Miksi sinä olit koulukiusaaja?

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 16:23"]

Minua kiinnostaa tietää että mitä tämän kiusatun olisi pitänyt tehdä jotta olisitte lopettanut kiusaamisen? Olin lapsena pitkään kiusattu ja yksi asia joka minua mietityttää näin myöhemmin oli se että mitä minun olisi pitänyt tehdä jotta kiusaaminen olisi loppunut. Olisiko aikuisten/koulun puhuttelulla ollut vaikutusta? Olisivatko vanhempanne tehneet asialle jotain jos olisivat tietäneet teidän kiusaavan? Entä jos olisin puolustautunut esim. lyömällä nyrkillä päin naamaa? Jotain muuta, mitä? Kertokaa minulle miten olisin saanut sen loppumaan.

[/quote]

En ole mielestäni ja muistaakseni ollut mikään maailmanluokan kiusaaja, enempi sivustakatsoja, mutta olen joskus mennyt joukkoon mukaan tai kiusannut kertaluontoisesti. Muhun tehosi kyllä se, että opettaja puuttui asiaan, ja että kiusaamisesta keskusteltiin luokassa. Se loi "kiusaaminen on tyhmää" -henkeä, ja antoi potkua myös kiusatun puolustamiseen. Tietysti jos kiusattu olisi osannut puolustautua tehokkaasti tai ryhtyä vastahyökkäykseen, sanallisesti tai fyysisesti, olisi kiusaaminen saattanut loppua siihenkin.

Mä varmaan liikuin yksittäisten kertojen kohdalla kiusaamisen rajamailla, joskus kyllä ylitinkin rajan. Jopa muistan ne yksittäiset kerrat ja yhteinen tekijä niillä oli että kohde oli aina poika, omaa sukupuoltani en kiusannut koskaan.

Muutaman kerran meni vain hermo suupalttiin ja halusin hänet hiljaiseksi. Suunpieksentäähän siitä tuli. Kaveri oli huonoista kotioloista, joka näkyi vaatteista ja oli löytänyt puolustusmekanisminsa suun pieksennästä. Olisi ehkä pitänyt ymmärtää, eikä yrittää lytätä.

Toisen kerran sain tarpeekseni kaverista joka omasta mielestään varsinainen gigolo. Härnäsi monia, mutta tarkoituksena enemmän kiinnittää tyttöjen huomio. No kyseisestäkin tyypistä löysin sen heikon kohdan, kun oli vähän lyhyt kaveri, niin viskasin kerran hänen kenkänsä kaapin päälle, mistä ei saanut niitä itse.

Kolmas oli uusi poika luokallamme ja kun hän esitteli itsensä, niin ihan spontaanisti nauroin- valitettavasti, kuten moni muukin. Poika raukka tuli lapista etelään ja puhui lappalaisittain. Se kuulosti koomiselta. Tämä ei todellakaan ollut reilu teko minulta nauraa uudelle tyypille, myöhemmin myös suhtauduin häneen ylimalkaisesti, ei puheen vaan hiukan yksinkertaisen olemuksensa vuoksi. 

Toisaalta muistan joskus kun luokallamme oli poika, jolta tuli kakat housuun kesken koulupäivän ja pojat alkoivat kiusata. Minä ja kaverimme sitten lyöttäydyimme seuraavana päivänä pojan seuraan ja viihdyimme hänen kanssaan. Olimme kavereita ja kummasti poikien kiusaaminenkin loppui.

Olin aika voimakasluontoinen ja helposti asioihin mukaan menevä. Lisäksi olin aika lyhytpinnainen, varmaan kotona olleen riitelyn seurauksena. Olin omasta mielestäni todella oikeudentajuinen, sekä monen nuoren tapaan musta-valkoinen. Osa asioista oli myös ihan ajattelemattomuutta. En ymmärtänyt että ne kovan kuoren omaavatkin pojat voivat olla haavoittuvia.

