Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kun lapsi ei halua opetella mitään
01.02.2014 |
Ei saa vertailla eikä pidä haluta lapselleen taitoja joihin hän ei ole valmis, mutta silti ärsyttää omassa lapsessa (kuopuksessa, 6 v) se luonteenpiirre että hän ei halua OPETELLA mitään. Kaikki pitäisi itsestään osata ja kauhea valitus kun ei osaa. Siis lapsi valittaa. Jos lapsi vähääkään huomaa, että tässä on nyt joku OPETTAMINEN/OPETTELU taustalla, niin hän kieltäytyy heti jatkamasta. Luistelu on ok, mutta jos sanoo, että potkaise näin/matki äitiä tai siskoa seuraa johtajassa, niin tyttö menee murjottamaan.
Ja arvatenkin esikoinen haluaa oppia. Olen aina pitänyt isosiskon hyvänä piirteenä sitä, että hän on utelias, pitkäjänteinen ja valmis puurtamaan oppiakseen jotain. Hän haluaa että hänelle opetetaan asioita ja harjoittelee ihan itsekseen. Oli kyse sitten ruoanlaitosta, kärrynpyörästä tai vieraan kielen sanoista.
Olkoon kuopus oppimatta, mutta miksi pitää valitaa? Mistään tyhmyydestä, köpelyydestä tai muusta osaamattomuudesta ei ole kyse. Oppii kyllä varmasti jos vähääkään opettelee, koska "vahingossakin" oppii, tosin selvästi siskoaan myöhemmin ihan harjoittelun puutteesta.
Ärsyttää. Ja erityisesti ärsyttää se että ärsyttää. Koulua kauhulla odottaessa... Jo eskaritehtävät on kuulemmat tosi inhottavia.
Kommentit (32)
Huh. Tuota piirrettä en lapsessa hyväksyisi. Haluttomuus oppia on hakveksuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö todellakaan muista millaisia 6-vuotiaat ovat??
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:05"]
Huh. Tuota piirrettä en lapsessa hyväksyisi. Haluttomuus oppia on hakveksuttavaa.
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta, jos sinulla olisi lapsi, jolla olisi tuollainen piirre, miten käytännössä osoittaisit halveksuntasi ja sen, ettet hyväksy? Saisitko sillä aikaan sen, että lapsi muuttuisi motivoituneemmaksi opettelemaan asioita.
Voi olla, että mä oon ollut lapsena vähän samanlainen. Nyt myöhemmin olen ajatellut, voisiko syynä olla se, että minun on vaikea keskittyä tiettyihin asioihin, mutta toisaalta olen myös ylikeskittyjä.
Meillä oli kuopuksen kanssa sama juttu. Kaksi vanhempaa olivat luonnostaan luovia ja halusivat oppia asioita, mutta nuorimmainen raahusti aina parkuen jäljessä.
Meillä oli kuopuksen kanssa sama juttu. Kaksi vanhempaa olivat luonnostaan luovia ja halusivat oppia asioita, mutta nuorimmainen raahusti aina parkuen jäljessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:08"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:05"]
Huh. Tuota piirrettä en lapsessa hyväksyisi. Haluttomuus oppia on hakveksuttavaa.
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta, jos sinulla olisi lapsi, jolla olisi tuollainen piirre, miten käytännössä osoittaisit halveksuntasi ja sen, ettet hyväksy? Saisitko sillä aikaan sen, että lapsi muuttuisi motivoituneemmaksi opettelemaan asioita.
Voi olla, että mä oon ollut lapsena vähän samanlainen. Nyt myöhemmin olen ajatellut, voisiko syynä olla se, että minun on vaikea keskittyä tiettyihin asioihin, mutta toisaalta olen myös ylikeskittyjä.
[/quote]
En tiedä.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:09"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:08"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:05"]
Huh. Tuota piirrettä en lapsessa hyväksyisi. Haluttomuus oppia on hakveksuttavaa.
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta, jos sinulla olisi lapsi, jolla olisi tuollainen piirre, miten käytännössä osoittaisit halveksuntasi ja sen, ettet hyväksy? Saisitko sillä aikaan sen, että lapsi muuttuisi motivoituneemmaksi opettelemaan asioita.
Voi olla, että mä oon ollut lapsena vähän samanlainen. Nyt myöhemmin olen ajatellut, voisiko syynä olla se, että minun on vaikea keskittyä tiettyihin asioihin, mutta toisaalta olen myös ylikeskittyjä.
[/quote]
En tiedä.
[/quote]
Vinkiksi: mieti seuraavan kerran asiaa, ennen kuin kirjoitat tuollaisen typerän kommentin. Lasten ominaisuuksia ei oikein voi valita, joten on aika hedelmätöntä sanoa, ettet hyväksyisi sitä tai tätä ominaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna aikaa 6 vuotiaalle, kehu tarvittaessa, älä vaan vahingossakaan vertaa fiksumpaan , no... sisareen.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:11"]
Vinkiksi: mieti seuraavan kerran asiaa, ennen kuin kirjoitat tuollaisen typerän kommentin. Lasten ominaisuuksia ei oikein voi valita, joten on aika hedelmätöntä sanoa, ettet hyväksyisi sitä tai tätä ominaisuutta.
