"Äiti, miksi kukaan ei tykkää musta koulussa?" :(

Kouluun on otettu yhteyttä ja vanhempiinkin, kaikki suhtautuneet ihan asiallisesti ja tosiaan saatu huutelu ja lällätys loppumaan. Lapsia ( kuten ei aikuisiakaan) voi kuitenkaan pakottaa kenestäkään pitämään ja lapset sen "inhonsa" sitten osoittavat alussa kuvatulla tavalla. 

Tyttö osaa kyllä neuvotella leikeissä eikä ole  varsinaisesti mikään päällepäsmäri, mutta suorapuheinen kyllä on. Ei ehkä osaa samalla tavalla sosiaalisia sääntöjä kuin toiset, vaan on vähän sinisilmäinenkin. Olemme yrittäneet neuvoa, rohkaista ja kannustaa, mutta mikään ei tunnu auttavan. Huoh.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 19:41"]

Kouluun on otettu yhteyttä ja vanhempiinkin, kaikki suhtautuneet ihan asiallisesti ja tosiaan saatu huutelu ja lällätys loppumaan. Lapsia ( kuten ei aikuisiakaan) voi kuitenkaan pakottaa kenestäkään pitämään ja lapset sen "inhonsa" sitten osoittavat alussa kuvatulla tavalla. 

Tyttö osaa kyllä neuvotella leikeissä eikä ole  varsinaisesti mikään päällepäsmäri, mutta suorapuheinen kyllä on. Ei ehkä osaa samalla tavalla sosiaalisia sääntöjä kuin toiset, vaan on vähän sinisilmäinenkin. Olemme yrittäneet neuvoa, rohkaista ja kannustaa, mutta mikään ei tunnu auttavan. Huoh.

[/quote]

Te voitte harjoitella noita vuorovaikutustaitoja yhdessä. Kyllä tyttäresi oppii.

Olisiko joku harrastus kiva, missä ei olisi noita koulutyyppejä? Jos hän saisi kavereita sellaisesta? Vai onko kenties jo? Sellainen voisi ainakin hieman parantaa itsetuntoa, mikä nyt on varmasti kolhiintunut.

Voi toista :(

Olen ollut vähän samanlainen kuin tyttösi. Lisäksi olen ihan vuoden lopussa syntynyt eli kaikista nuorin. Minuakin syrjittiin koulussa. N.10-vuotiaana aloitin ratsastamisen ja sain tallilta hoitohevosen. Ystävystyin muiden tallityttöjen kanssa ja meillä oli kivaa. Äiti lohdutti kotona että pysy sellaisena kuin olet ja että vika ei ole minussa. Äitini sanomiset uskoin ja uskon vieläkin :) Yläasteelle mentäessä oli kivaa kun muutama tallikaveri tuli samaan kouluun.

Voisitko kutsua jonkin luokkalaisen teille kylään vaikka äitinsä kanssa (kahville) tai yksin leikkimään? Jos tyttösi paremmin tulee kahdestaan juttuun jonkun kanssa, niin sitä kannattaisi nyt vahvistaa ja sillai saada kaveri. Jos näin saisi pari kolme kaverisuhdetta alkuun, niin varmaan nämä lapset eivät enää koulussakaan kiusaisi tyttöäsi. Itse koittaisin tuolla tavalla. Pitäisi saada muita lapsia huomaamaan tyttäresi hyviä puolia, ja sinä voit tässä tutustumisessa olla suuri apu; auttaa alkuun, keksiä tekemistä, antaa hyvää välipalaa leikin lomassa jne. , jotta syntyy positiivinen tunnelma :) 

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 19:50"]

Voisitko kutsua jonkin luokkalaisen teille kylään vaikka äitinsä kanssa (kahville) tai yksin leikkimään? Jos tyttösi paremmin tulee kahdestaan juttuun jonkun kanssa, niin sitä kannattaisi nyt vahvistaa ja sillai saada kaveri. Jos näin saisi pari kolme kaverisuhdetta alkuun, niin varmaan nämä lapset eivät enää koulussakaan kiusaisi tyttöäsi. Itse koittaisin tuolla tavalla. Pitäisi saada muita lapsia huomaamaan tyttäresi hyviä puolia, ja sinä voit tässä tutustumisessa olla suuri apu; auttaa alkuun, keksiä tekemistä, antaa hyvää välipalaa leikin lomassa jne. , jotta syntyy positiivinen tunnelma :) 