Toisten "nyppiminen" oli viihdettä, pitkästyessä kokeiltiin kuka ärsyyntyy ärsytyksestä. Ne keneen ärsyttämisemme ei yrityksienkään jälkeen tehonnut, niiden kiusaamista ei viitsitty jatkaa. Parasta oli aina kun kohde reagoi ärsytykseen jotenkin esim. saamalla raivokohtauksen, kostamalla takaisin tms. Silloin reaktiota koitettiin toistaa jatkossakin, yrittäen saada siitä lisää hupia. Käytimme aikaa eri ärsytystapojen suunnitteluun yrittäen keksiä erilaisia tapoja, millä saisi erilaisia rektioita aikaiseksi. Kun ei järki paljon päätä painanut, niin ei tajuttu miten tyhmää muiden kiusaaminen ja ärsyttäminen on. Olimme pitkästyneitä, ja tällä haettiin koulupäivään jotain tapahtumia.

Olin hyvä oppilas ja kunnollisesta kodista. Asiaan liittyi myös teini-iän epävarmuutta ja porukassa hyväksytyksi tulemisen tarvetta.

Turha täällä on jeesustella jatkuvasti kiusaamisesta. Toisten alistamiseen kykenevät kiusaajat ovat niitä, joita pojat/miehet kunnioittavat ja joita tytöt/naiset haluavat.

Menkääpä naiset itseenne: kiinnostutteko Onnelassa siitä kovasta ja sopivasti muiden yli kävelevästä kovaäänisestä kundista vai siitä arasta mutta ystävällisestä heebosta nurkassa? Tämän ajatusleikin päätteeksi voitte miettiä, että miksi kynnelle kykenevät ihan mielellään ovat niitä lätkäjätkäkiusaajia.

Jos haluatte yhteiskuntaan lisää mukavia ja muut huomioivia miehiä, niin palkitkaa heitä, älkää niitä toisia! Ei se auta, että 25 vuotta panetatte itseänne kiusaaijlla ja sitten kolmekymppisenä "asetutte aloillenne" ja etsitte nörtin. Peli on pelattu jo silloin.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 17:32"]

Turha täällä on jeesustella jatkuvasti kiusaamisesta. Toisten alistamiseen kykenevät kiusaajat ovat niitä, joita pojat/miehet kunnioittavat ja joita tytöt/naiset haluavat.

Menkääpä naiset itseenne: kiinnostutteko Onnelassa siitä kovasta ja sopivasti muiden yli kävelevästä kovaäänisestä kundista vai siitä arasta mutta ystävällisestä heebosta nurkassa? Tämän ajatusleikin päätteeksi voitte miettiä, että miksi kynnelle kykenevät ihan mielellään ovat niitä lätkäjätkäkiusaajia.

Jos haluatte yhteiskuntaan lisää mukavia ja muut huomioivia miehiä, niin palkitkaa heitä, älkää niitä toisia! Ei se auta, että 25 vuotta panetatte itseänne kiusaaijlla ja sitten kolmekymppisenä "asetutte aloillenne" ja etsitte nörtin. Peli on pelattu jo silloin.

[/quote]

En kiinnostu. Kouluaikana pidin musiikkinörteistä, opiskeluaikana huuhaahumanisteista, baareissa en kenestäkään ellei ollut ennalta tuttu opiskelupiireistä, nykyään ihan normijätkän kanssa seurustelen, duunariammatti ja vähän vässykkä, mutta ihana. Ps. Jäkärit on aina olleet mun inhokki nro1, raa'asti yleistäen, mutta niinpä sinäkin yleistit naiset ja "lätkäjätkäkiusaajat".

kiusaamisesta: En halunnut olla kiusattu, joten en uskaltanut puolustaa kiusattuja, vaikka heidän kanssa kaveerasinkin. Koulumaailma on raadollinen hierarkioissaan. Muutamat kiusaajat olivat ihan kivoja tyyppejä kun heidän kanssaan joutui kaksin työskentelemään vaikka kotitaloudessa tai ryhmätyössä, vaikka työn lopputulos ei heitä juuri hetkauttanutkaan. Kiusaajaporukoissa tyhmyys sitten näköjään vasta tiivistyi.

Miltä teistä kiusaajista tuntuu jos/kun teidän lasta kiusataan?

