Aikuisten välinen kiusaaminen..

Hei! Täällä yksi ilmoittautuu. Olen tullut kiusatuksi sekä lapsena että aikuisena. Onko jotain mitä haluaisit kysyä  vai kerrotko mieluummin lisää omasta tilanteestasi?

Ihan oikeastaan kuulisin kokemuksia mielelläni, mistä sinua kiusattiin, miten se ilmeni ja miksi luulet että juuri sinut valittiin uhriksi?

toivottavasti ymmarrat etta kiusaajille kelpaisi uhriksi kuka hyvana. se ei ole henkilokohtaista, etka sina ja sinun persoonasi ole se ongelma vaan heilla on ongelma itsensa kanssa. sinulla ja minulla on oikeus olla juuri sellaisia kuin me olemme. naiden 'koiranaisten' puheiden takana on kuitenkin varmaan joku 'yhdentymis-rituaali' (ihmiset usein ystavystyvat kun loytavat yhteisen keskustelunaiheen ja valitettavasti se olit nyt sina). tsemppia sinulle. olet hyva juuri sellaisena kuin olet!!!

Kiitos.. Valitettavasti mun on vaikea olla tuntematta huonommuutta juurikin historiani takia :( Että miksi juuri minä olin taas uhri..

Kyllä on ollut lähellä muutamana kuukautena, ettei erästä naapuria täälläpäin ole alettu kiusaamaan.

Se nainen 44 v jaksaa puuttua kaikkeen ja valittaa kaikesta ja suuttuu kaikesta. Moni mieltää hänet kiusaajaksi.

Muut naapurit ryhmäytyneet ja pitävät torikokouksiaan illasta toiseen ja miettivät, että miten tähän pitäisi suhtautua ja mitä tilanteelle pitäisi tehdä. Toistaiseksi on vielä tilanne ollut rauhallinen, mutta hirvittää jos massat lähtee liikkeelle. En siis väkivaltaa pelkää, mutta sellaista jatkuvaa ohimennen herjaamista.

Tapahtui jo, kun tää ns. kyttääjä valitti, että kun hän näkee liikaa keittiönikkunasta.. niin eräs mies toimitti hänelle useamman sälekaihdinfirman mainokset.

Itse olen pysynyt noista porukoista pois, mutta aina näitä juttuja kuulen, kun pihalla lasten kanssa on. En mäkään sen naisen tavasta olla ja esittää asiansa tykkää - sisäänulos, että naapurisopu säilyy.

Kakkonen vastaa:

Lapsena tulin kiusatuksi kotona paitsi veljeni myös äitini toimesta. Veljeni kohdalla (itseäni 2,5 v vanhempi esikoinen) lienee ollut alunalkaen kyseessä pokkeuksellisen voimakas sisarkateus, joka tosin on jatkunut myös aikuisiällä . Äitini puolestaan ei nuoren ikänsä ja persoonallisuushäiriönsä vuoksi kyennyt normaaliin ja terveeseen vanhemmuuteen. Koulukiusaamista tapahtui ala-asteiässä hyvän koulumenestykseni vuoksi  heikkolahjaisempien rasavillien taholta.

Opiskelu/työelämässä olen ollut osana niin hyvin toimivia kuin toimimattomia yhteisöjä. Suurin osa ihmisistä elää tiedostamattoman laumadynamiikan ohjaamina eivätkä sanottavammin kykene tunnistamaan toimintansa motiiveja eivätkä säätelemään käyttäytymistään .

Se kiusaa joka pelkää. Myös kiusaamisen sallivat sivustakatsojat pelkäävät.

Pelkää? Mitä kiusaaja pelkää? Ainakin mun tapauksessa nuo kiusaajanaiset olivat kokeneempia harrastajia kuin minä eikä mulla ollut siinä yhteisössä mitään valtaa, eli eivät ne akat voineet mua pelätä ainakaan..

Toiminnan motiivina oleva pelko ei välttämättä aina ole aivan ilmeinen, mutta jos ihan "akkaporukasta" on kysymys niin kiusaamisen syyksi riittää kevyesti kiusaajan epävarmuus omasta viehättävyydestä verrattuna kiusaajaan.

Oletko sievä? Laittaudutko?

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 01:32"]

Toiminnan motiivina oleva pelko ei välttämättä aina ole aivan ilmeinen, mutta jos ihan "akkaporukasta" on kysymys niin kiusaamisen syyksi riittää kevyesti kiusaajan epävarmuus omasta viehättävyydestä verrattuna kiusaajaan.

Oletko sievä? Laittaudutko?

[/quote]

korjaus :verrattuna kiusattuun

lisäys: ihminen, joka ei kykene käsittelemään omaa epävarmuuttaan voi ärtyä toisen ihmisen epävarmuudesta ja ryhtyä kiusaajaksi

On on. Silloin olin tyttö tosiaan. Turha epävarmuus pois!:) Jos luette normaalisti,kiitos.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 01:41"]

On on. Silloin olin tyttö tosiaan. Turha epävarmuus pois!:) Jos luette normaalisti,kiitos.

