Lue keskustelun säännöt.
Yli 30v naiset ovat kyynisiä?
23.12.2013 |
Parikymppisenä opiskelijana tyttö kohtaa pojan, he ihastuvat johonkin persoonallisuuden osa-alueisiin ja ulkoisiin piirteisiin toisissaan. Ulkoiset puitteet ja taustat eivät vaikuta juurikaan, kunhan he rakastavat toisiaan ja nauttivat toistensa seurasta.
Leikkaus 10-15 vuoden päähän. Samalle naiselle tämä ihastumisen ja rakastumisen tunne ei ole enää niin tärkeää, eikä se tapahdu yhtä spontaanisti. Miehessä tärkeimpiä ominaisuuksia ovat hyvä työ, status, hyvä palkka ja menestyminen. Vasta jos ne ovat kohdallaan, nainen saattaa ihastua.
Mitä naiselle tapahtui vuosien kuluessa? Miksi hänestä tuli niin kyyninen, että rakkaus menetti merkitystään ja ulkoiset menestyksen mittarit nousivat tärkeimmiksi? Ja kuinka hänen käy yli nelikymppisenä tai sitä vanhempana? Tunteeko hän enää sellaista tunnetta kuin rakkaus vai onko hän jo täysin paatunut pragmaatikko ja kyynikko?
Onko niin, että rakkaus kuuluu nuorille, ja siksi miehen asema, ura ja tilin saldo ovat vanhempana tärkeimmät asiat miehessä?
Kommentit (39)
AP:n mielestä ulkonäköön ja pesoonallisuuteen rakastuminen on "oikeaa, tunteellista rakkautta" kun taas menestykseen ja statukseen rakastuminen on "väärää, kyynistä rakkautta". Voisin väittää päinvastoin, että ensimmäinen on "väärää, naiivia ja pinnallista rakkautta" kun toinen on "oikeaa, rationaalista ja kestävää rakkautta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei haittaa, kun tuota omaisuutta on ihan riittävästi. Mutta ihan niin kuin varallisuus ja menestys ovat komikymppisten naisten pääasiallinen parinvalintakriteeri, ovat ulkonäkö ja nuoruus minulle kaikki kaikessa. Siksi parikymppiset > kolmikymppiset.
No kysytään näin: moniko ottaisi työttömän ja velkaisen miehen, jos mies olisi rehti, sivistynyt, uskollinen, rakastava ja reilu, mutta tuloja, omaisuutta ja statusta ei siis olisi em. syistä?
Vastaus kertonee kaiken tarvittavan naisesta.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 17:18"]
No kysytään näin: moniko ottaisi työttömän ja velkaisen miehen, jos mies olisi rehti, sivistynyt, uskollinen, rakastava ja reilu, mutta tuloja, omaisuutta ja statusta ei siis olisi em. syistä?
Vastaus kertonee kaiken tarvittavan naisesta.
[/quote]
No jos vapaana olisin, niin voisin hyvinkin rakastua, jos ihminen on rehellinen ja luotettava. Työttömänä olen itsekin ollut, se ei ihmisestä kerro mitään olennaista. Velkaisuuden suhteen paljon riippuu siitä, miten velat ovat syntyneet. Kenenkään loppuelämän elättäjäksi en alkaisi, mutten etsi elättäjää itsellenikään.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 17:18"]
No kysytään näin: moniko ottaisi työttömän ja velkaisen miehen, jos mies olisi rehti, sivistynyt, uskollinen, rakastava ja reilu, mutta tuloja, omaisuutta ja statusta ei siis olisi em. syistä?
Vastaus kertonee kaiken tarvittavan naisesta.
[/quote]
Samalla lailla voisi kysyä "kuinka moni mies ottaisi ruman, vanhemman ja seksiä inhoavan naisen, jos nainen olisi rehti, sivistynyt, uskollinen, rakastava ja reilu", ja väittää vastauksen kertovan kaiken tarpeellisen miehistä.
Mutta ei ne asiat ole aivan niin yksinkertaisia, ei naisten kuin miestenkään osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 17:18"]
No kysytään näin: moniko ottaisi työttömän ja velkaisen miehen, jos mies olisi rehti, sivistynyt, uskollinen, rakastava ja reilu, mutta tuloja, omaisuutta ja statusta ei siis olisi em. syistä?