Kohde oli liian "herkullinen" tuhlattavaksi ilman kiusaamista. Ruma, nössö ja köyhästä perheestä, tosi lapsellinen mutta silti ärsyttävän pikkuvanha. Pidin hauskaa hänen kustannuksellaan ihan röyhkeän avoimesti mut niin piti moni muukin. Samalla luokalla oltiin 9 vuotta ja julmaa tai ei mut ilman tuota ihmisparkaa koulunkäynti ois ollut aika paljon tylsempää :DD

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 18:27"]Kohde oli liian "herkullinen" tuhlattavaksi ilman kiusaamista. Ruma, nössö ja köyhästä perheestä, tosi lapsellinen mutta silti ärsyttävän pikkuvanha. Pidin hauskaa hänen kustannuksellaan ihan röyhkeän avoimesti mut niin piti moni muukin. Samalla luokalla oltiin 9 vuotta ja julmaa tai ei mut ilman tuota ihmisparkaa koulunkäynti ois ollut aika paljon tylsempää :DD

[/quote] Toivon aina itä lukiessani, että kiusaajat olisivat oppineet jotain. Mutta sinä et tosiaan vissiin ole? Säälittävää.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 13:51"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 11:23"]

Olin helposti pitkästyvää tyyppiä ja kiusaaminen oli hauskaa. Nautin toisten lasten suosiosta ja huomiosta, jota sain kun hauskuutin heitä tekemällä pilaa jostain "heikommasta". Nautin myös vallan ja voiman tunteesta, siitä että minä olen pahis jota muut ei uskalla uhmata.

[/quote]

Mä en ollut koulussa kiusaaja, eikä mua kiusattu, vahvan luonteeni vuoksi:d Sua voisin kiusata, ansaitsisit sen. Varo vain, ehkä olen pomosi ja teen elämästäsi helvettiä. 

[/quote]

Olisitko sitten yhtään parempi ihminen itsekään?

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 18:27"]

Kohde oli liian "herkullinen" tuhlattavaksi ilman kiusaamista. Ruma, nössö ja köyhästä perheestä, tosi lapsellinen mutta silti ärsyttävän pikkuvanha. Pidin hauskaa hänen kustannuksellaan ihan röyhkeän avoimesti mut niin piti moni muukin. Samalla luokalla oltiin 9 vuotta ja julmaa tai ei mut ilman tuota ihmisparkaa koulunkäynti ois ollut aika paljon tylsempää :DD

[/quote]

Kaltaisesi "ihmiset" ovat kuvottavia ja vastenmielisiä. En ole tippaakaan väkivaltainen ihminen,  mutta en olisi lainkaan pahoillani, vaikka saisit ansiosi mukaan joku päivä. 

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 18:00"]

Miltä teistä kiusaajista tuntuu jos/kun teidän lasta kiusataan?

[/quote]

Nämä yli-ihmiset eivät pidä edes mahdollisena, että heidän lapsiaan voitaisiin joskus kiusata. Eihän heidän, täydellisten ihmisten lapsissa, ole mitään vikaa, toisin kuin muissa kiusatuissa heidän mielestään on.

http://www.hs.fi/tiede/a1390000564873

Ärsyttää tää Hesarin juttu kiusaamisesta; tutkijan mukaan kiusaaja ei ehkä kiusaa tahallaan, vaan kiusaajan sosiaaliset taidot vain ovat huonot. Esimerkkitapauksessa Maija tunkee kesken leikin ottamaan tavaraa toisen kädestä, koska ei vaan osaa sosiaalisten normien mukaan toimia oikein eli pyytää nätisti päästä leikkiin mukaan.

Vitutti lukea tuota. Kaikki mun tuntemat kiusaajat tiesivät tarkalleen mitä tekivät. "Sosiaalisesta kyvyttömyydestä johtuva huono käytös" on mulle ihan hepreaa. Kunhan vain silitellään huonotapaisten kersojen päätä, ja toisaalta ymmärretään taas kiusaajia ihan turhaan.

On eri asia olla sosiaalinen tampio, kyllä sellaisen erottaa. Kiusaaminen on ihan eri juttu, ja kiusatut kyllä tunnistavat tämän eron. Silitellään taas kiusaajien päätä...

