestä. Rahasta ei ollut kyse.
13
Mä olen päälle 30-vuotias ja uskon todellakin rakkauteen. Ja siihen, jos mihin haluankin parisuhteeni perustuvan.
Ex-mieheni tienasi hyvin ja oli statuksetkin kunnossa. Ja niin vaan ero tuli, koska rakkautta mies ei osannut tuntea.
Nykyinen mieheni on etäisä ja jäipä työttömäksikin. Rakastan häntä silti ja uskomme molemmat, että aika ihmeitä saa tapahtua, että eroaisimme.
Ehkä kyynisyys on siinä, että emme usko tuohon sokeasti vaan vaalimme suhdettamme koko ajan.
Mut on ikä siis saanut ymmärtämään, että tilanteet ja asiat muuttuvat, mutta rakkaus, jos mikä, voi kestää.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:15"]
--- Ei, pelkkä pankkitilin saldo ei riitä hurmaamaan. Mutta jos olet menestynyt elämässä --- se köyhyydessä rypeminen (jos yhtään on vaihtoehtoja) ei ole pidemmän päälle järin jalostavaa.
[/quote]
Eli siis raha ei ratkaise, sitten menestys onkin hyvä juttu ja lopulta rahakin sitten ratkaisee kuitenkin.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi naisille on niin mahdottoman vaikeaa myöntää, että he haluavat mahdollisimman rikkaan ja menestyneen miehen? Miehille kun harvemmin tuottaa vaikeuksia tunnustaa, että he haluavat (lainsäädännön puitteissa) mahdollisimman nuoren, kauniin ja seksikkään naisen.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:15"]
--- Ei, pelkkä pankkitilin saldo ei riitä hurmaamaan. Mutta jos olet menestynyt elämässä --- se köyhyydessä rypeminen (jos yhtään on vaihtoehtoja) ei ole pidemmän päälle järin jalostavaa.
[/quote]
Eli siis raha ei ratkaise, sitten menestys onkin hyvä juttu ja lopulta rahakin sitten ratkaisee kuitenkin.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi naisille on niin mahdottoman vaikeaa myöntää, että he haluavat mahdollisimman rikkaan ja menestyneen miehen? Miehille kun harvemmin tuottaa vaikeuksia tunnustaa, että he haluavat (lainsäädännön puitteissa) mahdollisimman nuoren, kauniin ja seksikkään naisen.
[/quote]
Kun se ei vaan kertakaikkiaan ole omalla kohdallani totta. Itse vaihdoin parempipalkkaisen sellaiseen, joka on luotettava, jolla on samanlainen arvomaailma ja joka rakastaa minua.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:15"]
--- Ei, pelkkä pankkitilin saldo ei riitä hurmaamaan. Mutta jos olet menestynyt elämässä --- se köyhyydessä rypeminen (jos yhtään on vaihtoehtoja) ei ole pidemmän päälle järin jalostavaa.
[/quote]
Eli siis raha ei ratkaise, sitten menestys onkin hyvä juttu ja lopulta rahakin sitten ratkaisee kuitenkin.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi naisille on niin mahdottoman vaikeaa myöntää, että he haluavat mahdollisimman rikkaan ja menestyneen miehen? Miehille kun harvemmin tuottaa vaikeuksia tunnustaa, että he haluavat (lainsäädännön puitteissa) mahdollisimman nuoren, kauniin ja seksikkään naisen.
[/quote]
Koeta nyt kasvaa aikuiseksi. Ikävää tuollainen mustavalkoinen jankuttaminen, tiedätkös.
En ole tuo, jota korvennat tuossa - mutta on kaksi eri asiaa se, haluaako elää suht mukavaa elämää ilman, että joutuu koko loppuikänsä miettimään, uskaltaako viikonlopuksi ostaa kalaa, vai pitääkö ostaa sikanautaa tai pakasteseitiä.
Ja se, että haluaisi jotain solsidan-elämää, mahdollisimman rikkaan ja menestyneen miehen.
Itse olen suht hyväpalkkainen (4,5 tonnia brutto), hyvässä duunissa ja akateeminen, ei minulla ole mitään tarvetta korottaa omaa statusta rikkaalla ja menestyvällä miehellä. Miehen seksikkyys ja vetovoima liittyy minulla tosiaan kunnollisuuteen, sivistykseen ja kykyyn muodostaa fiksuja mielipiteitä ja käydä niistä monipuolisesti keskustelua. Kokisin jopa vastenmieliseksi sen, jos mies olisi täysin toisesta sosiaali/tuloluokasta ja elättäisi minua.
Kohtuullinen varallisuus avaa ovia, mutta sen varallisuuden voi hankkia itsekin. Miehen puuttuvaa sivistystä, rehtiyttä tai uskollisuutta sen sijaan on mahdoton kompensoida.
13
Minä olin kyyninen jo lapsena. Myötähäpesin silmät päästäni kavereitteni toilailuja poikien kanssa, ja huomauttelin pisteliäästi että turha porata jonkun teini-ihastuksen perään. Ensimmäinen seurustelusuhteeni kesti 10 vuotta. Tiesin aina että minulle ei kelpaisi mikään seksikäs tatuoitu pitkätukka paikallisesta kellaribändistä, vaan otan sellaisen ihmisen jolla elämän päämäärät tähtäävät vähän muualle kuin baariin lauantaina.