Miksi sinä olit koulukiusaaja?

Monissa tapauksissa kiusaaminen varmaan on selkeää yhden heikomman ihmisen systemaattista vainoamista, mutta mun mielestä tämä ei aina ole niin yksioikoista.

Kiusaajan ja kiusatun osat voivat tosiaan väliin vaihtua, tai se joka loppujen lopuksi määritellään tai määrittelee itsensä "heikommaksi" kiusatuksi saattaa itsekin aloittaa haukkumisia, riitoja tai muita jupakoita. Ei minusta silloin se, että aina tai useimmiten jää alakynteen tai ei omaa tukijoukkoja ole merkki siitä on kiusattu.

Systemaattiseen kiusaamiseen pitää tietysti puuttua eikä sitä pidä sietää, mutta minusta pitää myös olla varovainen sen suhteen ettei kaikkia lasten välisiä riitoja ja konflikteja nähdä kiusaamisena. Ja tätä lapsena kiusanneiden demonisointia en pidä yhtään rakentavana, vaikka ymmärränkin mistä se kumpuaa.

Minua kiinnostaa tietää että mitä tämän kiusatun olisi pitänyt tehdä jotta olisitte lopettanut kiusaamisen? Olin lapsena pitkään kiusattu ja yksi asia joka minua mietityttää näin myöhemmin oli se että mitä minun olisi pitänyt tehdä jotta kiusaaminen olisi loppunut. Olisiko aikuisten/koulun puhuttelulla ollut vaikutusta? Olisivatko vanhempanne tehneet asialle jotain jos olisivat tietäneet teidän kiusaavan? Entä jos olisin puolustautunut esim. lyömällä nyrkillä päin naamaa? Jotain muuta, mitä? Kertokaa minulle miten olisin saanut sen loppumaan.

Minä en ollut kiusaaja, tuplapäinvastoin. Olin kiusattujen puolustaja, mikä teki minustakin lievästi kiusatun. Silloin kun muita luokkalaisia kiusattiin, he kyllä tulivat siipieni suojaan puolustettavaksi, mutta muuten ei seura kelvannut. Opettajat kuitenkin pitivät minusta, mikä lohdutti ja teki koulunkäynnistä ilman muuta siedettävää. Olen ylpeä lapsiminästäni, kun valitsin oikean tien, vaikka se ei ollutkaan helpoin.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 10:22"]

Ja pah! Kiusaaja on kiusaaja, vaikka voissa sen paistaisi. Samat elkeet jatkuvat jatko-opiskelussa ja työpaikoilla. Kiusaajat kiusaavat varmasti vielä vanhainkodissakin. Se on luonteessa. Motiivina kiusaamiselle on se, että niin voi tehdä ja se nostattaa tän tyypin "ihmisillä" mielialaa. Ja muut maksavat seuraukset. Joten halpaa hupia näille yli-ihmisille.

[/quote]

Osuit oikeaan. Motiivi on se, kun se onnistuu. Ja kenelle se onnistuu? no niille, joilla on vahvaa tukea vanhemmista, sukulaisista, niistä pelijoukkueesta, isosta sisaruskatraasta samassa koulussa. Niille, joilla on kova ääni, niille, joilla on vankka asema.

Tietenkään kaikki tuollaiset ihmiset joille se onnistuu, eivät kiusaa, mutta jostain syystä usein sellaiset ihmiset jäävät sijoilleen tai hakevat sitä laumaa, joilla on tarvetta kiusaamiseen oman arvon kohotuksen vuoksi.

Lähes kaikista voi tulla kiusaamisen tukijoita ja sivusta seuraajia, huvin tai pelon vuoksi, pelosta että itseä kiusataan jos ei naura ja myötää. Hupia tulee siitä, että lähes aina kiusattu on monellakin tapaa kadehtimisen kohde.