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 17:32"]Turha täällä on jeesustella jatkuvasti kiusaamisesta. Toisten alistamiseen kykenevät kiusaajat ovat niitä, joita pojat/miehet kunnioittavat ja joita tytöt/naiset haluavat.

Menkääpä naiset itseenne: kiinnostutteko Onnelassa siitä kovasta ja sopivasti muiden yli kävelevästä kovaäänisestä kundista vai siitä arasta mutta ystävällisestä heebosta nurkassa? Tämän ajatusleikin päätteeksi voitte miettiä, että miksi kynnelle kykenevät ihan mielellään ovat niitä lätkäjätkäkiusaajia.

Jos haluatte yhteiskuntaan lisää mukavia ja muut huomioivia miehiä, niin palkitkaa heitä, älkää niitä toisia! Ei se auta, että 25 vuotta panetatte itseänne kiusaaijlla ja sitten kolmekymppisenä "asetutte aloillenne" ja etsitte nörtin. Peli on pelattu jo silloin.

[/quote]

Mä tykkäsin ala-asteella urheilijapojasta, joka oli ujo. Se ei koskaan tehnyt mitään pahaa, oli reilu ja mukava ja sillä oli suklaasilmät. Yläasteella tykkäsin rebel-pojasta, joka oli vähän myöhässä, haaveillein tuijotteli ikkunasta ulos ja vastusti kaikkea ja sanoi joskus opettajillekin vastaan. Sillä oli itsellään vaikeaa, mutta ymmärtääkseni hänkään ei kiusannut. Lukiossa tykkäsin filosofipojista, jotka osasi väitellä ja jolla oli kärkkäitä mielipiteitä. Yliopistossakin sydän jatkoi samalla tyylillä ja tykkäsin vain niistä urheilijoista, joilla oli jotain sanottavaakin. Nyt naimisissa sellaisen kanssa, jossa yhdistyy lempeys, äly ja urheilullisuus. Niin, ja ne silmät. <3

Ala-asteella olin vähän nössö, enkä uskaltanut sanoa mitään kun kaveria kiusattiin. Seisoin vain vieressä. Pyysin myöhemmin anteeksi, mutta luulen että kyllä se mitään, vaikka toisin sanoikin. Hävettää, olisi pitänyt puolustaa. Toisaalta se kiusaaja oli myös jollain tavalla mun kaveri, hyvin mutkikasta. Kiusaajan kanssa olen myöhemmin nähnyt pari kertaa, hän on nykyäänkin vähän ilkeä suustaan ainakin parin oluen jälkeen, esimiesasemassa töissä, ei lapsia, ei pysyviä parisuhteita. Kiusatusta tuli joku ammattikoulun käynyt, olisko lähihoitaja, mutta hän vaikuttaa tosi onnelliselle.

Mä olen herännyt vasta aikuisena siihen että olin kiusaaja. Silloin aikanaan toimin mielestäni ihan normaalisti: kun en halunnut joitain ihmisiä kavereikseni, en huolinut heitä kavereikseni ja aktiivisesti pyrin sellaiset hankkeet estämään.

Nyt tietenkin aikuisena tajuan, miten törkeää käytökseni aikanaan oli. Jos nykyään vaikka työpaikalla seuraani on tulossa ihmisiä joista en pidä ja joita en halua ystävikseni, tietenkin seurustelen heidän kanssaan normaalisti enkä käske heitä painumaan helvettiin. Eihän herranjesta kukaan sillä tavalla enää tässä iässä käyttäydy!

Silloin aikaan kuitenkin, ihan oikeasti en tajunnut tätä. En tajunnut olevani koulukiusaaja kun toivotin ne epäsuotuisat seuralaiset painumaan helvettiin, vaikka kuinka toistuvastikin, ja loukkaavasti. Siitä esiteinin näkökulmasta mä ajattelin vain olevani suora, ja ajattelin että vika oli niissä joille ei viesti mennyt heti perille.

Olen oikeasti häpeissäni käytöksestäni silloin.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 20:48"]

Mä olen herännyt vasta aikuisena siihen että olin kiusaaja. Silloin aikanaan toimin mielestäni ihan normaalisti: kun en halunnut joitain ihmisiä kavereikseni, en huolinut heitä kavereikseni ja aktiivisesti pyrin sellaiset hankkeet estämään.