Vastaus kertonee kaiken tarvittavan naisesta.
[/quote]
No miksi en ottaisi? Koska en hingu miehen rahoja (edelleen ne ovat miehen, eivät minun), niin samalla logiikalla miehen velatkaan eivät ole minun. Elämisestä syntyvät kulut jakaisimme edelleen, ihan samalla tavalla kuin miljonäärin kanssakin. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijjaa... Tuossa joku väitti, että toimittaisiin taloudellisesti samalla lailla olisi mies sitten velkainen ja köyhä tai miljonääri. Repesin, ei vaan voi pitää millään lailla paikkaansa.
ekaksi jos Se mies on velkainen, ulosotossa, ei tuloja. Kukahan sen jääkaapin täyttää? Mites kun olis unelma asunnosta, mies ei ole lainakelpoinen. Itsekö ostat asunnon, vuokrallako Se äijä on siellä?
toisekseenkin, jos mies on miljonääri. Ihanko kieltäydyt matkoista ja lahjoista? Asutteko vaan sellaisessa omistusasunnossa johon sinulla on varaa? Mieskö käy ulkona yksin syömässä ja sinä vedät kotona makaronia kun ihan periaatteesta maksat omat ruokasi?
itse voin ainakin myöntää, että miehen tuloilla on väliä. Itselläni on myös ihan hyvät tulot, mutta miehelläni on paremmat ja toki Se mahdollistaa esimerkiksi lasten kanssa kotona olon ja tietyt asiat. Mieheen olen ensisijaisesti rakastunut ihmisenä, en ole tavatessa kysellyt palkkakuittia, mutta kyllä tulevaisuus menisi puntariin jos olisi velkainen ja ulosotossa, tuloton ym. Kyllä Se, että on käynyt koulut ja menestynyt työelämässä kertoo myös ihmisestä muutakin kuin sen, että on rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheellinen nainen tietää, että perheen on hyvä syödä muutakin kuin räkää ja kynsiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmekymppinen nainen on jo oppinut ettei mies halua muuta kuin sitä yhtä, mitään rakastumista ei ole olemassa, miehet ovat laskelmoivia ja vaihtavat heti parempaan ja nuorempaan jos joku heidät huolii. Siksi kannattaa varmistaa oma selustansa ja keskittyä sellaisiin aineellisiin asioihin joilla on pysyvä arvo.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 09:04"]
Parikymppisenä opiskelijana tyttö kohtaa pojan, he ihastuvat johonkin persoonallisuuden osa-alueisiin ja ulkoisiin piirteisiin toisissaan. Ulkoiset puitteet ja taustat eivät vaikuta juurikaan, kunhan he rakastavat toisiaan ja nauttivat toistensa seurasta.
Leikkaus 10-15 vuoden päähän. Samalle naiselle tämä ihastumisen ja rakastumisen tunne ei ole enää niin tärkeää, eikä se tapahdu yhtä spontaanisti. Miehessä tärkeimpiä ominaisuuksia ovat hyvä työ, status, hyvä palkka ja menestyminen. Vasta jos ne ovat kohdallaan, nainen saattaa ihastua.
Mitä naiselle tapahtui vuosien kuluessa? Miksi hänestä tuli niin kyyninen, että rakkaus menetti merkitystään ja ulkoiset menestyksen mittarit nousivat tärkeimmiksi? Ja kuinka hänen käy yli nelikymppisenä tai sitä vanhempana? Tunteeko hän enää sellaista tunnetta kuin rakkaus vai onko hän jo täysin paatunut pragmaatikko ja kyynikko?
Onko niin, että rakkaus kuuluu nuorille, ja siksi miehen asema, ura ja tilin saldo ovat vanhempana tärkeimmät asiat miehessä?
[/quote]
En ihan usko tuohon, vaan ennemminkin niin, että nainen on kokemuksen kautta oppinut miehen taipumuksen tehdä ja puhua mitä tahansa saadakseen naisen, eikä siinä totuudella ole niin merkitystä. Nainen haluaa tietää, millainen mies oikeasti on, eikä mene polvet veteläksi pelkästään siksi, että mies vähän kehaisee naisen ulkonäköä, niin kuin nuorempana kävi. Tämä voisi liittyä siihenkin, nuorempana nainen ei ehkä ole arvostanut itseään omana itsenään, ja on kokenut, että mies kuin mies on parempi kuin ei miestä ollenkaan. Vanhempana hän taas arvostaa itseään niin, ettei pelkkä pinnallinen mitääntarkoittamaton liehittely tee vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, itse ikäryhmään kuuluvana naisena sanoisin, että kyllähän sitä sillä tavalla on kyyniseksi tullut, että kokemus on opettanut, että ei se rakastuminen tai ihastuminen mihinkään riitä pidemmän päälle, joten ei sille laita paljoakaan painoarvoa.