?????

[/quote]

Itse olen sosiaalisesti epävarma ja ehkä mielistelenkin, se voi saada jotkut vihaamaan ja inhoamaan mua :( Epävarmuuteni ärsyttää ja saa aikaan kiusaamista, olen helppo kohde..

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 02:04"]

Itse olen sosiaalisesti epävarma ja ehkä mielistelenkin, se voi saada jotkut vihaamaan ja inhoamaan mua :( Epävarmuuteni ärsyttää ja saa aikaan kiusaamista, olen helppo kohde..

[/quote]

Epävarmuus tai taipumus mielistellä ei ole mitenkään kummallista etenkään jos taustalla on ennestään kokemuksia kiusaamisesta tai suorastaan vuosia jatkunut kierre. Se ei kuitenkaan oikeuta muita minkänlaiseen kaltoinkohteluun.

Tasapainoinen ja terve ihminen kestää kyllä toisen arkuuutta ja epävarmuutta ja voi omalla käytöksellään tukea sosiaalisissa tilanteissa kömpelömpää ihmistä.

Aikuisten välistä kiusaamistahan tapahtuu täällä palstalla päivittäin. Haukutaan tiettyjä bloggareita anonyymina ja puretaan sitä pahaa oloa oksentamalla nettiin vaikka mitä herjauksia. Ja kuten kiusaamiseen kuuluu syytetään vielä blogin pitäjiä tästä kiusaamisesta. Mitäs pidät julkista blogia. Olet ansainnut tämän kiusaamisen.

Joo on kiusaamista ollut lapsena ja aikuisena. Lapsena koulussa kiusattiin kun olin hiljainen ja sama jatkuu näköjään aikuisenakin. Jätetään porukasta ulos, ei kerrota asioita jne. kovaan ääneen kailotetaan jotain millaisista ihmisistä ei pidetä jne. Epäoikeudenmukaisuutta töissä. En tiedä, kait olen ujoudessani ja hiljaisuudessani niin helppo ja ärsyttävä kohde. Kait tätä jatkuu hautaan asti. Perhe pitää koossa mutta jos se hajoaa niin en tiedä..

Itse olen 32-vuotias nainen ja kokenut melkein koko aikuisiän ajan kiusaamista ja syrjintää. Lapsena ja nuorena minua ei niinkään kiusattu, mitä nyt välillä haukuttiin tai nimiteltiin mutta nyt aikuisiässä se on jo pahempaa. Se on jatkuvaa mollaamista, haukkumista, arvostelua ja pahan puhumista selän takana. Olen kokenut tätä työpaikoissa mutta myös ihan ihmisten ilmoilla esim. kaupungilla, elokuvissa, kaduilla, uimahallissa, kaupoissa ja naapurissa. On haukuttu läskiksi, rumaksi, tyhmäksi, vammaiseksi, laihaläskiksi, ja huoraksi ( se yleisin haukkumasana). Haukkujat ovat olleet teinityttöjä, pikkupoikia, nuoria miehiä, aikuisia naisia tai teiniporukoita joissa on sekä tyttöjä että poikia. Monesti on arvosteltu pukeutumistani, ulkonäköäni ym. Luulenpa kaiken tämän johtuvan silkasta ilkeydestä ja kateudesta, sillä mielipiteeni ovat joidenkin mielestä erilaisia ja vahvoja joten niitä ei selkeästi hyväksytä kuten ei minuakaan..omistan tietyt elämänarvot joiden mukaan elän eläämääni, ja se vaikuttaa toimintaani. Mutta eikö se kaikki vihamielisyys syö ihmistä sisältäpäin niin että ihmisestä tulee kylmä ja julma?? Minusta se on ajantuhlausta ja sairasta vihoitella ihmiselle vuodesta toiseen joka on tuonut omat mielipiteensä esille vaikka olisikin erimieltä asioista muiden kanssa, mutta silti ei koskaan lyttää muiden mielipiteitä tai vihoittele niille!

Selän takana pahan puhuminen on aivan tavallista ja jos se on kiusaamista niin me kaikki olemme kiusattuja.