Nyt tietenkin aikuisena tajuan, miten törkeää käytökseni aikanaan oli. Jos nykyään vaikka työpaikalla seuraani on tulossa ihmisiä joista en pidä ja joita en halua ystävikseni, tietenkin seurustelen heidän kanssaan normaalisti enkä käske heitä painumaan helvettiin. Eihän herranjesta kukaan sillä tavalla enää tässä iässä käyttäydy!

Silloin aikaan kuitenkin, ihan oikeasti en tajunnut tätä. En tajunnut olevani koulukiusaaja kun toivotin ne epäsuotuisat seuralaiset painumaan helvettiin, vaikka kuinka toistuvastikin, ja loukkaavasti. Siitä esiteinin näkökulmasta mä ajattelin vain olevani suora, ja ajattelin että vika oli niissä joille ei viesti mennyt heti perille.

Olen oikeasti häpeissäni käytöksestäni silloin.

[/quote]

No minusta tuo nyt ei vielä ole mitään kiusaamista. Vai jahtasitko oikein niitä epäsuotuisia saadaksesi kertoa heille kerta toisensa jälkeen, ettet halua olla heidän kanssaan? Vai yrittivätkö ne jatkuvasti tunkea seuraan? Kyllä minusta lapsikin saa valita kenen kanssa haluaa olla kaveri - vaikka ei tietysti ole sopivaa käskeä ketään painumaan helvettiin:

Huonoa käytöstä? Juu. Kiusaamista? Ei.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 20:48"]

Mä olen herännyt vasta aikuisena siihen että olin kiusaaja. Silloin aikanaan toimin mielestäni ihan normaalisti: kun en halunnut joitain ihmisiä kavereikseni, en huolinut heitä kavereikseni ja aktiivisesti pyrin sellaiset hankkeet estämään.

Nyt tietenkin aikuisena tajuan, miten törkeää käytökseni aikanaan oli. Jos nykyään vaikka työpaikalla seuraani on tulossa ihmisiä joista en pidä ja joita en halua ystävikseni, tietenkin seurustelen heidän kanssaan normaalisti enkä käske heitä painumaan helvettiin. Eihän herranjesta kukaan sillä tavalla enää tässä iässä käyttäydy!

Silloin aikaan kuitenkin, ihan oikeasti en tajunnut tätä. En tajunnut olevani koulukiusaaja kun toivotin ne epäsuotuisat seuralaiset painumaan helvettiin, vaikka kuinka toistuvastikin, ja loukkaavasti. Siitä esiteinin näkökulmasta mä ajattelin vain olevani suora, ja ajattelin että vika oli niissä joille ei viesti mennyt heti perille.

Olen oikeasti häpeissäni käytöksestäni silloin.

[/quote]

Ymmärsit väärin. 

Ei kukaan kiusattu muistele että "minua kiusattiin kun hakeuduin täydellisen ja suositun MarkoMarian seuraan ja se ei alkanut mua".

Jos olet tätäkään ketjua lukenut niin kiusattu haluaisi olla rauhassa mutta kiusaajalla on tylsää tai kiusaaja haluaa valtaa ja suosiota ja sen takia aktiivisesti toimii niin että pakottaa kaikki kiertämään kaukaa kadehtimansa henkilön. 

Ei ketään oikeasti sinun seurasi ole kiinnostanut jos et ole manipuloinut muita välttämään jonkun seuraa.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 17:32"]

Turha täällä on jeesustella jatkuvasti kiusaamisesta. Toisten alistamiseen kykenevät kiusaajat ovat niitä, joita pojat/miehet kunnioittavat ja joita tytöt/naiset haluavat.

Menkääpä naiset itseenne: kiinnostutteko Onnelassa siitä kovasta ja sopivasti muiden yli kävelevästä kovaäänisestä kundista vai siitä arasta mutta ystävällisestä heebosta nurkassa? Tämän ajatusleikin päätteeksi voitte miettiä, että miksi kynnelle kykenevät ihan mielellään ovat niitä lätkäjätkäkiusaajia.

