G: Lauantaiksi JA sunnuntaiksi vieraita/menoja tiedossa, JEE vai ARGH?

Aargh. Raskaita sellaset viikonloput yleensä, että pitää olla koko ajan menossa. Varsinkin jos on yötä jossain mualla kun kotona, nukun huonosti vieraasa paikassa. Silloin tällöin tällaiset tehoviikonloput on kivoja, muttaviime aikoina niitä on  ollut aivan liikaa.

Tällä hetkellä jee, koska on niin vähän mitään menoja. Otan ilomielin vastaan kaikki tuttavat.

Jee! Joskus on kuitenkin kivaa sekin, ettei ohjelmaa ole.

Jee. :) Meillä käy tosin harvoin vieraita, nyt on tulossa pariksi päiväksi. Ja lauantaina vielä bileet. 

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 20:30"]

Aargh. Raskaita sellaset viikonloput yleensä, että pitää olla koko ajan menossa. Varsinkin jos on yötä jossain mualla kun kotona, nukun huonosti vieraasa paikassa. Silloin tällöin tällaiset tehoviikonloput on kivoja, muttaviime aikoina niitä on  ollut aivan liikaa.

[/quote]

Peesi ja iso Aargh! Ihan liikaa ollut näitä vierailuja ja kaiken maailman kissanristiäisiä. Nyt kaipaan vaan rauhallisia viikonloppuja oman perheen kanssa.

Argh täälläkin!

Tuntuu että on jatkuvasti ihan hirveästi kaikenmaailman kotimyyntikutsuja, illanviettoja, kyläilyjä, kavereiden lasten synttäreitä.. ihan siis turhia kissanristiäisiä suurin osa.

Ei millään jaksaisi, työelämä ja siellä työkavereiden kanssa pakkososiaaliseeraaminen vie mehut, tarvitsisin vastapainoksi ihan omaa aikaa, ja aikaa vain oman perheen kesken. Tykkään kyläilystä kyllä läheisten ystävien kanssa, joiden kanssa voi sitten kyläillessä oikeasti jutellakin jostain, mutta nää kotikutsut ja lastensynttärit (joihin aikuisetkin kutsutaan) on ihan arsesta, mitä järkeä siinä on? Hirveä hulina ja paljon puolituttuja tyyppejä, sitten siinä hymistellään ja puhutaan säästä, lastenvaatteista ja tarjoiluista outojen ihmisten kanssa... EVVK. En ymmärrä miten jotkut jaksaa, kai ne saa sitten jotain tollasesta tyhjänpäiväisestä jaarittelusta.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 20:46"]

Argh täälläkin!

Tuntuu että on jatkuvasti ihan hirveästi kaikenmaailman kotimyyntikutsuja, illanviettoja, kyläilyjä, kavereiden lasten synttäreitä.. ihan siis turhia kissanristiäisiä suurin osa.

Ei millään jaksaisi, työelämä ja siellä työkavereiden kanssa pakkososiaaliseeraaminen vie mehut, tarvitsisin vastapainoksi ihan omaa aikaa, ja aikaa vain oman perheen kesken. Tykkään kyläilystä kyllä läheisten ystävien kanssa, joiden kanssa voi sitten kyläillessä oikeasti jutellakin jostain, mutta nää kotikutsut ja lastensynttärit (joihin aikuisetkin kutsutaan) on ihan arsesta, mitä järkeä siinä on? Hirveä hulina ja paljon puolituttuja tyyppejä, sitten siinä hymistellään ja puhutaan säästä, lastenvaatteista ja tarjoiluista outojen ihmisten kanssa... EVVK. En ymmärrä miten jotkut jaksaa, kai ne saa sitten jotain tollasesta tyhjänpäiväisestä jaarittelusta.

[/quote]

Me kotona olijat jaksetaan, mä olen 1v:n kanssa kotona ja kierrän kaikki mahdolliset kissanristiäiset, missä on mahdollista tutustua muihin äiteihin! :D

Nyt on menossa putkeen neljäs viikonloppu kun menoja on pe-iltana, lauantaina sekä sunnuntaina. Ts. nyt sunnuntaina ei ole menoja. Vielä... Joko me mennään jonnekin tai sitten meille tullaan. 

Se on JEE! 

Jee.

XL Aargh. Inhoan kaikkia aikatauluja viikonloppuisin, en halua myöskään olla sosiaalinen aina, riittää kun töissä joutuu juttelemaan. Nyt viikonloppuna yhdellä koululaisella on koulua lauantaina 8-11 ja se tympii jo etukäteen...

Vaikea sanoa. Olin sosiaalinen ja aina menossa nuorempana. Nykyään kärsin ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä, olisi hienoa pystyä vastaanottamaan vieraita. Lapsen vuoksi pakotan itseni välillä käymään kylässä joskus.

jee!Itseasiassa koko loppuvuoden viikonloput on täys ohjelmaa. Illanistujaisia, pikkujouluja, tallinnan reissu, halloweenjuhlat,sukujuhlat. Mut oonki kotiäiti,jos olisin töissä niin sitten voisi olla argh.

Meille voi tulla vieraita, se on ihan jee, kunhan ei ole mitkään synttärit yms joita pitää järkätä.

Mut menot on tässä iässä aika argh (44v)

Mä inhoan lähes kaikkea ohjelmaa viikonloppuisin. Naapurien kanssa illanistujaiset on ihan ok, ollaan sitten meillä tai heillä. Juuri muista menoista en välitä. Tai joskus harvoin on ihan ok lähteä miehen tai ystävän kanssa syömään ja istumaan iltaa, muttei niitäkään liian usein. 

Kaikki sukujuhlat, kavereiden muksujen synttärit yms. on mulle (sekä miehelle) aika kammotus, mutta pakkohan niissäkin on joskus käydä. 

Nyt viikonloppuna ohjelmassa teinien kuskausta moneen eri paikkaan ja yhden teinin kaveri tulee meille "yöhoitoon." Myös kuopuksen treenejä tiedossa, mutta nämä kaikki on ihan ok. 

Lomat tykkään kyllä reissata jossain.

Arggh! Jo yksi meno joka kuukausi on liikaa. Ja jos joku tulee kahville, se lasketaan menoksi.

Argh täältäkin. Musta tullut nelikymppisenä erakko, ei paljoa duunin lisäksi jaksaisi muita kuin perhettä. Kumma juttu kyllä, vannoin aina, ettei minusta tule kuin isäni, mutta...

Riippuu ihan ohjelmasta. Yleensä argh jos asiaan liittyy stressiä tai velvotteita (esim. osa sukuloinneista). Jos taas tapaa esim. omia (rentoja) kavereita niin vkonloppuhan on akkujen latausta parhaimmillaan = JEE.

Ennen lapsia ohjelma oli aina jee, koska luppoaikaa oli paljon. Lasten myötä arkikin on aika kiireistä eikä kyläilyt ole kahden vauhdikkaan naperon kanssa todellakaan rentoja. Perheen kesken on ihan mukava viettää vkonloppua ilman velvotteita, tylsää ei ehdi tulla.

ARGH, en tykkäisi. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän arvostan suunnittelematonta aikaa. Sitten voin lapsineni tehdä mitä sattuu huvittamaan.

Ihan normaalia. Aina on treenit perjantaina ja peli sunnuntaina, lauantaina on ylimääräinen tanssituntikin. Opiskelija tulee viikonlopuksi kotiin ja aina täällä on lasten kavereita.