Millaista kuria pidät 2-3-vuotiaalle?

Kylmässä suihkussa seisottaminen taitaa olla se perinteinen keino.

Lapsesi kuulostaa jotenkin häiriintyneeltä. Ihanko oikeasti annat hänen vielä kaivaa vauvalta silmät päästä? Miten lapsi suhtautuu eläimiin? Kiduttaako niitä? 

Huomioimisella ja sylillä. Heti isompikin syliin ja mukaan touhuihin, kun vauvan hoidolta pääsee. Kaksivuotias on mustasukkainen vauvasta, joka vei paikan äidin ja isin sylistä. Onneton ja surullinen. Ei siinä mikään kuritus auta.

Tilanteenne johtuu siitä, että esikoistytär on joutunut isosiskoksi liian aikaisin. Hän tarvitsee ymmärrystä, hellyyttä, selkeitä rajoja. Tärkeintä on, että hän saa edelleen olla pieni ja saa paljon syliä, huomiota ja kehuja.

Ei meillä ole mitään erityistä kuria. Pyrin kasvattamaan lapset muita huomioiviksi ihmisiksi, jolloin tekeminen perustuu malliin oikein tekemisestä eikä jatkuvasta väärän kieltämisestä. Näin laitetaan lelut koppaan, vaatteet kaappiin, peite vauvan päälle jne. sen sijaan että huutaisin, ettei leluja kasata vauvan päälle, vaatteita ei viskota eikä vauvalta kaiveta silmiä pois.

On helpompi tehdä oikein kun tietää, mitä pitää tehdä.

Jäähy ei ole hyvä idea. Se kertoo, että tyttäresi menettää vanhempansa vauvalle. Vauvahan ei saa jäähyjä eli häntä ei eristetä perheestä. Lisäät jäähyillä mustasukkaisuutta. Olet hakannut ison palan. Nyt sinun on opeteltava tuntemaan lapsesi ja hoitamaan heitä uudella tavalla.

Just joo, ihan niinku luulisit että annan niitä silmiä koskea.

Syliä, haleja ja pusuja tyttö saa päivittäin ja kaikkemme olemme tehneet, jotta ei tuntisi oloaan ulkopuoliseksi. Jos lepertelen vauvalle, lepertelen esikoiselle myös - molemmille samaan aikaan. Lähinnä kai tässä on kyse voimakkaasta uhmasta?

Ap

Lempeää, selkeää, rauhallista. Totteleminen perustuu siihen, että lapsi kokee itsensä arvostetuksi ja arvostaa itse vanhempiaan. Tukistaminen ja jäähyt eivät ole hyviä keinoja. 

Eipä ole ihme, että uhma on kovaa, kun tyttö on joutunut luovuttamaan vauvanpaikkansa. Nyt lusikoitte soppanne, ja myöhemmin on helpompaa, kun teette tämän hyvin, eli aikuismaisesti eikä KURIA korostamalla. Selkeät säännöt, mahdollisimman vähän sääntöjä, sopivasti virikkeitä. Liikuntaa, lukemista, musiikkia, tanssia. 

Tiukka ja johdonmukainen kasvatus. Selkeät, yksinkertaiset säännöt. Auktoriteetti joka tuntuu ja näkyy, vanhemmat pitää uskoa itseensä ja kasvatuksen "oikeudellisuuteen". Eli ei saa epäröidä ja haparoida rajoja asettaessa. Lapsi ei usko, jollei näe sinusta että olet tosissasi ja että itse uskot omiin rajoihin. Ja tottakai noudatat sääntöjä itsekin.

Lapsen tasolle meneminen jäähytilanteissa ja vanhemman pitää näyttää ja kuulostaa vihaiselta. Vauvan satuttamisesta PITÄÄ vanhemman suuttua! Sinun tulee suojella vauvaa myös väkivallalta ja opettaa esikoiselle että toisten satuttamisesta seuraa rangaistus, äidin viha sekä jäähy. Tottakai sitten kun jäähy suoritettu lapsi pyytää anteeksi, halitaan ja pusutellaan. Lepytään. Vihastuminen kuuluu ihmissuhteisiin, viha pitää ilmaista selkeästi, (mutta ei tietenkään saa olla väkivaltainen.) varsinkin silloin jos lapsi satuttaa muita. Vihastuminen on syytä suhteuttaa tekoon.