[/quote]

Leikkitreffejä on järjestetty puolin ja toisin, mutta koulussa nämä "kaverit" menevät  muiden mukana. Eivät kiusaa, mutta jättävät kokonaan huomiotta. Harrastuksissa pyörivät samat lapset kuin koulussa, pieni paikkakunta kysymyksessä. 

Siksi on tunne, että ollaan umpikujassa eikä oikein tiedä enää mitä lapselle sanoa. Kiitos tuestanne kuitenkin!

Surettaa tuollaisten lasten puolesta :( Lapset osaavat kyllä pienestä pitäen olla tosi julmia toisiaan kohtaan. 

voisiko luokan (tytöt) kutsua teille ja seuraisit sivusta, ja olisit kiva lapsille ja esim. hyvät välipalat. sopisit tämän muiden äitien kanssa? tai vaikka kolme muuta tyttöä ja näin rikkoisit lauman?

Voi voi, ei tällaisia juttuja kahvitreffeillä paranneta, ne jatkuvat vuosia ja vuosia! 

Jos paikkakunta on pieni niin samat lapsethan niissä harrastuksissakin tosiaan pyörii. Onko lähettyvillä isompaa paikkakuntaa mistä voisi katsoa sellaista harrastusta, jossa ei olisi ketään ennestään tuttua? Tai jopa yksityistä koulua? Tulee mieleen eräs ystäväni joka on sosiaalisesti vähän erilainen ja hänellä on myös erilainen puhetapa. On käynyt Steinerkoulua ja itsetuntonsa on todella vahva. Mietin joskus että olisiko yhtä itsevarma jos olisi käynyt tavallista koulua, mutta en tiedä sen enempää noista Steinerkouluista, että olisiko niissä jotenkin suvaitsevaisempaa. Vai onko lapsilla nämä omat viidakonlait koulussa kuin koulussa?

 Sydäntä särkevää tuo on kyllä. Että pienen pitää ajatella että hänessä on jotain vikaa. :( Miten sitä on niin vaikea saada lapsia ymmärtämään että ketään ei saa jättää yksin. :(

ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että tuohon ei auta yhtään mikään. Siellä koulussa on tasan yksi tyttö, joka vetää koko jengiä ja kaikki muut menee sen mukana. Tyttösi voi tietää, kuka Se on, mutta vanhemman on sitä vaikea nähdä.

ja Se tulee jatkumaan. Ja Se tulee vaikuttamaan tyttöösi koko hänen elämänsä ajan.

itselläni oli hyviä kavereita kolmanteen luokkaan asti ja sen jälkeen uusi tyttö muutti meidän naapuriin. Tämä tyttö vei aivan kaiken ja käänsi kaikki minua vastaan. Kaikki muuttui ihan helvetiksi, kunnes muutimme pois, kun olin menossa 6. luokalle. Uudesta koulusta sain hyviä ystäviä, jotka ovat vielä aikuisikään asti pysyneet. Muistan vieläkin, kuinka ihmeissäni olin, kun kukaan ei uudessa koulussa kiusannutkaan ja sain heti kavereita. Se vahvisti, että vika ei ollutkaan mussa. Kyllä Se silti jälkensä jätti. Vieläkin sairaalloinen miellyttämisen halu kaikkia kohtaan, ja pelko, että joku ei tykkääkään. Olen 25v.

ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että tuohon ei auta yhtään mikään. Siellä koulussa on tasan yksi tyttö, joka vetää koko jengiä ja kaikki muut menee sen mukana. Tyttösi voi tietää, kuka Se on, mutta vanhemman on sitä vaikea nähdä.

ja Se tulee jatkumaan. Ja Se tulee vaikuttamaan tyttöösi koko hänen elämänsä ajan.

itselläni oli hyviä kavereita kolmanteen luokkaan asti ja sen jälkeen uusi tyttö muutti meidän naapuriin. Tämä tyttö vei aivan kaiken ja käänsi kaikki minua vastaan. Kaikki muuttui ihan helvetiksi, kunnes muutimme pois, kun olin menossa 6. luokalle. Uudesta koulusta sain hyviä ystäviä, jotka ovat vielä aikuisikään asti pysyneet. Muistan vieläkin, kuinka ihmeissäni olin, kun kukaan ei uudessa koulussa kiusannutkaan ja sain heti kavereita. Se vahvisti, että vika ei ollutkaan mussa. Kyllä Se silti jälkensä jätti. Vieläkin sairaalloinen miellyttämisen halu kaikkia kohtaan, ja pelko, että joku ei tykkääkään. Olen 25v.

Voisitteko kirjoittaa tyttäresi kanssa näille kiusaajille avoimen kirjeen, jossa tytär kertoo miltä hänestä tuntuu? Ja jossa hän kertoisi, että haluaisi olla kaveri. Itselläni tällainen auttoi lapsena. Jos homma ei lopu, voisiko teillä olla mahdollisuutta muuttaa toiselle paikkakunnalle? Tiedän, että on äärimmäinen ratkaisu, mutta kiusaamine ja ulkopuolelle jättäminen on aivan kauheaa jatkuessaan vuodesta toiseen. Tsemppiä! Tekee ihan pahaa teidän puolesta :( Tyttöjen maailma voi olla niin raadollista.

Ap täällä jälleen

Paljon olette asiaa pohtineet, kiitos siitä. 

Tässä meidän tapauksessamme asioita hankaloittaa se, että tytön luokka on todella levoton ja vaatii erityishuomiota, joten opettaja ei mitenkään pysty keskittymään tuohon näkymättömään kiusaamiseen. Avustajiakin on, mutta heidänkin huomionsa menee adhd- tapausten ( yhtään näitä lapsia arvostelematta) kaitsemiseen. 

Tyttömme pääsee kyllä välituntisin toisten mukaan, jos aikuinen on valvomassa, mutta toiset lapset tekevät kyllä hänelle selväksi ( mainitsemani supattelu sekä " huonoimman roolin" antaminen leikeissä), että hän ei porukkaan oikeasti kuulu.

 Valitettavasti muutto ei ole meille realistinen asia ( omakotitalo, vakituiset työpaikat) eikä lähimmän kaupungin harrastuksiin viitsi iltaisin enää lähteä, kun matkaa tulee kuitenkin tunnin verran suuntaansa. 

Monenlaista ratkaisua on tässä vuosien varrella mietitty ja kokeiltu, mutta joskus on kai pakko nostaa kädet pystyyn.. 

No, ota yhteyttä Duudsoneihin, jos ne vaikka tulisivat pitämään kiusaamisenvastaisen shown sinne. Ja tsemppaamaan tyttöäsi.

Hei

Et saa nostaa käsiäsi pystyyn. Opettajan PITÄÄ pystyä parempaan. Puhut asiasta vaikka viikottain opettajan kanssa. Kysyt häneltä myös ehdotuksia, miten toimia lapsen kanssa kotona ja mikä voisi auttaa kiusaamisen loppumiseen.

MIeti vielä paljon sitä, että miten suhtaudut kotona tähän asiaan. Ole varovainen, että et anna tytölle sellaista kuvaa, että hän on jotenkin surkea, muut lapset ovat kamalia, voivoikunsinullaonkurjaa, mitäkamalaatänäänkoulussasattui, otettiinkosinuatänäänmukaanleikkeihin. Tuollaiset kysymykset saavat lapsen tuntemaan, että asiat ovat todella huonosti ja hänen elämänsä on ja pysyy surkeana.

Harjoitelkaa myös positiivista ajattelua. Miettikää yhdessä muiden lasten positiivisia puolia, niiden kiusaajienkin.  Kysy illalla lapseltasi, mikä oli sinä päivänä kivaa ja mistä lapsi on sinä päivänä tuntenut olonsa kiitolliseksi.

