Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kun lapsi ei halua opetella mitään
01.02.2014 |
Ei saa vertailla eikä pidä haluta lapselleen taitoja joihin hän ei ole valmis, mutta silti ärsyttää omassa lapsessa (kuopuksessa, 6 v) se luonteenpiirre että hän ei halua OPETELLA mitään. Kaikki pitäisi itsestään osata ja kauhea valitus kun ei osaa. Siis lapsi valittaa. Jos lapsi vähääkään huomaa, että tässä on nyt joku OPETTAMINEN/OPETTELU taustalla, niin hän kieltäytyy heti jatkamasta. Luistelu on ok, mutta jos sanoo, että potkaise näin/matki äitiä tai siskoa seuraa johtajassa, niin tyttö menee murjottamaan.
Ja arvatenkin esikoinen haluaa oppia. Olen aina pitänyt isosiskon hyvänä piirteenä sitä, että hän on utelias, pitkäjänteinen ja valmis puurtamaan oppiakseen jotain. Hän haluaa että hänelle opetetaan asioita ja harjoittelee ihan itsekseen. Oli kyse sitten ruoanlaitosta, kärrynpyörästä tai vieraan kielen sanoista.
Olkoon kuopus oppimatta, mutta miksi pitää valitaa? Mistään tyhmyydestä, köpelyydestä tai muusta osaamattomuudesta ei ole kyse. Oppii kyllä varmasti jos vähääkään opettelee, koska "vahingossakin" oppii, tosin selvästi siskoaan myöhemmin ihan harjoittelun puutteesta.
Ärsyttää. Ja erityisesti ärsyttää se että ärsyttää. Koulua kauhulla odottaessa... Jo eskaritehtävät on kuulemmat tosi inhottavia.
Kommentit (32)
Tuo liittyy nimenomaan perfektionismiin ja epäonnistumisen pelkoon. Käypä lukemassa tämä kirjoitus: http://notkea.fi/post/42097707051/lahjoista-suurin
Löysin itseni siitä ja toivoin, että olisin lukenut aiheesta jo teini-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjo se jotenkin. Jos yrität nyt harjoitella tätä 5 kertaa, vaikka tuntuukin tyhmältä, sitten äiti askartelee sun kanssa - tai mistä lapsi nyt tykkääkin. Kuten itsekin olet huomannut, ei tod. kannata ikään kuin "huomaamatta" yrittää opettaa, lapsi haistaa heti, että nyt ollaan taas tässä tilanteessa, ahdistuu kun ei osaa ja suojautuu totaalikieltäytymisellä.
Kortit avoimina pöytään siis.
Tai sitten lopeta opettaminen. Ota lapsi toki mukaan touhuihin, jos hän haluaa. Koulujutut anna hoitaa mahdollisimman itsenäisesti. Kehu.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:21"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:04"]
Varmaankin vertaa itseään esikoiseen. Koeta järjestää tilanteet niin ettei siellä ole aina tuo taitava isosisko näyttämässä mallia. Ja muista että lapset ovat erilaisia, heillä on ihan eri vahvuudet. Heidän ei tarvitse osata samoja asioita.
[/quote]
Sehän tässä onkin hölmöä kun pikkusiskokin vertaa joitain taitoja isosiskoonsa, eikä ymmärrä, että tietenkin 4 v vanhempi sisko on taitavampi monessa ihan ikäeron vuoksi. Siis 10-vuotiaat yleensä luistelevat paremmin kuin 6-vuotiaat.
Monet asiat kylläkin ovat sellaisia, että kaikkien ne pitää opetella. Vaikka vahvuudet eivät olisi perunankuorimisessa tai uimisessa, niin pakko ne opetella.
En esikoisen kanssa kokenut, että harjoittelisimme kauheasti asioita. Saatoin antaa porkkanan tytön käteen ja näyttää että näin sitä raastetaan. Teimme siis raastetta yhdessä, en kokenut tuota miksikään opetustilanteeksi. Jos kuopukselle teen noin, niin tyttö repäisee porkkanan kädestä eikä suostu katsomaan miten homma tehdään. Sitten menee hermot kun ei osaa, eikä ota neuvoja vastaan.
ap
[/quote]
Tää kuulostaa tutulta. Onneksi meillä tuo opettelemattomuus keskittyy pelkästään piirtämiseen, jossa on ikäisekseen ihan hyvä, tosin vertaa sitten aikuisen piirtämiin kuviin / valokuviin. Ja lapsella on ikää 9v. Kaikkea muuta kyllä jaksaa opetella, varsinkin jos se on liikunnallista. Mutta piirtää pitäisi tuosta noin vaan osata...
Vertaa siskoon. Siskoa ei tarvi opettaa. Ei 6 v ymmärrä ettei hänen tarvi olla yhtä hyvä kuin siskon ja osata heti. Pahinta jos äiti vielä vertaa aina -teeppä niin sinusta tulee yhtä hyvä kuin siskosta. Anna kuopukselle omaa aikaa. 10 v voi olla kotona jos äiti ja 6v menee kaksin luistelemaan.
Rakastatko lapsia yhtä paljon? Vai oletko vain kirjoittanut ajattelemattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te vanhemmat aiheutatte tämän itse lapsillenne. Jossakin kohtaa olette menneet vikaan. Esim. antaneet lapsenne ymmärtää, että olette pettyneitä jollain tavalla hänen yrittkseensä tehdä jotain, ihan mitä vaan. Lapset voivat traumatisoitua ihan todella pienestä. Kukaan ei synny tuollaiseksi. Lapsenne vaistoavat ärtymyksenne ja kaivautuvat kuoreensa yhä enemmän. Tuossa iässä pitäisi oppimisen vielä olla kivaa ja automaattista, ei paineiden sävyttämää ja vanhempien ärtynyttä patistusta. Vaikka luulette, että ette näytä ärtymtstänne lapsillenne, niin he todellakin sen vaistoavat. Ihan pikkuvauvasta saakka.