Minua on myös kiusattu niin peruskoulussa kuin työelämässä. Lukiossa tai ammattikorkeakoulussa minua ei kiusattu. Olin r-vikainen ja opin ärrän vasta aikuisiällä. Peruskoulussa kiusaamiseeni ei kukaan aikuinen puuttunut, vaikka lällättely ja pärryyttely oli lähes viikottaista. Ehkä minusta ei haluttu tehdä kiusaamisen uhria, koska menestyin koulussa, enkä näyttänyt pahaa oloani ulospäin. Eri paikkakunnalla lukion ja ammattikorkeakoulussa oli hyvä ilmapiiri kaikin puolin. Mennessäni töihin sain kuulla pärryyttelyä ja epäsuoraa kiusaamista. Olin jutellut työpaikallani perhesuhteistani ja elämästäni. Esimerkiksi kaikkien työntekijöiden läsnä ollessa yksi vakituinen työntekijä saattoi kysyä, mikä sen sinun vanhemman siskon nimi olikaan ja toinen saattoi leikkiä ettei saanut selvää puheestani kun vastasin Virpi. Hän saattoi kysyä vielä, että onko hän ulkomaalainen. Lopulta turhauduin ja kirjoitin nimen paperille. Kukaan ei korjannut puhettani tai auttanut ja kaikki varmasti ymmärtävät jos sanoo Vilpi. Huomasin muiden samaan aikaan naureskelevan ja virnuilevan. Työpaikallani sanoin kolmannelle vakituiselle työntekijälle, että pärryyttelysi loukkaa koska en osaa ärrää. Hän leikki alkuun ettei tiennyt mistä puhun ja sitten hän sanoi lopettavansa sen. Samainen työntekijä kuitenkin jatkoi pärryyttelyään ja sillä muiden naurattamista. Hän sai muitakin työntekijöitä mukaan pärryyttelyyn ja kiusaamiseeni. Olin määräaikainen ja ollut noin vuoden töissä yhtäjaksoisesti parin kuukauden työsopimuksin ja lopulta päätin lähteä, koska en jaksanut enää. Esimieheni, luottamusmieheni ja jopa yksikönjohtaja saattoivat pärryytellä läsnäollessani. Työyhteisöni oli mielestäni sairas. Ei tuntunut mukavalta mennä töihin. Nykyään olen oppinut ärrän ja ärrästäni ei voi päätellä minun olleen ärrävikainen. Onneksi minulla on ollut mies ja perhe tukena vaikeina aikoina.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:08"]Minua on myös kiusattu niin peruskoulussa kuin työelämässä. Lukiossa tai ammattikorkeakoulussa minua ei kiusattu. Olin r-vikainen ja opin ärrän vasta aikuisiällä. Peruskoulussa kiusaamiseeni ei kukaan aikuinen puuttunut, vaikka lällättely ja pärryyttely oli lähes viikottaista. Ehkä minusta ei haluttu tehdä kiusaamisen uhria, koska menestyin koulussa, enkä näyttänyt pahaa oloani ulospäin. Eri paikkakunnalla lukion ja ammattikorkeakoulussa oli hyvä ilmapiiri kaikin puolin. Mennessäni töihin sain kuulla pärryyttelyä ja epäsuoraa kiusaamista. Olin jutellut työpaikallani perhesuhteistani ja elämästäni. Esimerkiksi kaikkien työntekijöiden läsnä ollessa yksi vakituinen työntekijä saattoi kysyä, mikä sen sinun vanhemman siskon nimi olikaan ja toinen saattoi leikkiä ettei saanut selvää puheestani kun vastasin Virpi. Hän saattoi kysyä vielä, että onko hän ulkomaalainen. Lopulta turhauduin ja kirjoitin nimen paperille. Kukaan ei korjannut puhettani tai auttanut ja kaikki varmasti ymmärtävät jos sanoo Vilpi. Huomasin muiden samaan aikaan naureskelevan ja virnuilevan. Työpaikallani sanoin kolmannelle vakituiselle työntekijälle, että pärryyttelysi loukkaa koska en osaa ärrää. Hän leikki alkuun ettei tiennyt mistä puhun ja sitten hän sanoi lopettavansa sen. Samainen työntekijä kuitenkin jatkoi pärryyttelyään ja sillä muiden naurattamista. Hän sai muitakin työntekijöitä mukaan pärryyttelyyn ja kiusaamiseeni. Olin määräaikainen ja ollut noin vuoden töissä yhtäjaksoisesti parin kuukauden työsopimuksin ja lopulta päätin lähteä, koska en jaksanut enää. Esimieheni, luottamusmieheni ja jopa yksikönjohtaja saattoivat pärryytellä läsnäollessani. Työyhteisöni oli mielestäni sairas. Ei tuntunut mukavalta mennä töihin. Nykyään olen oppinut ärrän ja ärrästäni ei voi päätellä minun olleen ärrävikainen. Onneksi minulla on ollut mies ja perhe tukena vaikeina aikoina.

 
[/quote]olipa sairas työyhteisö :(

lapsilla kiusaamisen huomaa helpommin, kuin aikuisina. Musta tuntuu, että oon joutunut henkisen, hengellisen ja fyysissen kiusanteon kohteeksi, joka kohdistuu koko elimistööni. Miten saisin tän ihmisen ymmärtämään, ettei se voi määrätä ihan kaikesta, mun siisteyskasvatuksesta jms. ? tarkoitus on varmaan hyvä, sitä en kiellä, mutta toimintatapa aika omituinen. Saan tulehduksia helposti, joten en kaipaa mitään lisäpöpöjä.