Olen huono työssäni ja mietin jatkuvasti lopettamista

minä myös, herpaannun pitkäveteisissä hommissa ja virheitä tulee enemmän kuin työkavereille.

Hyvin samanlaiset fiilikset myös täällä. 

Nostan, vaikka vanha ketju.

Työ aiheuttaa ahdistusta joka päivä. Haluaisin vain lopettaa=\ Saisinpa jonkin toisen työn.

Koen olevani huono työssäni ja pelkään valituksia. Mutta ei ole oikein enää edes voimia hakea muualle.

Olen tosi surkea, tekemisiäni saa joka päivä tarkkailla. Virheitä tulee liukuhihnallinen. Kauheaa suunsoittoa pomon kanssa puolin ja toisin. Pelkään työntekoa.en käsitä miten saa virheitä aikaan, joo tiedän huolimattomuudesta. Vaikka miten yritän tarkkailla itseäni niin saan kyllä tyrittyä. Ei tämä ole enää ihmisarvoista eloa.

Joo, tuttu tunne vaikka vanha ketju. Ajauduin vähän pakon edessä itselleni aivan liian vaativaan työhön, ei vain älli eikä jaksaminen riitä ja kiinnostuskin nolla. Koen olevani koko ajan ihan äärirajoilla ja stressioireet ovat pahoja. On melkein huvittavaa (jos ei ahdistaisi niin paljon), että mun sanotaan pärjäävän hyvin vaikka olen monesti sanonut suoraan etten osaa enkä jaksa. Olen lopettamassa, miksi kärsiä, ei koko elämää voi uhrata työlle.

Anteeksi vanhojen nosto...

Itselleni ajankohtainen aihe. Olen todella huono työssäni! Lisäksi uusia tehtäviä yritetään tarjota koko ajan lisää, jolloin en suinkaan pääse kehittymään työssäni vaan uupumukseni vain lisääntyy. Toisaalta uusi pomo ei odota enempää, hänelle on ilmeisesti edullista, että työ ei ole liian tuloksellista. Kollegat taas huomauttelee kaikenlaisesta epäolennaisesta ihan vain purkaakseen omaa pahaa oloaan. En saa kunnolla nukuttua ja olen kroonisesti väsynyt. Käsitys itsestäni ja työstä yleensä on muuttunut todella negatiiviseksi parin vuoden aikana. Olen siis ollut aiemmissa työpaikoissani arvostettu työntekijä ja olen pitänyt itseäni osaavana. Aiemmin olen löytänyt itseni osasta isoa kuvaa, jossa työlläni on merkitystä. Nyt sitä kuvaa ei enää ole ja en millään keksi mikä työni merkitys on. Papereiden siirtäminen pinosta toiseen tehtävässä, johon tohtorin tutkinto oli eduksi, ei ole tarkoituksenmukaista. Työelämäni on tätä nykyä kafkamaista painajaista ja en tiedä jaksanko tätä vielä seuraavat 30 vuotta. Hakisin uutta työpaikkaa, mutta uupumus jarruttaa. Kuka haluaisi palkata hitaan, kyynisen ja homssuisen häviäjän? En kehtaa näistä asioista edes puhua kenellekkään, kun minun pitäisi olla onnellinen, kun minulla edes on työpaikka. Ja olenkin kiitollinen siitä.

Olen tosi hyvä omassa työssäni. On kyllä joitain parempiakin mutta sitten kun vedetään mukaan kaikki ominaisuudet kuten ihmissuhdetaidot niin olen ihan terävintä kärkeä. Homman pitää myös näyttää hyvältä.

Kyllä. En edes ymmärrä miten tähän työhön pääsin. Vaikka kuinka yritän parhaani, niin ei koskaan riitä. Mitä enemmän yritän, sitä enemmän hutiloin. En voi keskittyä kunnolla töihin kun jään pahasti jälkeen, eikä kenelläkään ole aikaa jäädä opettamaankaan. Mikäli olisin tiennyt millaista tämä työ on en olisi edes hakenut tälle alalle. Lopuksi olen aivan väsynyt ja odotan seuraavaa työpäivää kauhulla. Inhoan sitä kun ihmiset kyselee miten menee töissä? Työtoverit ovat aivan tuskassa minun kanssa.Katsoa kauanko pysyn hengissä, valitettavasti se työ seuraa myös vapaa-ajalla vaikka sinne se ei kuuluisi.