Liian monet vanhemmat hankkivat lapsia itsensä jatkeeksi ja sen vuoksi, että niin kuuluu vain tehdä. Sitten tulee näitä tällaisia ongelmia, kun sitä lasta ei pystytäkään hyväksymään juuri sellaisena kuin se on.
Tuolla lapsella on huono itsetunto. Olen itse ollut pienenä aivan samanlainen ja myöhemmin elämässä sain diagnoosin mm. lapsuudenaikaisesta masennuksesta.
Ei välttämättä kyse siitä ettei lapsi TAHTOISI mennä mukana ja kokeilla, mutta on kokenut epäonnistuvansa tai kokenut tilanteen vaikeaksi, kokenut ettei häntä ymmärretä tai hänelle anneta tarpeeksi aikaa sopeutua tilanteeseen.
Minun vinkkini on että ole läsnä tilanteessa jossa jotain uutta kokeillaan, anna esikoisen luistella menemään ja köpöttele siinä nuoremman epävarman lapsen vierellä aikasi puskematta häntä heti 'matkimaan' ja 'potkimaan' reippaasti. Että ohhoh, tässä pitääkin olla tarkka nyt tasapainon kanssa ja hih kun on liukasta toivottavasti äiti ei nyt kaadu.
Eli elä vähän mukana siinä, niin lapsi ei koe huonommuutta epävarmuudestaan eikä koe jääneensä yksin uudessa tilanteessa. _Hän_on_ihan_normaali_! Et välttämättä itse ymmärrä hänen käytöstään mutta on äärimmäisen tärkeää olla kärsivällinen hänen kanssaan. Liika on tietysti liikaa. Mutta voit ehkäistä häneltä sata ongelmaa myöhemmässä iässä kun nyt osoitat ettei hänessä ole mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 10:27"]
Tuo liittyy nimenomaan perfektionismiin ja epäonnistumisen pelkoon. Käypä lukemassa tämä kirjoitus: http://notkea.fi/post/42097707051/lahjoista-suurin
Löysin itseni siitä ja toivoin, että olisin lukenut aiheesta jo teini-iässä.
[/quote]
Miten tämä liittyy siihen että ei halua yrittääkään? On yritetty kehua juuri siitä harjoittelusta jos lapsi joskus jotain yrittää.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 10:27"]
Tuo liittyy nimenomaan perfektionismiin ja epäonnistumisen pelkoon. Käypä lukemassa tämä kirjoitus: http://notkea.fi/post/42097707051/lahjoista-suurin
Löysin itseni siitä ja toivoin, että olisin lukenut aiheesta jo teini-iässä.
[/quote]
Täällä yksi perfektionisti. Tämä luonteenpiirre on haitannut minua aikuisiälläkin ja nyt vasta lähempänä keski-ikää alkaa helpottaa, kun ymmärrän että se haittaa elämääni ja siitä on hyvä päästä eroon.
Tiedän yhden tuttavan tytön, jolla on kosmeettinen vamma ja sen vuoksi vanhemmat haluavat, että lapsi ei olisi vammansa vuoksi muita huonompi, vaan vähän joka lajissa parempi. Tämä tyttö ei kestä pettymyksiä ollenkaan ja jos häviää esim. jossain pelissä, yrittää häivyttää itsensä tilanteesta, koska kakkoseksi jääminen ei ole hänen juttunsa.
Jos olisin sun asemassa, yrittäisin saada lapsen tekemään asioita ei tuloksen, vaan tekemisen vuoksi. Ehkä lapsesi haluaisikin oppia asioita, mutta epäonnistumisen pelko on niin valtava, ettei hän halua yrittää. Sinun pitäisi saada lapsi itse kiinnostumaan asioista ja pyytämään apua niiden saavuttamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:05"]
Huh. Tuota piirrettä en lapsessa hyväksyisi. Haluttomuus oppia on hakveksuttavaa.
[/quote]
Kieltämättä kuulostaa tosi ärsyttävältä. Luulisi, että jos lasta pienestä pitäen kannustetaan ja näytetään hänelle kuinka mukavaa on oppia uutta, niin lapselle itselleenkin tulisi se into oppia.
Mulla on tuollainen esikoinen. Olut aina tuollainen. Nyt myöhemmin on selvinnyt, että hän on kovin tunnollinen ja asettaa itselleen hirveän kovia tavoitteita ja sitten pelkää epäonnistuvansa... Kyllä on mennyt hermot monesti äidillä sekä pojalla.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 11:12"]
Mitään ei voi tehdä kun ei osaa, opettelu ei tule kysymykseen. Harrastuksista on äärimmäisen vaikea saada kiinnostumaan, koska mitään ei osaa heti ensimetreistä.
Ja tietysti siis yritän kannustaa ja luoda positiivisen ilmapiirin, mutta välillä vain tahtoo keittää kun lapset eivät koe onnistusta ja tunteen paloa oikein mitään asiaa kohtaan.
[/quote]
Sama täällä. Vaikka kuinka yrittää kannustaa ja olla iloisella tuulella, niin kyllä se kypsyttää vetää perässä tuollaista kivirekeä joka ei halua yrittää mitään. Kaikki ponnistelu on lapselle ihan punainen vaate.