Jos haluatte yhteiskuntaan lisää mukavia ja muut huomioivia miehiä, niin palkitkaa heitä, älkää niitä toisia! Ei se auta, että 25 vuotta panetatte itseänne kiusaaijlla ja sitten kolmekymppisenä "asetutte aloillenne" ja etsitte nörtin. Peli on pelattu jo silloin.

[/quote]

Kai minä sitten olen poikkeus. Koulussa olin lapsellinen ja hyväuskoinen ja oppinut pyhäkkoulussa että olen etuoikeutettu kun saa käydä koulua ja on ruokaa. Eli halusin oppia ja tietysti tykkäsin eka luokalta saakka hiljaisista oppilaista, jotka antoivat työrauhan. Ja en tykännyt apinoista, jotka tönivät kynällä selkään, pallottelivat luokassa, (esim. äikän opettajalta melkein silmälasit menivät rikki) ja eivät muuten kunnioittaneet toisia ihmisiä opiskelurauhaa toisten omaisuutta tai mitään.

Meidän kylässä ei ollut jääkiekkojunnuja, oikeastaan kukana ei harrastanut ihmeemmin paitsi kerhoja. Oli vain hiljaisia ja häirikköjä. (tytöissä oli oppilaita jotka eivät olleet hiljaisia eivätkä myöskään häirikköjä vaan taviksia jotka antoivat muille työrauhan mutta eivät myöskään olleet hiljaisia vaan rohkeita).

Kenelläkään ei ollut saumaa kiusata ketään koska ei ollut näitä jääkiekkojunnuja joilla on takana ne herrat ja hyvävelikerho-piirit joissa kunnioitetaan vain sitä omaa joukkuetta ja takana myös oikeat suvut ja rahat.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 20:24"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 18:00"]

Miltä teistä kiusaajista tuntuu jos/kun teidän lasta kiusataan?

[/quote]

Nämä yli-ihmiset eivät pidä edes mahdollisena, että heidän lapsiaan voitaisiin joskus kiusata. Eihän heidän, täydellisten ihmisten lapsissa, ole mitään vikaa, toisin kuin muissa kiusatuissa heidän mielestään on.

[/quote]

On nyt vähintäänkin yksisilmäistä ajatella, että ala- tai yläasteen kiusaaja olisi ainoastaan paha ihminen syntymästään kuolemaan, eikä olisi aikuisikäänkään mennessä yhtään kehittynyt ajattelu- ja empatiakyvyiltään.

Olen yläasteella ollut kiusaaja ja kyllä se on hävettänyt jälkeenpäin, ja varsinkin omien lapsieni mentyä kouluun olen ajatellut asiaa vielä enemmän ja se on tuntunut vielä pahemmalta. Olen omille lapsille painottanut, että kiusata ei saa, olemme keskustelleet kiusaamisesta, mikä on kiusaamista, mitä pitää tehdä jos itseään tai kaveria kiusataan jne.

Olen myös osallistunut lasteni koulussa vanhemmista ja opettajista koostuvaan komiteaan, jossa käsiteltiin kiusaamista ja pohdittiin ehkäiseviä toimenpiteitä.

Lapsena ollaan ajattelemattomia, ei osata asettua toisen asemaan tai ajatella, että se ei oikeasti tunnu kivalta tai pahimmillaan pilaa jonkun koko elämän.

Ja koska lapset eivät ymmärrä jos heille ei ole tätä kerrottu, niin enpä alkaisi esim. 80 -90 -luvun nuoria tästä ruoskimaan, ei silloin kiusaamisesta puhuttu tai siihen juurikaan puututtu, varsinkaan yläasteilla.

Ja pah! Kiusaaja on kiusaaja, vaikka voissa sen paistaisi. Samat elkeet jatkuvat jatko-opiskelussa ja työpaikoilla. Kiusaajat kiusaavat varmasti vielä vanhainkodissakin. Se on luonteessa. Motiivina kiusaamiselle on se, että niin voi tehdä ja se nostattaa tän tyypin "ihmisillä" mielialaa. Ja muut maksavat seuraukset. Joten halpaa hupia näille yli-ihmisille.