Aikuisten välinen kiusaaminen..

mua kiusattiin ala - asteen viimeisellä luokalla. Usko antoi voimia selvitä arjesta, kun kiusaamiseen ei silloin puututtu millään tavalla.

Kiusatuksi voi joutua ns. kiltti ja helppo kohde. mutta myös rääväsuu tai joku, joka ottaa vahvasti kantaa asioihin ja ehkä tietoisesti tai muuten loukkaa muita. Loukkaus aiheuttaa vastareaktion, puolustautumisen ja loukkauksella vastaamisen.

Esimerkiksi itse välttelen sellaisten ihmisten seuraa, jotka ovat kovin äärimmäisiä mielipiteissään ja keinolla millä hyvänsä haluavat ajaa oman näkökulmansa läpi. olen myös huomannut, että tällaiset ihmiset jakavat mielipiteitä vahvasti ja voivat olla sellaisia, joita kiusataan tai ei haluta mukaan porukoihin.

Löytyi aiheella "aikuinen kiusaajana" googletettuani, tämä ketju ja minulle tuli lähes pakonomainenntarge herättää se. Kakkosen tuossa yläpuolella lainattu kommentti sykähdytti niin, että tunsin lähes pakonomaista tunnetta herättää tämä ketju. Minun ei siis todellakaan tarvitse olla vastuussa toisen aikuisen kiusaamisesta, eikä muuttua hänen takiaan. Mutta päivittäistä kestämisestä ja selviämistä asian kanssa on, ja välillä olotila hulluksi tulemisesta läsnä. Se, että ymmärrystä ja tukea on vaikea saada, ja se ettei näissä tilanteissa näyttäisi itse typerältä, tuntuu lähes mahdottomalta. Mutta sallivat sivustaseuraajat ovat kakkoskirjoittajan mukaan joko itse kiusasjia tai pelkäävät.

Googlettamalla löysin myös mielenkiintoisen artikkelin Suomen psykologiliiton sivuilta.

http://www.psyli.fi/ajankohtaista/blogi/vesa_nevalaisen_blogi?1079_a=comments&1079_m=1293

Raflaava kirjoitus, mutta kiusatun näkökulmasta niin todentuntuista. Kirjoitusta kommentoineiden tekstejä lukiessani, näen paljon näkökantoja asiaan. Sekä kiusattu, että kiusaaja tarvitsevat apua. Olen samaa mieltä. Aikuisen auttaminen vaan on vaikeaa, jos omaa tahtoa ei ole tai halua oman käytöksensä seuraamuksista välittää. Tämän lisäksi, kiusattu tarvitsee ehdotonra tukea. Aitoa tukea, avointa, rehellistä ja luotettavaa keskustelua, ja sitä että asiaan puututaan. Kiusattu varmasti haluaavettä asia ratkaistaan rakentavasti, ja keskustellen kiusaajan kanssa. Sillä siinä on toivo tilanteen parantamiseksi! Mistä löytyvät nämä ei pelkäävät sivusta katsojat, jotka uskaltavat ottaa kiusatun todesta ja auttaa? Kiusaamista ei pidä sallia, missään, koskaan.

Just sentähden kiusataan kun mielletään että on noudatettava hyviä tapoja, parasta antaa takaisin - kiusaaja joutuu liemeen ennemmin tai myöhemmin MUTTA hänen aiheuttamaansa vahinkoa on vaikea korjata!

En ymmärrä kommenttiasi siitä, että kiusaamalla noudatetaan hyviä tapoja? Entä mitä tarkoitat sillä että on parasta antaa takaisin? Jos ymmärsin oikein, tarkoitat kierrettä, joka syntyy siinä ikävässä tilanteessa jossa kiusattu ei saa apua eikä ymmärtystä kohtelulleen, ja rupeaa puolustautumaan (yrittää suojella itseään) antamalla kiusaajalleen takaisin jotta kiusaaja ymmärtäisi miltä kiusatusta tuntuu.

Olen samaa mieltä siitä, että vahingon korjaaminen on haasteellista.

Olen erittäin huolissani kiusattujen puolesta ja siitä ettei kiusaamiseen uskalleta suoraselkäisesti puuttua. Onko sen yksinkertaisempaa asiaa kuin se, että KIUSAAMISTA EI HYVÄKSYTÄ! Ja jos joku kiusaa, siihen suhtaudutaan vakavasti ja puututaan välittömästi!