Elukoita jotka kokevat pakollista tarvetta jonkun potkimiseen on vähän. Heidät tunnistaa ja heidän elukkansa erottaa jo vauvaiän ohitettua. Heidät on jo vauvasta koulittu elukoiksi.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 17:32"]

Turha täällä on jeesustella jatkuvasti kiusaamisesta. Toisten alistamiseen kykenevät kiusaajat ovat niitä, joita pojat/miehet kunnioittavat ja joita tytöt/naiset haluavat.

Menkääpä naiset itseenne: kiinnostutteko Onnelassa siitä kovasta ja sopivasti muiden yli kävelevästä kovaäänisestä kundista vai siitä arasta mutta ystävällisestä heebosta nurkassa? Tämän ajatusleikin päätteeksi voitte miettiä, että miksi kynnelle kykenevät ihan mielellään ovat niitä lätkäjätkäkiusaajia.

Jos haluatte yhteiskuntaan lisää mukavia ja muut huomioivia miehiä, niin palkitkaa heitä, älkää niitä toisia! Ei se auta, että 25 vuotta panetatte itseänne kiusaaijlla ja sitten kolmekymppisenä "asetutte aloillenne" ja etsitte nörtin. Peli on pelattu jo silloin.

[/quote]
Itse asiassa tässä on pointtia, eikä ainoastaan parisuhdemarkkinamielessä. "Sosiaalisuutta" ja "reippautta" palkitaan, pitää olla sopivasti röyhkeä pärjätäkseen. Heidän käytöksensä tunneilla vihastuttaa, mutta myös ihastuttaa. Ihaillaan "rohkeutta", pidetään "suosittuna". Jotkut heidän sutkauksensa ovat suorastaan nerokkaita ja saavat nauramaan, viis siitä onko se toisen kustannuksella. 

Kiusatun asemassa olevaa tuskin palkitaan yhtään mistään. Hän on ongelma jaloissa, joka olisi parempi siirtää toiseen luokkaan tai kouluun. Hänen pitäisi käydä sosiaalistavia kursseja, että hän pärjäisi paremmin. Hänen pitäisi "opetella pärjäämään" vaikka lyömällä takaisin. Suosittelisitteko samaa työelämässä? Kun työkaveri tarpeeksi kyykyttää, niin lyö pari kertaa tauluun ja toivo että tilanne paranee. 

*

No, tuohon parisuhdehommaan. Olen itse kiusattu, en tiedä onko se syy miksi en ihastu tai rakastu pahoihin poikiin. Ujot ja rauhalliset ovat vetäneet minua kovasti puoleensa, etenkin kun ujoista, rauhallisista miehistä tapaa löytyä tosi kinkyjä yllätyksiä. ;) Mutta lisänä sitten, että en ihastu omanikäisiini saati nuorempiin. Minulle pitää olla vanhempi, mieluusti sen viisi-kymmenen vuotta. En tiedä ihastuisinko ilman taustaani vanhempiin miehiin, mutta omanikäisiäni rehellisesti sanottuna pelkään ja arastelen. Vanhempien seurassa saa olla paremmin oma itsensä. :) 

Tunnistan kyllä, että juuri nuo pahat pojat ovat niitä, joiden ympärillä kyllä naisia pyörii. Muistan elävästi yhden miehen, jolla ei oikeastaan ollut mielestäni mitään ansioita, hän oli ainoastaan röyhkeä, kiusasi ja petti tyttöystäviään. Ulkonäöltään... noh, ei kovin ansioitunut, ja pahennut vain iän myötä. Ja silti niitä naisia on. Jos voisin niin kysyisin, miksi he lankevat tuohon, josta näkee kilometrien päähän mikä on miehiään. 

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 16:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 17:32"]

Turha täällä on jeesustella jatkuvasti kiusaamisesta. Toisten alistamiseen kykenevät kiusaajat ovat niitä, joita pojat/miehet kunnioittavat ja joita tytöt/naiset haluavat.

Menkääpä naiset itseenne: kiinnostutteko Onnelassa siitä kovasta ja sopivasti muiden yli kävelevästä kovaäänisestä kundista vai siitä arasta mutta ystävällisestä heebosta nurkassa? Tämän ajatusleikin päätteeksi voitte miettiä, että miksi kynnelle kykenevät ihan mielellään ovat niitä lätkäjätkäkiusaajia.

