Mitä nk.lievästi hysteerisiä juttuja teit esikoisen kohdalla?

Hankin konttauskypärän lapselle, kun kaverin lapsellakin oli. Luulin, että on olennainen varuste. No, ehkä vähän vähemmän kolisi pää olohuoneen pöydänkanteen ja muutamat itkut vältettiin, mutta olisihan lapsi oppinut varomaan aikansa kolisteltuaan.

31 mainitsi kestovaipat, ja niitä minäkin yritin hampaat irveessä vauvalla käyttää. Vaikka usein oli pissassa vauvan lisäksi sekä vaunukoppa, patja, makuupussi ja haalarikin. Ois kuulemma pitänyt vaan ostaa parilla sadalla lisää erilaisia kestovaippoja ja sieltä kokeilemalla löytää oikea. Kun ei se mene niin; vaipan kuuluu imeä pissaa, ihan joka ikisen vaipan, ihan joka ikisen lapsen kohdalla, se on sen vaipan koko idea, ainoa idea! Mua ei kiinnostanut yhtään kuinka paljon saisin rahaa vaipoista kun myisin niitä eteenpäin, halusin vain että voin nostaa päiväunilta tyytyväisen lapsen jolla on kuiva iho ja kiva olla, että pissaista lasta. Vaikka mulla oli eri merkkejä monenlaisia, en löytänyt yhtään joka olisi toiminut yhtä hyvin kuin kertis, joten siirryin kertiksiin.

Mut silloin keskustelupalstoilla oli todella paljon keskusteluja kesotoilusta. Nykyään menee monta viikkoa ja monta kuukauttakin, ettei kestoilusta puhuta yhtään mitään, ennen oli aloituksia joka päivä. Toivottavasti se on merkki siitä, että vaipat ovat kehittyneet ja niitä käytetään paljon koska ne ovat vaivattomia.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:33"]Me pidettiin tosi tarkkaa kirjanpitoa siitä, koska vauva on syönyt, nukkunut jne. Varmaan se toi meille jotain varmuutta ja turvaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna aika hassua ja turhaa. Kieltämättä olen myös luonteeltani sellainen turvallisuushakuinen ja epäspontaani.[/quote]

Meillä sama noiden syömisten suhteen ja ihan samat luonteenpiirteet mullakin :) Tosin meidän esikoinen oli ihan oikeasti huono syömään (on sitä vieläkin) ja sehän lietso tätä entisestään.

MInulla oli ihan liian kova stressi siitä, että saako se vauva nyt virikkeitä tarpeeksi. Jatkuvasti olin vauvan hereilläoloajan lukemassa sille kirjaa tai laulamassa tai helistämässä helistintä. Ja kun en kovinkaan jaksanut juosta missään perhekerhoissa tai vauvauinneissä vauvan kanssa, niin siitäkin koin kamalasti huonoa omaatuntoa, että rassukka tylsistyy. Vasta toisen lapsen kohdalla tajusin, että ne menot ovat kyllä enemmän tylsistyneitä äitejä varten kuin vauvoja varten :)

Vahdin kuin haukka hengittääkö vauva nukkuessa. Jokaisen lattialle tippuneen tutin tilalle uusi. Mies pesi joka kerta kädet ennenkuin koski vauvaan.

En nyt mitenkään hysteerinen ollut ensimmäisen kohdallakaan mutta joitakin juttuja on mitä ei parin seuraavan kanssa enää tehnyt.

-keitin tutit muutaman päivän välein

-jos tutti tippui lattialle ihan vaikka kotonakin, piti se käydä huuhtelemassa  

-vauva ei saanut katsoa yhtään telkkaria

-vaipan vaihdoin joka syöttökerta, myös siis öisin. Miksi ihmeessä ilmeisesti monessa synnytyssairaalassa annetaan moinen aika järjetön opastus?

-imetin vauvan neuvolassa, että varmasti oli paino noussut. Oli kyllä ihan pullea vauva ja mistäpä minä tiesin että pissiä lorottiko se itseään kevyemmäksi samaan aikaan!

-puin ihan liikaa raukalle päälle

-saunaan ei voinut viedä hetkeksikään lämmittelemään, eihän alle vuoden vanhaa sinne voi millään viedä

Keitin tuttipullot perusteellisen pesun lisäksi. Tuttiosat ja huvitutit myös huljuteltiin säännöllisesti kiehuvassa vedessä... LOL!!!