Auta häntä oppimaan ajattelemaan, että hänellä on kavereita ja hän osaa olla muiden kanssa. Ruoki positiivisia mielikuvia. Visualisoikaa yhdessä sitä, miten lapsi haluaisi asioiden olevan.

Ei saa luovuttaa. Asiaa pitää pitää esillä ja tytölle täytyy tulla tunne että yrität auttaa, muuten hän menettää luottamuksen sinuunkin. Miten oman lapsen kohdalla edes voi ajatella että antaa periksi? Jos aiotte pysyä samalla paikkakunnalla, niin onhan joka kunnassa sentään useampia alakouluja. Vaikka se koulun vaihto tuntuu isolta asialta, niin tuo kiusaaminen on kuitenkin niin vakava asia, että itse miettisin viimeisenä vaihtoehtona tuotakin.

Jaa-a. Valitettavasti osa meistä vaan on lapsesta asti persoonaltaan jotenkin erilaisia kuin muut, usein niin hienovaraisesti, ettei sitä oikein osaa sanoa miten (ei esim. ole selvästi vaikka päällepäsmäri tai liian ujo tms), mutta kuitenkin jonka varsinkin toiset lapset vaistoaa ja iskevät kiinni kiusaamaan. 

Olin itsekin tuollainen. Olin myös reipas, rohkea, suorapuheinen, hyvin älykäs, mutta vakavamielinen - esim. pohdin mieluummin syntyjä syviä kuin osallistuin leikkeihin tai peleihin. Olin jo päiväkodista asti kiusattu ja sitä jatkui lukioon asti. Kyllä siihen monella tapaa puuttua yritettiin mutta ei mikään auttanut. Kiusamista tapahtui aina silloin kun ei ollut aikuisia valvomassa, esim. koulumatkoilla. Ja lievempää kiusaamista myös opettajan silmän välttäessä esim. matkimista, supattelua ja tirskumista jne. 

Mutta minä selvisiin siitä ja oikeastaan kiusaamisen takia minusta tuli hyvin vahva. Minä opin seisomaan omilla jaloillani henkisesti, ilman ryhmän tukea. Aikuisena tästä taidosta on minulle ollut valtavasti hyötyä. Nyt kun olen esimiesasemassa, kyky selvitä siitä että muut eivät aina pidä minusta, on erittäin oleellista. Minä tunnen olevani kotonani ryhmien ulkopuolella, kun taas monelle sellainen asema olisi surullinen ja yksinäinen.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 20:11"]

Surettaa tuollaisten lasten puolesta :( Lapset osaavat kyllä pienestä pitäen olla tosi julmia toisiaan kohtaan. 

[/quote]

Ja hyvin yleisesti Suomessa. Ulkomailla asuessamme en kuullut koskaan, että meidän lähikoulussa olisi kiusattu jotain.

Mä en todellakaan kirjottaisi mitään kirjettä kiusaajille, siitä saavat vain vettä myllyyn ja kirjeestä voi tulla pitkäaikainenkin riesa.

Mä itse hankin yhdelle lapselleni kavereita viettämällä upeita synttäreitä ja juhlia ja kutsumalla koko luokan paikalle. Rahaa paloi, mutta se kannatti. Lapset huomasivat hauskojen kutsujen kautta, että lapseni onkin ihan kiva kaveri.

Ne kenen lapsia ei oikeasti kiusata, eivät oikeastaan ymmärrä kuinka vaikeaa sille lapselle on saada kavereita. Meidänkin asuinpaikkakunta on pieni. Samat lapset ovat harrastuksissa kuin koulussakin. Ei uusia kavereita voi saada, jos samat lapset pyörivät joka paikassa.

Oletko tutustunut tuohon sidikantti-toimintaan? Myös Lapsellekaveri palstalta saattaisi löytyä joku vaikka sieltä naapurikaupungista. Älä nosta käsiä pystyyn, vaan yritä luovia itse, ettei tyttösi luovuta. Tehkää keskenänne mukavia juttuja, pelailkaa pelejä, käykää uimassa ym. Onko tytöllä sekkuja, pikkuserkkuja ym?