Mutta ei minua ainakaan myöskään kiinnosta nuo mainitus status- ja elintasoasiat miehessä ollenkaan -tienaan itse riittävästi elättääkseni vaikka miehen itseni lisäksi- tärkeintä on että ollaan tyyppejä jotka voitaisiin olla samaa sukupuolta olevanakin hyviä ystäviä. En siis enää perusta parisuhteitani niinkään rakastumiseen tai seksuaaliseen vetovoimaan vaan ystävyyteen.
Ja sitten ihmetellään, miksi mies lähtee nuoremman matkaan. Koska pohjimmiltaan sukupuolista mies onkin se romanttisempi, se joka pettyy, kun naisen rakkaus hiipuu ja arkinen käytännöllisyys valtaa koko parisuhteen.
Naisella on paljon vähemmän aikaa saavuttaa "täydellinen elämä".
Mies voi olla hulttio 40-vuotiaaksi, mennä sitten vaikka lääkikseen tai oikikseen, ja muuttua alle vuosikymmenessä hyvätuloiseksi ja halutuksi.
Lisäksi naiset ovat perinteisesti määrittyneet kumppaninsa mukaan. Maa on täynnä pienituloisia hoitsuja ja opettajia, jotka ovat kokeneet sosiaalisen nousun saatuaan hyvätuloisen miehen. Miehille taas on tärkeintä että kumppani on paras ystävä...
Rakastaminen ja toisen seurasta nauttiminen ei aina riitä. Tuttavapiirissäni on pariskunta, joka on saanut lapsia suht nuorena, nyt ovat bähän yli kolmekymppisiä. Miehellä tosi paha alkoholiongelma, kotielämä yhtä helvettiä, mies napsahtelee lapsille jatkuvasti. Eri edessä. Ehkäpä kolmekymppisellä naisella n jonkinlaista perspektiiviä siihen, millaisen miehen kanssa perhe kannattaa perustaa. En nyt sano, että kaksikymppisellä ei voisi olla, mutta kyllä se niinkin on, että elämänkokemuksesta saa näkemystä. Varmaan tämä tuttunikin, ikävä kyllä kantapään kautta.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 10:10"]
Naisella on paljon vähemmän aikaa saavuttaa "täydellinen elämä".
Mies voi olla hulttio 40-vuotiaaksi, mennä sitten vaikka lääkikseen tai oikikseen, ja muuttua alle vuosikymmenessä hyvätuloiseksi ja halutuksi.
Lisäksi naiset ovat perinteisesti määrittyneet kumppaninsa mukaan. Maa on täynnä pienituloisia hoitsuja ja opettajia, jotka ovat kokeneet sosiaalisen nousun saatuaan hyvätuloisen miehen. Miehille taas on tärkeintä että kumppani on paras ystävä...
[/quote]
Miksi tätä on alapeukutettu!
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:58"]
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi naisille on niin mahdottoman vaikeaa myöntää, että he haluavat mahdollisimman rikkaan ja menestyneen miehen? Miehille kun harvemmin tuottaa vaikeuksia tunnustaa, että he haluavat (lainsäädännön puitteissa) mahdollisimman nuoren, kauniin ja seksikkään naisen.
[/quote]
Kuten tuossa joku kirjoitti, että juurikin siksi että se ei ole omalla eikä kaveripiirini kohdalla totta. Ihan oikeasti, MIKSI minulle olisi tärkeää että mies olisi mahdollisimman rikas? Nehän olisivat sen miehen rahoja, mitä minä niistä hyötyisin? En kaipaa kalliita laukkuja, koruja tai autoja (eihän minulla ole edes ajokorttia eikä omalla miehelläni autoa, emme tarvitse), ja tarpeen tullessa kustantaisin ne periaatteideni mukaisesti omilla rahoillani. Eli siis miksi? Olen se paljon parjattu feministi.