Näin aikuisena miehenä olen alkanut miettiä mitä kiusaaminen todella on. Kiusaaminenhan on työpaikoilla ja kouluissa sitä, että jätetään joku henkilö porukan ulkopuolelle. Aikuiset saavat toki harrastuksissaan ja vapaa-ajan riennoissaan itse valita seuransa, mutta silti ihmettelen tapauksia, joissa valitaan kavereista aina tietyt joiden kanssa tehdään asioita tai vietetään iltaa.

Esimerkiksi kuusi kaveria muodostavat porukan. Jos minä ehdotan yhtenä kuudesta toiselle tai kolmannelle jonkun asian tekemistä, ovat kaikki muutkin aina tervetulleita mukaan. Toverillista käytöstä mielestäni. Sitä en ymmärrä miksi pari kaveria ovat aina valitsemassa seuransa tarkoin, vaikka kaikki olemme kavereita keskenään. Mitä sitten vaikka x ja y olisivat enemmän läheisiä, miksi silti saa aina kuulla jälkikäteen että ollaan käyty siellä ja siellä, muttei voitu kutsua kaikkia mukaan. Tällaiset tapaukset pistävät miettimään mitä järkeä on olla kavereita ylipäätään.

Mielestäni hyvä kaveri on sellainen, joka ei jaottele ystäviä sen mukaan, että on hyvän päivän kaverit ja sitten ne kaverit jotka haluaisi ottaa mukaan autiolle saarelle. Miten joku voi olla niin hölmö, ettei tajua oman toimintansa olevan todella läpinäkyvää?

Jatkaen vielä edelliseen.. Osoittaa todellista tunneälyn puutetta kertoa mukavasta illanvietosta (joka tapahtuu lähestulkoon naapurissani) lauantai-iltana ja sitten perään kysyä "mitä itse teit lauantaina". Paha siihen on sanoa, että hammasta purren odotin soittoanne. Eli vinkkinä kaikille tunneälyttömille: jos aiotte olla ystävillenne ystäviä myös jatkossa, muistakaa pysyä samassa veneessä. Tunnen tosiaan parikin sellaista tyyppiä, jotka hehkuttaa bileitään missä ovat olleet, mutta missään vaiheessa eivät hoksaa kysyä itseltään miksei sinne voisi muitakin kavereita kutsua.

Onneksi on sentään vielä sellaisiakin kavereita, joilla on jotain selkärankaa.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 01:13"]

Kakkonen vastaa:

Lapsena tulin kiusatuksi kotona paitsi veljeni myös äitini toimesta. Veljeni kohdalla (itseäni 2,5 v vanhempi esikoinen) lienee ollut alunalkaen kyseessä pokkeuksellisen voimakas sisarkateus, joka tosin on jatkunut myös aikuisiällä . Äitini puolestaan ei nuoren ikänsä ja persoonallisuushäiriönsä vuoksi kyennyt normaaliin ja terveeseen vanhemmuuteen. Koulukiusaamista tapahtui ala-asteiässä hyvän koulumenestykseni vuoksi  heikkolahjaisempien rasavillien taholta.

Opiskelu/työelämässä olen ollut osana niin hyvin toimivia kuin toimimattomia yhteisöjä. Suurin osa ihmisistä elää tiedostamattoman laumadynamiikan ohjaamina eivätkä sanottavammin kykene tunnistamaan toimintansa motiiveja eivätkä säätelemään käyttäytymistään .

Se kiusaa joka pelkää. Myös kiusaamisen sallivat sivustakatsojat pelkäävät.

[/quote]Mahtavan nerokas kirjoitus. Hyvin muotoiltu ja joka sana totta.

Olen aina aiemmin ajatellut, että keskenkasvuiset teinit kiusaavat toisiaan, mutta nyt olen toista mieltä. Olen opiskelemassa aikuiskoulutuksessa. Olen ylipainoinen ja ujo, enkä välitä tuoda itseäni esille. Olen aika hiljainen ja olen yrittänyt kurssikavereiden kesken saada keskustelua aikaan, mutta olen saanut lyhyitä kommentteja ja keskustelu on mennyt jäihin. Nykyään en jaksa edes enää yrittää. Tunnen olevani ylimääräinen pyörä.