Jos haluatte yhteiskuntaan lisää mukavia ja muut huomioivia miehiä, niin palkitkaa heitä, älkää niitä toisia! Ei se auta, että 25 vuotta panetatte itseänne kiusaaijlla ja sitten kolmekymppisenä "asetutte aloillenne" ja etsitte nörtin. Peli on pelattu jo silloin.

[/quote]
Itse asiassa tässä on pointtia, eikä ainoastaan parisuhdemarkkinamielessä. "Sosiaalisuutta" ja "reippautta" palkitaan, pitää olla sopivasti röyhkeä pärjätäkseen. Heidän käytöksensä tunneilla vihastuttaa, mutta myös ihastuttaa. Ihaillaan "rohkeutta", pidetään "suosittuna". Jotkut heidän sutkauksensa ovat suorastaan nerokkaita ja saavat nauramaan, viis siitä onko se toisen kustannuksella. 

Kiusatun asemassa olevaa tuskin palkitaan yhtään mistään. Hän on ongelma jaloissa, joka olisi parempi siirtää toiseen luokkaan tai kouluun. Hänen pitäisi käydä sosiaalistavia kursseja, että hän pärjäisi paremmin. Hänen pitäisi "opetella pärjäämään" vaikka lyömällä takaisin. Suosittelisitteko samaa työelämässä? Kun työkaveri tarpeeksi kyykyttää, niin lyö pari kertaa tauluun ja toivo että tilanne paranee. 

*

No, tuohon parisuhdehommaan. Olen itse kiusattu, en tiedä onko se syy miksi en ihastu tai rakastu pahoihin poikiin. Ujot ja rauhalliset ovat vetäneet minua kovasti puoleensa, etenkin kun ujoista, rauhallisista miehistä tapaa löytyä tosi kinkyjä yllätyksiä. ;) Mutta lisänä sitten, että en ihastu omanikäisiini saati nuorempiin. Minulle pitää olla vanhempi, mieluusti sen viisi-kymmenen vuotta. En tiedä ihastuisinko ilman taustaani vanhempiin miehiin, mutta omanikäisiäni rehellisesti sanottuna pelkään ja arastelen. Vanhempien seurassa saa olla paremmin oma itsensä. :) 

Tunnistan kyllä, että juuri nuo pahat pojat ovat niitä, joiden ympärillä kyllä naisia pyörii. Muistan elävästi yhden miehen, jolla ei oikeastaan ollut mielestäni mitään ansioita, hän oli ainoastaan röyhkeä, kiusasi ja petti tyttöystäviään. Ulkonäöltään... noh, ei kovin ansioitunut, ja pahennut vain iän myötä. Ja silti niitä naisia on. Jos voisin niin kysyisin, miksi he lankevat tuohon, josta näkee kilometrien päähän mikä on miehiään. 

[/quote]

Eihän se mikään rangaistus ole, jos kiusattu pääsee kurssille tai keskustelemaan jonkun kanssa tilanteestaan. Eikö kiusatulle ole positiivista tai palkitsevaa, jos oppii pärjäämään vaikeissa tilanteissa paremmin? Vaikka kiusattu ei tietenkään ole millään muotoa syypää tai vastuussa siitä että tulee kiusatuksi, niin on myös aivan varmaa että toiset ovat helpompia uhreja kuin toiset.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 16:53"]

Eihän se mikään rangaistus ole, jos kiusattu pääsee kurssille tai keskustelemaan jonkun kanssa tilanteestaan. Eikö kiusatulle ole positiivista tai palkitsevaa, jos oppii pärjäämään vaikeissa tilanteissa paremmin? Vaikka kiusattu ei tietenkään ole millään muotoa syypää tai vastuussa siitä että tulee kiusatuksi, niin on myös aivan varmaa että toiset ovat helpompia uhreja kuin toiset.