[/quote]
Tiedän, etten hyväksyisi tuollaista omnaisuutta. En tiedä, miten toisin sitä esiin vai toisinko ollenkaan. Mikä tässä on epäselvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä just sama! Esikoinen innokas kaikesta ja kuopus 6v ei suostu edes harjoittelemaan pyöräilyä!
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:04"]
Varmaankin vertaa itseään esikoiseen. Koeta järjestää tilanteet niin ettei siellä ole aina tuo taitava isosisko näyttämässä mallia. Ja muista että lapset ovat erilaisia, heillä on ihan eri vahvuudet. Heidän ei tarvitse osata samoja asioita.
[/quote]
Sehän tässä onkin hölmöä kun pikkusiskokin vertaa joitain taitoja isosiskoonsa, eikä ymmärrä, että tietenkin 4 v vanhempi sisko on taitavampi monessa ihan ikäeron vuoksi. Siis 10-vuotiaat yleensä luistelevat paremmin kuin 6-vuotiaat.
Monet asiat kylläkin ovat sellaisia, että kaikkien ne pitää opetella. Vaikka vahvuudet eivät olisi perunankuorimisessa tai uimisessa, niin pakko ne opetella.
En esikoisen kanssa kokenut, että harjoittelisimme kauheasti asioita. Saatoin antaa porkkanan tytön käteen ja näyttää että näin sitä raastetaan. Teimme siis raastetta yhdessä, en kokenut tuota miksikään opetustilanteeksi. Jos kuopukselle teen noin, niin tyttö repäisee porkkanan kädestä eikä suostu katsomaan miten homma tehdään. Sitten menee hermot kun ei osaa, eikä ota neuvoja vastaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat erilaisia ja se on vaan hyväksyttävä. Meillä miehen lapset ovat enemmän urheilullisia ja innostuvat heti kokeilemaan melkein mitä vaan. Oma lapseni taas on juuri tuollainen samanlainen ruikuttaja, jos ei heti jotain osaa. Aina joutuu patistamaan ihan älyttömästi, ettei löisi heti hanskoja tiskiin. Ja se on todella ärsyttävää. Ei kuitenkaan voida niinkään tehdä, että lähdetään muun perheen kanssa harrastamaan tai kokeilemaan jotain uutta kivaa tekemistä ja viettämään mukavaa päivää ja jättäisimme lapseni kotiin pelaamaan tietokoneella tms. En todellakaan halua, että lapsestani tulee paksu nörtti eli liikuntaa on oltava ja pelaamista on pakko rajoittaa.
Jo on ongelmat. Sitten ne vasta alkaa kun koulu alkaa jos sama meno jatkuu. Mikäli toinen on tosi hyvä koulussa ja oppii kaiken tuosta noin vaan ja toisen pitää tankata ja ei tahdo tulla mitään. Toivottavasti teillä ei ole niin järeät erot mitä joillakin on. Itsellä 1 lapsi joten en tiedä tuollaisesta. Itse kehun tarvittaessa lasta ja pidänkin taitavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä lutviintuu, lapset kasvavat ja yhtäkkiä pienempi on taitavampi jossain ja uskaltaa yrittää. Saa joskus voittaa isomman.
Meillä näin on käynyt vaikkapa tässä teknologian käytössä. Joissaki peleissä. Ikäero melkein sama.
Tämä viesti ei kohdistu sinuun ap, mutta omasta lähipiiristäni voin sanoa, että lapsi voidaan kasvattaa ahkeraksi opettelijaksi. Kaikki lähtee kahdesta rakastavasta vanhemmasta, jotka sitoutuvat kasvatusduuniin 24/7. Siinä ei saa olla mitään itsekkäitä lähtökohtia mihinkään asiaan. Meidän suvussa siis kaksi sisarusta, joista toinen omistautui puolisonsa kanssa kasvattamiseen. Toinen taas halusi puolisonsa kanssa saada oman perheen, mutta ei ollut valmis sitoutumaan läsnäoloon ja lapsen kannustamiseen.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:44"]
Tämä viesti ei kohdistu sinuun ap, mutta omasta lähipiiristäni voin sanoa, että lapsi voidaan kasvattaa ahkeraksi opettelijaksi. Kaikki lähtee kahdesta rakastavasta vanhemmasta, jotka sitoutuvat kasvatusduuniin 24/7. Siinä ei saa olla mitään itsekkäitä lähtökohtia mihinkään asiaan. Meidän suvussa siis kaksi sisarusta, joista toinen omistautui puolisonsa kanssa kasvattamiseen. Toinen taas halusi puolisonsa kanssa saada oman perheen, mutta ei ollut valmis sitoutumaan läsnäoloon ja lapsen kannustamiseen.