Tuon ikäinen lapsi on uhmakas. Idea on sen uhmakkuuden kestäminen ja sääntöjen ja rajojen johdonmukainen ja jatkuva asettaminen siitä huolimatta. Luonteesta riippuen ehkä jo kuukaudessa huomaat muutosta. Toisilla uhma voi kestää 4-5 vuotiaaksi ja lapsi vastustelee kaikki rajoja jatkuvasti. Niiden asettaminen ja tylsä puurtaminen on silti ensiarvoisen tärkeää, jotta lapsi oppii ihmisten kanssa käymisen säännöt ja sopeutuu aikanaan yhteiskuntaan.

Jaksamista.

Hyviä kirja vinkkejä, esim:

Keijo Tahkokallio: kotipesän lämpöä etsimässä.

Lapsen tasolle meneminen jäähytilanteissa siis fyysisesti. Että lapsi näkee kasvonilmeitä selkeästi. (Polvilleen/kyykkyyn lapsen eteen,ote olkapäitästä)

Ehkä lapsi ei ole nähnyt tervettä tapa ilmaista vihaa tai suuttumusta? Eli siis sanallinen, ääneenkorottaminen,lauseet: "olen todella vihainen nyt!" "Olen niin vihainen että.. "

Väkivalta on sitä että lyödään tai haukutaan toinen rumilla sanoilla. Näytä lapselle terve Vihastuminen. Kerro miltä sinusta tuntuu. Näytä vihaisuus puheessa, ilmein. Näin lapsikin oppii ilmaisemaan vihaa esimerkilläsi, eikä luonnosta kumpuavalla fyysisyydellä.

Kiellon perään aina ohje oikeasta toiminnasta. "Ei saa koskea silmiin. Saa silittää päästä / puhaltaa napaan / pitää kädestä". Jos on pakko perustella niin lyhyt perustelu, "Ei saa lyödä, se sattuu / tulee pipi / tulee paha mieli." Aina kehuja hyvästä toiminnasta. Positiivista ennakointia "Kohta vauva herää, millähän lelulla vauva haluaa leikkiä". Tunteiden sanoittamista kun lapsen omat sanat eivät riitä.

Näillä on meillä päästy eteenpäin, joka päivä tulee silti jotain pienempää tai suurempaa ohjeistamisen aihetta. 

Ensin pitää tosiaan opettaa mitä saa tehdä. Opetat koko ajan miten ollaan. Ei niin voi tehdä, että huomioit isompaa kun vauva nukkuu. Molempia pitää huomioida koko ajan.

Rajat asetat esimerkillä, läsnäololla ja ohjaamalla.

Kieltäminen ja jäähy lisäävät uhmaa, joten se kannattaa säästää ihan viime hätään, varsinkin kun teillä on selkeästi mustasukkaisuutta. Lapsi saa äidin huomion tekemällä jotain pöllöä. Olisiko parempi että lapsi saisi helpommin huomiota?

Sen verran vielä, että kannattaa miettiä omaa suhtautumista noissa väkivalta tilanteissa. Lapsi oppii käyttäymisestäsi myös sen miten väkivaltaan suhtaudutaan. Varsinkin tytölle saattaa tulla kuva, että lyömistä ei tuomita tai aikuinen ei siitä suutu. Että se ei ole niin iso juttu ja siihen kuuluu suhtautua silmät ummistamalla.

Jos suutut ja saman tien näytät, että lyöminen tai satuttaminen ei todellakaan ole ok, vaan väärin ja siihen tulee puuttua heti ja siitä on oikeus suuttua, lapsi oppii sinulta tämän mallin. Näin jos hän joskus joutuu näkemään väkivaltaa tai sen kohteeksi hän osaa puolustautua, eikä vain ummista silmiään. Varsinkin tytölle on mielestäni tärkeä tämä opettaa...

T:11