Ryhmään tuli toisen henkilön tilalle pari viikkoa sitten uusi mies, joka on iältään n. 30-35-vuotias. Rääväsuu ja itseään paljon esille tuova. Yrittää heittää läppää, joka ei ainakaan minuun iske. Tänään hän istui seinään nojaten lähellä minua parin metrin päässä tuolilla, kunnes yhtäkkiä kapusi ylös ja meni eteen huutaen samalla: "Pakko vaihtaa paikkaa, kun nyppii katsella ton (mun) naamaa. Sitä joutuu tuijottamaan vielä liian monta kuukautta." Opettaja tähän myhäili vastaukseksi ja sanoi "niinpä, niinpä".

Uskomatonta. Nyt on lähdössä opettajan toimista valitusta ja toivottavasti itse pääsen vielä vaihtamaan toiseen ryhmään.

Kirjastossa on myös työpaikkakiusaajia,. Yksi äkäinen neiti sanoi minulle heti aamulla ensimmäiseksi,, ei huomenta, vaan sinä olet hullu! Hän on säälittävä, yksinäinen, tosi äkäinen, hermostunut.Hänen käytös muuttuu sekunnissa, äkkipikainen.....kamala. Kukaan mies eikä nainenkaan voi olla hänen lähellään kauan. Asiakkaat antavat negatiivista palautetta. MINÄ VAIN SÄÄLIN HÄNTÄ,

Äkäinen kirjastonhoitaja on pelottava kirjoitti:

Kirjastossa on myös työpaikkakiusaajia,. Yksi äkäinen neiti sanoi minulle heti aamulla ensimmäiseksi,, ei huomenta, vaan sinä olet hullu! Hän on säälittävä, yksinäinen, tosi äkäinen, hermostunut.Hänen käytös muuttuu sekunnissa, äkkipikainen.....kamala. Kukaan mies eikä nainenkaan voi olla hänen lähellään kauan. Asiakkaat antavat negatiivista palautetta. MINÄ VAIN SÄÄLIN HÄNTÄ,

Mikä kirjasto?

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 02:04"]

Itse olen sosiaalisesti epävarma ja ehkä mielistelenkin, se voi saada jotkut vihaamaan ja inhoamaan mua :( Epävarmuuteni ärsyttää ja saa aikaan kiusaamista, olen helppo kohde..

 

Epävarmuus tai taipumus mielistellä ei ole mitenkään kummallista etenkään jos taustalla on ennestään kokemuksia kiusaamisesta tai suorastaan vuosia jatkunut kierre. Se ei kuitenkaan oikeuta muita minkänlaiseen kaltoinkohteluun.

Tasapainoinen ja terve ihminen kestää kyllä toisen arkuuutta ja epävarmuutta ja voi omalla käytöksellään tukea sosiaalisissa tilanteissa kömpelömpää ihmistä.

Työpaikkakiusaajat naisvaltaisessa työssä kateellisia, omaan elämään pettyneitä, rahattomia, elämänsä eläneitä luusereita. Ykskin värjää lyhyeksi nyrhittyä tukkaansa siniseksi viiskymppisenä. Kauheen näköiset tatuoinnit. On muka ikiteini. Yksi kiusaajista.

Tai ylilihava, arvaamaton. Yleisesti tiedossa kyseisen naisen käytös, mutta esimies ei puutu.

Vierailija kirjoitti:

Joo on kiusaamista ollut lapsena ja aikuisena. Lapsena koulussa kiusattiin kun olin hiljainen ja sama jatkuu näköjään aikuisenakin. Jätetään porukasta ulos, ei kerrota asioita jne. kovaan ääneen kailotetaan jotain millaisista ihmisistä ei pidetä jne. Epäoikeudenmukaisuutta töissä. En tiedä, kait olen ujoudessani ja hiljaisuudessani niin helppo ja ärsyttävä kohde. Kait tätä jatkuu hautaan asti. Perhe pitää koossa mutta jos se hajoaa niin en tiedä..

Joskus mietin...Että onko jokin osa kiusatuksi olemisessa ihan katsontakantakysymys.

Että näkee itsensä kiusattuna. En tiedä.

Voisi sitä osiota ehkä pienentää, ja hakeutua sellaisiin tilanteisiin joissa kokee onnistumisia.

Korostaa sitten omassa mielessään niiden onnistumisten merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on ollut lähellä muutamana kuukautena, ettei erästä naapuria täälläpäin ole alettu kiusaamaan.

 

Se nainen 44 v jaksaa puuttua kaikkeen ja valittaa kaikesta ja suuttuu kaikesta. Moni mieltää hänet kiusaajaksi.