Sama omalla kohdalla. Stressaa ja masentaa jatkuvasti oma osaamattomuus. Jotenkin olen jo lakannut yrittämästäkin olla parempi, kun pitkän aikaa yritettyäni ei juuri mitään kehitystä ole tapahtunut. Ei minua kovin usein moitita, ja välillä kehutaankin, joten en tiedä... Tuntuu siltä, että olen itse osin ylikriittinen työni laatua kohtaan. Kuitenkin joitain työtehtäviäni on siirretty muille, senkin olen ottanut epäsuorana negatiivisena palautteena. Lähinnä ihmettelen miksi minua ei ole jo ajat sitten potkaistu pellolle. Melkein jopa toivoisin sitä.

Itsellä oli samoja mietteitä kauan. Pidän oikeasti työstä mitä teen, mutta minulla tuntui olevan pari vuotta äärettömän huonoa onnea terveyden kanssa mikä aiheutti sairaslomia ja 2 muuten ihan kivasta paikasta irtisanoutumisen. Yhteensä kymmenisen vuotta kokemusta alalta.

Harva edes tykkää tehdä tätä fyysisesti rankkaa ja henkisesti kuormittavaa työtä. Joku reistasi ja masennuin kaiken tuon jälkeen.

No arvatkaapa, kun pitkästä aikaa pääsin taas alalle intoa puhkuen, kun pakosta jouduin välissä tekemään muuta pettikö multa sitten selkä. Alan uskomaan koht voodoohon ja, että joku kiusaa (Puolvitsi hekoheko). Mistäs sen tietää. Ihan uskomattoman p**ka onninen p**ka läävä olen. Tekis mieli kuolla.

Ja himskatti anteeks nosto.. OLI pakko purkaa sitä, että miten säälittävää p***aa tää taas on.

Itse en tiedä, että olenko huono. Saan kehuja suorituksestani aina välillä, mutta työ on sellaista että suurinta osa tekemisistäni ei kukaan näe. Tuntuu ettei mulla ole oikein luontaista "tatsia" tähän hommaan (kyseessä suusilta osin ihmissuhdetyö). Joka päivä on vähintään yksi tilanne, jossa toimin mielestäni väärin tai alisuoritan.

Toisaalta, taidan olla ihan tarpeeksi hyvä että voin jatkaa työssäni. Pitäisi vain päästä eroon vastakkaisista ajatuksista.

Olen ollut vuoden työpaikassa töissä. Henkilökunta on vaihtunut ja nyt työporukassa on yksi esimies ja yksi työntekijä jotka haukkuvat jatkuvasta hitaaksi, huonoksi, etten pärjää työssäni. Olen yrittänyt olla nopeampi. En ole käynyt ruokatauolla että saisin tehtyä töitä enemmän. Olen ihan loppu henkisesti. Töitä on yhdelle ihmiselle niin paljon. Esimies myös uhkaili jos en pärjää näissä tehtävissä niin antaa lisää tehtäviä, että mulla olisi vielä vaikeampaa töissä. Työntekijä taas puhuu minusta pahaa asiakkaille. Asiakkaat taas tykkää minusta ja olen saanut asiakkailta aina hyvää palautetta.

Itse olen vuoden ollut uudessa työpaikassa kouluttauduttuani täysin uudelle alalle. Koulusta revittiin töihin ja sanoin jo haastattelussa, että en koe osaavani riittävästi työskennelläkseni alalla. Kuitenkin palkkasivat ja uskoivat kehityksen tapahtuvan työpaikalla. Olin 10 vuotta työssä, jossa koin olevani oikeasti hyvä ja arvostettu. Nyt saan älyttömiä kehuja ja ainakin esimiehet arvostavat minua, mutta itsestä tuntuu täysin päinvastaiselta. Tuntuu että käytän järjettömän paljon aikaa pieniin asioihin ja työmääräarvioni osuvat täysin pieleen. Työn jälki on surkeaa. Silti minulle työnnetään lisää tehtävää ja vastuuta, koska esimiesten mielestä olen "älyttömän hyvä".

En tiedä mitä tekisin. Sanonko esimiehille seuraavalla kerralla että todellisuudessa olen aivan surkea ja onnistumisista voi kiittää hyvää tuuria ja avuliaita työkavereita? Voimat ihan loppu. Hirveä tunne kun tietää tekevänsä työnsä huonosti vaikka täysillä yrittää.

Uppista keikkaa!