Heitin pois monta pussia pakastettua (omaa) rintamaitoa, kun se tuoksui mielestäni oudolta... pakko olla pilaantunutta!! :-P

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 14:18"]

Me laitettiin herätyskello ekan viikon ajan soittaan 2-3 tunnin välein öisin ettei vauva kuole nälkään jos ei itse herää syömään joka toinen- kolmas tunti. Syntyi siis täysin normaalisti normaali kokoseina ja aikaisena.

Pidin ekoina viikkoina myös vauvahattua kokoajan sisällä ettei pieni pää kylmety tai ettei korvat saa vaan vetoa.

Vauva kun nukkui päikkäreillä omassa pinniksessään niin mulla osoitti videokamerallinen itkuhälytin tarkasti vauvaan kohdistettuna. Itse olin muutaman metrin päässä olkkarissa..

:D 

[/quote]

:D :D

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:51"]

Tätä en kehtaa muualla edes sanoa ääneen, mutta luettiin raskausaikana jostain höpöhöö-lehdestä ettei vauva tarvitse vaippoja, vaan vauvan viestejä lukemalla voi viedä vauvan sitten suoraan pöntölle. Joo, voi toki.  Ei tarvita kuin kello, taulukko, kellonaikojen kirjaaminen taulukkoon, jatkuvaa vauvan kyttäämistä, riisumista, pukemista, lisää vauvareppanan kyttäämistä jatkuvaa kakan ja pissan miettimistä ja varttitunnin välein pissattamista. Ei se oikeasti ole ihan tervettä miettiä koko ajan mitä tavaraa vauvelista tulee. Muistan ikuisesti miehen siskon ilmeen kun hän kysyi, että mitä numeroita teillä on seinällä ja minä iloisena ja ylpeänä esittelen, että tää tässä on kakkalista, tähän me merkataan milloin vauva on kakannut! :)

Lopetin sen sitten, kun aloin epäillä että mulla vois olla äitinä muutakin annettavaa kuin kakkakoulun pitäminen pikkuvauvalle.

[/quote]

Haha! Tää oli ihan loistava! :D Taisi vielä hormonit sekoittaa päätä. ;) Tosin kuinkakohan lienee sillä lehtiartikkelin kirjoittajalla...

Esikoiselle ei ollut mitään valmiina, olin varma että keskenmeno tulee viikolla 39 viimeistään, kuolee synnytkseen tai on niin pahasti vammainen että ei voi tuoda kotiin kuitenkaan.

Kun tämä ihme sitten syntyi viikolla 37, kympin tyttönä, ei hänellä voinut käyttää kuin kuumalla silitettyjä harsovaippoja ettei vaan mitään pöpöjä saa, ei edes muovia, onneksi uupumus ja järki iski kahden viikon kuluttua.

Neuvolaan ei voinut  vauvaa viedä  kuin uusissa, hyvin pestyissä ja silitetyissä vaatteissa, joiden värit sopivat täydellisesti yhteen. Kerran olin aivan varma että nyt vauva otetaan huostaan kun vaipasta löytyi pitkä hius terveydenhoitajan aukaistessa vaippaa!

Onneksi toinen vauva syntyi kahden vuoden kuluttua ja raskauden alku oli minulle helvettiä, sai esikoisparkakin vähän vähemmän puunausta ja nukkena oloa.

Öö..ei mitään.

No meinasin sanoa että ei mitään, mutta kakkosen vastauksen innoittamana, taisin minäkin olla ehkä hiukan ylihuolehtiva. Tosiaan kerran vein vauvan pelkässä bodyssa neuvolaan, kun housut olivat menneet matkalla niin pahasti pukluun. Pelkäsin että terkkari pitää minua huonona äitinä joka palelluttaa vauvareppanan, ja selitin niistä housuista suu vaahdossa. Terkkari katsoi minua ja sanoi ystävällisesti; ulkona on 24 astetta lämmintä, luulen että vauva pärjää ilman housujakin.:D

Aloittajan jutut eivät ole "lievästi" hysteerisiä.

Vein vauvan paniikissa neuvolaan "kun sillä on silmätulehdus" n. 1,5 kuukauden iässä. Kaiken nähnyt neuvolan terkka totesi, että tämähän on se sama ikä, kun kyyneliä alkaa vasta tulla. Olin siis ensimmäiset kyyneleet ihan-itte-diagnosoinut silmätulehdukseksi.