[/quote]

Paperilla kaikki näyttää hyvältä. Kiusattu sosiaalistavalle kurssille --> oppii sosiaalisia taitoja eivätkä muut enää halua kiusata häntä --> Win-win. Ja voin vakuuttaa, että oikeassa elämässä tämä ei toimi. 

Ensinnäkin, lapset kiusaavat välistä aivan ihmeellisistä syistä, läheskään aina ei ole kyse siitä että kiusattu olisi jotenkin sosiaalisilta taidoiltaan heikompi. Esim. oman kokemukseni mukaan riittävän hienot vaatteet tai rauhallisuus voivat olla riittäviä syitä joutua hampaisiin. Mitä tällainen kiusattu lapsi saa sosiaalistavilta kursseilta? "Pukeudu eri lailla?" "Älä ole niin rauhallinen tunneilla"? Miksi taasen kiusaajia ei tällaisille kursseille laiteta? Tunneilla rymyävä, toisten suosiota nauttiva ja yhtä kyykyttävä oppilas vaatii taatusti kurssin tai pari.

Kiusattu ei näe palkintona sitä, että vanhemmat ihmiset kilvan miettivät, minne tuo reppana siirrettäisiin. Hän voi olla aivan totaalisen hämmentynyt, miksi hän ylipäätään on kiusattu. Kukaan ei tarjoa syytä, mutta kylläkin monta vaihtoehtoa mennä jonnekin muualle. Suunnitellaan luokanvaihtoa, jos pärjäisi siellä paremmin. Suunnitellaan koulun vaihtoa. Poraudutaan siihen (taloudellisestikin) helpoimpaan kohtaan puuttua kiusaamiseen, mutta itse kiusaajat saavat olla ja porskuttaa.

Lisäksi voi miettiä, miksi moni kiusattu myöhemmin vaikuttaa sosiaalisesti muita kömpelömmältä. Miksihän: kuka olisi sosiaalisissa taidoissaan mestari, kun on pahimmillaan päiväkodista asti sysätty sivuun ja eristetty muista?

"Mitä tällainen kiusattu lapsi saa sosiaalistavilta kursseilta?" - Jonkun ammattilaisen kanssa juttelemalla voi oppia jotain uutta siitä, miten kiusaamisen kohteeksi joutuessaan kannattaa toimia. Niin ettei ole "liian herkullinen" uhri, niin kuin joku tuossa yllä kirjoitti.

Minusta voi myös joskus olla kiusatulle itselleen paras vaihtoehto, että saa aloittaa uudessa koulussa "alusta". Kiusattu saattaa myös itse toivoa sitä.

Mutta joka asian voi nähdä niin erilailla, riippuen siitä minkäväristen lasien läpi maailmaa katselee. Luulen vaan, että ihmisellä joka kokee kaikki auttamisyritykset ja kädenojennukset muilta syrjintänä tai maahan polkemisena on aika kova elämä.

Siitä olen kanssasi, 48, kyllä samaa mieltä, että uusi koulu/luokka voi antaa kyllä toivon paremmasta. Periaatesyinä inhoan sitä että nimenomaan kiusattua pallotellaan puolelta toiselle ja kiusaajat saavat silti nauttia suosiotaan, mutta riittävän ajoissa se kyllä tekee varmasti kiusatulle hyvää - ettei jää siihen kiusatun rooliin. 

Mutta nuo sosiaalistavat kurssit suuntaisin kyllä sinne minne niitä oikeasti tarvitaan. On tosi ristiriitaista, ettei kursseja tarjota sille muita kyykyttävälle häirikölle tai teroiteta vaikka koko luokalle, mikä merkitys on heillä jotka seuraavat puuttumatta sivusta. Ymmärtäisin, jos kiusattu olisi joutunut asemaansa esim. äänekkäästä häiriökäyttäytymisestä tai väkivaltaisuudesta, mutta minun on vaikea näin aikuisenakaan ymmärtää, mitä pahaa on rauhallinen, ehkä hieman ujonpuoleinen lapsi tehnyt että häntä pitäisi aivan erityisesti kehittää. Lisänä: uhriksi voi joutua kuka tahansa. En haluaisi valmentaa omaa lastani jotenkin rajummaksi tai äänekkäämmäksi kuin mitä hän luonnollisestikaan olisi, vain siksi että "pärjäisi". Koulun ei pitäisi olla pärjäämistä viidakon laeilla. 