[/quote]
Mielestäni tämä luenne-ero oli nähtävissä lapsissa jo taaperoina. Se lapsen kanssa tekeminen ja kannustaminen on niin paljon helpompaa kun lapsi itse on mukana hommassa. Kun lapsi vetää itkupotkuraivarit jo pelkästä ehdotuksesta että tehtäisiin yhdessä jotain, niin niin se kasvattaminen on tosi vaikeaa. Enää ei raivareita juurikaan ole, mutta mököttämistä ja ruikutusta kyllä. Kehutaan kyllä paljon molempia lapsia ja ihan aiheesta. Nytkin leikkivät tosi kivasti yhdessä legoilla.
ap
Meillä on kolme samanlaista, 10v esikoinen on pahin. Mitään ei voi tehdä kun ei osaa, opettelu ei tule kysymykseen. Harrastuksista on äärimmäisen vaikea saada kiinnostumaan, koska mitään ei osaa heti ensimetreistä. 8v mietti että haluaa lopettaa partion, mitäs jos ei osaakaan partiossa niitä asioita, joita siellä tehdään. Sanoin että eihän ne muutkaan osaa, yhdessä te niitä opettelette. Kelpasi toistaiseksi, enkä todellakaan anna lopettaa.
Tämä ON hyvin ärsyttävä piirre, en kestä että lapseni ovat sellaisia tahdottomia olmeja jotka eivät innostu mistään. Kaikki uudet taidot on saanut puoliväkisin opettaa (apupyöristä luopuminen juuri ennen koulunaloitusta, vaatimus että kellukkeet jätetään altaan reunalle ja oikeasti opetellaan uimaan jne.). Koulussa lapsilla menee hyvin ja ymmärrän että heidän vahvuutensa on enemmän akateemisissa kuin liikunnallisissa asioissa. Mutta tietyt jutut nyt vain täytyy oppia.
Ja tietysti siis yritän kannustaa ja luoda positiivisen ilmapiirin, mutta välillä vain tahtoo keittää kun lapset eivät koe onnistusta ja tunteen paloa oikein mitään asiaa kohtaan. Kuulosti niin vieraalta kun esikoisen luokkakaverin äiti soitti ja kysyi lähteekö lapseni tanssaharrastukseen tämän toisen tytön kanssa, ja kun sanoin että toki lähtee, niin äiti kertoi tämän luokkakaverin hihkuvan innosta. Kunpa omakin lapseni hihkuisi joskus innosta. Tässä tanssissa on nyt vajaan vuoden käynyt ja se on hänestä ihan ok, mutta sitäkin vähän jouduin aluksi pakottamaan kokeilemaan, koska toivon että monenlaisia asioita kokeilemalla se lempijuttu löytyisi. Ihan ilman harrastuksia en annan 10-vuotiaan enää olla.
Lapset vain ovat erilaisia. Ei kaikki ole kasvattamisesta kiinni. Itse olin aikamoinen marisija lapsena, täydellisyyden tavoittelija. Jos en tiennyt osaavani jotain täydellisesti, en halunnut opetellakaan muiden edessä. Itsekseni treenasin vähän isompana, jotta opin. Sitten kun löytyi todella mieleistä tekemistä (tanssiharrastus), niin opettelin mielelläni. Etenkin kun kaikki olivat ns. samalla viivalla ryhmässä. Mieheni on positiivinen, energinen ihana ihminen. Toinen lapsistamme on näköjään perinyt enemmän isänsä luonnetta ja toinen minun.
Kiitos vastauksista. Tavallaan lohduttavaa tietää että ei olla ainoita.
Miten muiden oppimisvastaiset lapset ovat pärjänneet koulussa? Ovatko suostuneet tekemään läksyt ja harjoittelemaan kokeisiin. Mitä ovat pitäneet koulusta?
Tämä meidän 6 v nimittäin tuntuu erityisesti inhoavan kaikkea laskemiseen ja lukemiseen liittyvää. Hermot menee heti. Eskarista on pari kertaa tullut "läksyä" kun lapset ovat sitä halunneet. Meidän tytölle nekin tehtävät (esim. kuvan värittäminen) ovat olleet ihan pakkopulla, vaikka muuten värittelee mielellään.
Jotenkin on hassua ajatella että tämä luonteenpiirre liittyisi perfektionismiin, mutta voihan se niinkin olla. Esikoisella se perfektionismi näkyy kovana harjoitteluna.
ap
Varmaankin vertaa itseään esikoiseen. Koeta järjestää tilanteet niin ettei siellä ole aina tuo taitava isosisko näyttämässä mallia. Ja muista että lapset ovat erilaisia, heillä on ihan eri vahvuudet. Heidän ei tarvitse osata samoja asioita.