Silloin olin kyllä tyytyväinen, että ennen lääkäriä on olemassa joku portti, ettei kaikki idiootit vie terveitä vauvoja lääkäriin.

Me pidettiin tosi tarkkaa kirjanpitoa siitä, koska vauva on syönyt, nukkunut jne. Varmaan se toi meille jotain varmuutta ja turvaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna aika hassua ja turhaa.
Kieltämättä olen myös luonteeltani sellainen turvallisuushakuinen ja epäspontaani.

Vaihdoin yöllä vaippaa joka syötöllä. Häh. Miksi????! Mutta kun sairaalassa niin opetettiin. Heh.

Mulla ei ollut esikoisen kanssa mitään hysteerisiä juttuja, ei edes näin jälkikäteen. Johtuu ehkä siitä että minusta tuli täti kun olin 12, ja sitä ennen kotonani oli äidilläni hoidossa mm. vauvaikäisiä pikkuserkkujani. Ja kun yksi sisaruksistani sai vauva, tuli kohta toinen raskaaksi jne. Eli tavallaan olin kasvanut lastenhoitoon, joukossa oli toki muutama hysteerinenkin sukulainen. Eräs äiti vahti vessan ovella että _jokainen_ pesee desinfioivalla pesuaineella kädet, myös kynsien alta, kuivaa paperipyyhkeeseen jne. Lapsi oli kuitenkin ihan terve vauva alunalkaenkin.

Ja esikoiseni oli muutenkin kovin vaivaton lapsi.

Mä olin ihan hysteerinen, jos vauva ei syönyt omasta mielestäni tarpeeksi (oma äitini osittain lietsoi tätä hysteriaa, hänen mielestään lapsi ei koskaan voinut syödä tarpeeksi vaan koko ajan oli tuputettava ruokaa). Sama hysteria jatkui imeväisiän ja vielä kiinteisiin siirryttyämme. Kauheeta jos joku kerta ei kaikki ruoka mennyt kurkusta alas saatikka ei yhtään lusikallista. Toisen ja kolmannen kanssa en enää ottanut stressiä syömisistä vaan huomasin, ettei ne heti kuole jos ei syö itseään turvoksiin.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:08"]

Tuli tässä mieleen nyt, kun odotan neljättä lasta, minkälainen olin kun odotin esikoista ja kun esikoinen oli vauva.:) Jälkeenpäin ajatellen sitä oli aika hysteerinen.

- En hyväksynyt minkäänlaista kiroilua vauvan kuullen. Jos mies vaikka iski varpaansa pöydän jalkaan ja sanoi (ei huutanut) "Ai saatana.", hermostuin ja hyssyttelin ettei noin saa sanoa vaikkei vauva tietenkään ymmärtänyt sanaakaan.

- Odotusaikana pesin, silitin, viikkasin ja lajittelin koon mukaan kaikki vauvan vaatteet kaappiin. Oli kasa 56 senttisille housuille, 62 senttisille kietaisupaidoille, t-paidoille jne. Silitin muuten jopa harsoliinat.

- Vauvan ollessa vastasyntynyt peitin hänen silmät, kun telkkarista tuli uutiset ja näytettiin väkivaltaisia kuvia (vauva ei nähnyt kuin metrin päähän).

- Vannoin miehelle ettei meillä sitten koskaan katsota telkkaria samalla kun syödään vaan ruoka-aika on keskusteluaikaa ja silloin ei ole tv päällä. (Nykyään kolmen lapsen kanssa käytän joskus telkkaria keinona saada lapset istumaan paikoillaan ruoan ajan.)

- Vauvalla piti tietysti koko ajan olla virikkeitä. Milloin en lukenut hänelle kuvakirjaa, asettelin vauvan kyljelleen ja kirjan nenän eteen että voi katsella ja ihmetellä värikästä kuvaa. Varmaan olisi riittänyt ihan normaali elämän seuraaminen rauhassa pötkötellen.

[/quote]

Mulla ei ole edes lapsia, ja noi kaikki kohdat kuulostaa kyllä aika sekopäiseltä touhulta...

Tarkkailin koko ajan hengittääkö vauva. Tätä kesti noin pari kuukautta

Me kyllä kannettiin kotiin kaikki mitä lastentarvikekaupan myyjä suositteli. Käyttämättä jäi suurin osa. Lastenvaunut tuli ostettua kaikilla herkuilla, jotka sitten löytyi kellarin kaapista avaamattomissa pusseissa.