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 17:28"]

Siitä olen kanssasi, 48, kyllä samaa mieltä, että uusi koulu/luokka voi antaa kyllä toivon paremmasta. Periaatesyinä inhoan sitä että nimenomaan kiusattua pallotellaan puolelta toiselle ja kiusaajat saavat silti nauttia suosiotaan, mutta riittävän ajoissa se kyllä tekee varmasti kiusatulle hyvää - ettei jää siihen kiusatun rooliin. 

Mutta nuo sosiaalistavat kurssit suuntaisin kyllä sinne minne niitä oikeasti tarvitaan. On tosi ristiriitaista, ettei kursseja tarjota sille muita kyykyttävälle häirikölle tai teroiteta vaikka koko luokalle, mikä merkitys on heillä jotka seuraavat puuttumatta sivusta. Ymmärtäisin, jos kiusattu olisi joutunut asemaansa esim. äänekkäästä häiriökäyttäytymisestä tai väkivaltaisuudesta, mutta minun on vaikea näin aikuisenakaan ymmärtää, mitä pahaa on rauhallinen, ehkä hieman ujonpuoleinen lapsi tehnyt että häntä pitäisi aivan erityisesti kehittää. Lisänä: uhriksi voi joutua kuka tahansa. En haluaisi valmentaa omaa lastani jotenkin rajummaksi tai äänekkäämmäksi kuin mitä hän luonnollisestikaan olisi, vain siksi että "pärjäisi". Koulun ei pitäisi olla pärjäämistä viidakon laeilla. 

[/quote]

Aika lailla samaa mieltä tästä. Minusta toimenpiteitä olisi hyvä kohdistaa kaikkiin osapuoliin, kiusaajaan, kiusattuun, sivusta seuraajiin, ja opettajat ja vanhemmatkin saattavat joskus olla ohjauksen tarpeessa. Kiusattu ei varmaan läheskään aina ole minkään kurssituksen tai psykologiavun tarpeessa, mutta joillekin se voi olla hyvinkin hyödyllistä. t. 48

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 17:32"]

Turha täällä on jeesustella jatkuvasti kiusaamisesta. Toisten alistamiseen kykenevät kiusaajat ovat niitä, joita pojat/miehet kunnioittavat ja joita tytöt/naiset haluavat.

Menkääpä naiset itseenne: kiinnostutteko Onnelassa siitä kovasta ja sopivasti muiden yli kävelevästä kovaäänisestä kundista vai siitä arasta mutta ystävällisestä heebosta nurkassa? Tämän ajatusleikin päätteeksi voitte miettiä, että miksi kynnelle kykenevät ihan mielellään ovat niitä lätkäjätkäkiusaajia.

Jos haluatte yhteiskuntaan lisää mukavia ja muut huomioivia miehiä, niin palkitkaa heitä, älkää niitä toisia! Ei se auta, että 25 vuotta panetatte itseänne kiusaaijlla ja sitten kolmekymppisenä "asetutte aloillenne" ja etsitte nörtin. Peli on pelattu jo silloin.

[/quote]

Kiinnostun siitä arasta ja ystävällisestä miehestä nurkassa ja katson halveksien sitä toisten yli kävelevää molottajaa :)

Mua kiusattiin ala-asteella ja yläasteelle mentäessä päätin suojautua ja alkaa kiusata muita. Silloin toisen kustannuksella vitsaileminen tuntui ihan äärimmäisen hauskalta ja muut yllyttivät siihen. Jotenkin sitä ajatteli, että kyllähän se kiusattu nyt sanoisi, jossei se siitä itsestään olisi hauskaa. Mutta hymähteli vain itsekseen tai ei sanonut mitään.