Hih! En tunnistanut lapseni tarhakaverin äitiä työlookissa.

Kesti aikansa ennen kuin tajusin kuka rouva on. Muistan hänet puistosta, todella näkyvä ja ennen kaikkea kuuluva keissi: kovalla äänellä tiukkoja kasvatusperiaatteita - ja ohjeita muille, halusipa niitä tai ei. Ja oikein kunnon kotiätiolemus.



Meni varmaan kaksi viikkoa tarha-aamuja kun tajusin, että tuo miellyttävästi puhuva ja erittäin mukava ja kauniisti pukeutunut ja laittautunut toisen tarhalapsen äiti onkin se puiston pelottava kammotus. Ainakin hänelle oli töihinmeno tehnyt hyvää.