 

Muut naapurit ryhmäytyneet ja pitävät torikokouksiaan illasta toiseen ja miettivät, että miten tähän pitäisi suhtautua ja mitä tilanteelle pitäisi tehdä. Toistaiseksi on vielä tilanne ollut rauhallinen, mutta hirvittää jos massat lähtee liikkeelle. En siis väkivaltaa pelkää, mutta sellaista jatkuvaa ohimennen herjaamista.

 

Tapahtui jo, kun tää ns. kyttääjä valitti, että kun hän näkee liikaa keittiönikkunasta.. niin eräs mies toimitti hänelle useamman sälekaihdinfirman mainokset.

 

Itse olen pysynyt noista porukoista pois, mutta aina näitä juttuja kuulen, kun pihalla lasten kanssa on. En mäkään sen naisen tavasta olla ja esittää asiansa tykkää - sisäänulos, että naapurisopu säilyy.

Tämä on jo kiusaamista kun on muodostettu tällainen keskustelupiiri. Itse osallistut tähän mahdollistajana. Ajattele vaikka tilanne koululuokkaan, osa porukasta kokoontuu ohtimaan kuinka mäntti yksi muista poikkeava henkilö on. Muut luokalla antaa olla koska ei koske minua. Teette ihan samaa. Lapset tarvitsevat tuohon aikuisen avaamaan keskustelun jossa kaikki pohtivat oikeaa käyttäytymistä, mutta aikuisten tulisi kyetä arvioimaan tunteitaan ja käytöstään jo ihan itse. Jos joku käyttäytyy huonosti, voi tästä keskustella rakentavasti hänen kanssaan ja avata kehittämismielessä keskustelua syyllistämättä. Eikä niin että läväyttää kuinka koko naapurusto on nyt oahoittanut mielensä, vaan ihan henkilökohtaisesti voi sanoa että koko itse jonkin kommentin tai teon hieman ikäväksi ja kysyisi että eihän tuo käytös ollut tarkoitettu niin. Mutta nuo juorupiirit on täysin asiatonta käytöstä ja mikään vinoilu ja näpäyttely ei ole mitenkään rakentavaa toimintaa. Koittakaa nyt kasvaa pois sieltä peruskoulusta.

Pahimmat kiusaajat aikuisväestössä löytyvät 60-luvulla syntyneistä miehistä. Jokin on mennyt todella pieleen kasvatuksessa ja koko asenneilmapiirissä; röyhkeyttä, narsismia ja loputonta itsekkyyttä. Totaalisen ihmisyyden puutetta. Alistamista ja nöyryyttämistä.

Jostain syystä minuun ilkeästi suhtautuvat ovat tällaisia:

- ylipainoisia

- räikeästi meikattuja

- äänekkäitä

- räväkästi ja värikkäästi pukeutuvia

- parisuhteessa vaikean miehen kanssa.

Minä olen heille jostain ihmeellisestä syystä se punainen vaate. 

Äkäinen kirjastonhoitaja on pelottava kirjoitti:

Kirjastossa on myös työpaikkakiusaajia,. Yksi äkäinen neiti sanoi minulle heti aamulla ensimmäiseksi,, ei huomenta, vaan sinä olet hullu! Hän on säälittävä, yksinäinen, tosi äkäinen, hermostunut.Hänen käytös muuttuu sekunnissa, äkkipikainen.....kamala. Kukaan mies eikä nainenkaan voi olla hänen lähellään kauan. Asiakkaat antavat negatiivista palautetta. MINÄ VAIN SÄÄLIN HÄNTÄ,

Eiköhän kyseessä ole mielenterveysongelma. En nyt kauheasti pitäisi kiusaamisena toisen ilmiselvää sairautta.

Vierailija kirjoitti:

Pahimmat kiusaajat aikuisväestössä löytyvät 60-luvulla syntyneistä miehistä. Jokin on mennyt todella pieleen kasvatuksessa ja koko asenneilmapiirissä; röyhkeyttä, narsismia ja loputonta itsekkyyttä. Totaalisen ihmisyyden puutetta. Alistamista ja nöyryyttämistä.

Tässä sukupolvessa tiivistyy näyttävästi ihmisyyden ahneus. Ei ollut vielä tuolloin ihmeteltävää käyttää muita oman menestyksensä välineinä - antaa toiselle ihmiselle vain välinearvo. Minä olen myös kokenut rankkaa kiusaamista 56-vuotiaalta mieheltä. Koulutettu ja menestynyt, mutta muilla ihmisillä tosiaan vain hyväksikäyttöarvo, ja huono kohtelu hyväksyttyä jos tulee oman edun tielle.