Onko mustasukkaisuus rakkautta vai epävarmuutta
Kommentit (18)
pieni mustasukkaisuuden kaiherrus voi olla osoitus rakkaudestakin, tai ainakin kaipuusta omia toinen ihminen kokonaan. Aito rakkaus ei ole omistushaluinen, vaan antaa täyden vapauden.
Heikkoa itsetuntoa ja ehkäpä myös halua "hallita" toista.
Mieheni ei ole yhtään mustis minusta.
Tulee tunne eikö hän välitä yhtään? Olisi kiva jos olisi, edes vähän..
Liiallinen mustasukkaisuus on kauhea sairaus, naapurin poika tappoi sen takia itsensä, oli siis jo aikuinen ihminen ja eronnutkin kerran. Todella kauheaa.
Mun mieskin sanoo että ei ole mustasukkainen, eikä olekaan, mutta kyllä hän silti sanoo että jos pettäisin, eli olisi oikeasti aihetta, niin kyllä hän olisi vihainen ja loukkaantunut, ja luultavasti jättäisi minut siihen paikkaan. Hän vaan on nähnyt elämässään niin paljon, että ajattelee järjellä asiat, että ihmistä ei voi kahlita, menee jos on mennäkseen. Minä kyllä joskus toivon että hän osoittaisi vähän mustasukkaisuutta, vaikka edes leikillään, se tuntuisi siltä että hän haluaa pitää minut itsellään.
Kohtuus kaikessa, liika on liikaa. Kyllä vähän voi olla mustis, mutta ei saa kahlita tai rajoittaa eikä toinen saa kontrolloida toista.
Mä uskon, että voi aidosti rakastaa ja olla samaan aikaan mustis. Sairaalloinen mustasukkaisuus on kuitenkin ongelma, josta voi ja pitää parantua. Liika mustasukkaisuus ei ole reilua toista kohtaan. Sellainen suhde ei kauan kestä, vaikka rakkautta olisikin.
No tottakai voi olla vähän mustis ja tietoinen siitä faktasta,että tuolla on kauniita ihmisiä muitakin... Kunhan se ei rajoita elämää ja tekemisiä...
Mustasukkaisuus ei liity rakkauteen mitenkään.
Se on hylätyksi tulemisen ja riittämättömyyden pelkoa ja ahdistusta toisen ajankäytöstä.
Totuus on että jos jompi kumpi tahtoo pettää, ei sitä voi estää.
Mustasukkaisen asettamat rajoitukset eivät siis hyödytä ketään tai mitään.
Rakkaus on aina tietynlaista jatkuvaa epävarmuutta. Huomisesta ei ole takeita.
Tärkeintä onkin tietää ne OMAT tunteet eikä kyylätä toisen.
Kyllä sitä väkisin vähän on mustasukkainen jos toista rakastaa, ei sitä toisesta välitä yhtään jos ei muka yhtään häiritsisi jos vaikka puoliso huomioisi toista ihmistä, mutta ei sinua, koskettelisi, juttelisi, katsoisi silmiin, nauraisi, ja sinä istuisit toisella puolella ja olisit kuin ilmaa. Kyllähän sitä tuntisi itsensä syrjäytetyksi, ja varmaan vähän siinä seurassa olo hävettäisikin, ja kiukku nousisi pintaan varmasti kun loukkaantumisen tunne olisi kova. Kyllä minä myönnän, että jos minä istuisin mieheni vieressä, ja miehen toisella puolella joku toinen nainen, ja mies kietoisi kätensä sen toisen naisen harteille, niin kyllä mulla kiehahtaisi aika pahasti.
Tottakai rakkauteen kuuluu pieni määrä mustasukkaisuutta!
Vaikea mustasukkaisuus ei mene pelkästään rakkauden piikkiin, mutta rakastaa voi kovasti silti, vaikka olisi sairaalloisen mustasukkainen.
Eihän se rakkaus ole mikään kaiken ylittävä tunne, vaan ihminen on skaala tunteita.
Minusta on epänormaalia, jos ihmisellä ei ole koskaan, ollenkaan mustasukkaisuuden tunteita. En tiedä välittääkö silloin puolisostaan, vai pitääkö sitä täysin varmana tapauksena. On mielestäni normaalia myös odottaa toiselta hiukkasen merkkejä omistushalusta :)
Ei rakkautta ainakaan. Omistus- ja vallanhalua :(
Rakkaus perustuu luottamukseen ja kunnioitukseen.
En muista mistä luin tämän mutta näin joku parisuhdeterapeutti kertoi: Vaimo oli taivutellut miehensä terapiaan miehen sairaalloisen mustasukkaisuuden takia. Mies istui jurona eikä suostunut sanomaan mitään. Kun terapeutti oli kuunnellut vaimon kertomuksen, hän kysyi vaimolta "Petätkö häntä?". Vaimo alkoi itkeä ja myönsi pettämisen.
Siinä missä sairaalloinen mustasukkaisuus (uhkailu, väkivalta yms.) on toisen ihmisen rajoittamista omaksi hyödykseen, pettäminen on sopimusrikkomus, toisen pakottamista elämään olosuhteissa joihin hän ei ole suostunut. Mustasukkaisuus ja pettäminen ovat siis vain kolikon kääntöpuolia. Molempien taustalla on oma itsekäs halu kahmia enemmän kuin mihin on oikeus.
Liiallinen mustasukkaisuus on sairasta, yksi mies jäikin sen takia kun ei kestänyt sitä että mulla on miespuolisia ystäviä.
Pieni mustasukkaisuus on kuitenkin ihan ok, ja tavallaan kertoo välittämisestä. Kyllähän se tuntui pikkuisen kurjalta, kun minä, joka todella harvoin käyn juhlimassa, ja silloinkin lähden baarista kotiin ennen kahta, olin viime illanvieton jälkeen puoli kuuden jälkeen kotona, ja mies ei edes kysynyt, missä olin ja kenen kanssa. Sen verran tiesi, että oltiin uusien työkavereiden kanssa saunomassa, ja olin etukäteen sanonut että lähden käymään kaupungilla sen jälken.
Omistushalua, halua kontrolloida toista ja merkki luottamuksen puutteesta. Mustasukkaisuudella ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Aidosti rakastaminen on luottamusta ja kunnioitusta ja ennen kaikkea sitä, että haluaa rakkautensa kohteelle hyvää - riippumatta siitä, kuuluuko itse siihen.
Rakkaus ilman luottamusta on yhtä tyhjän kanssa, eli kupla.
Jotkut mustikset ovat rajattomia persoonia jotka todellakaan eivät pysty mieltämään puolisoaan itsestä erilliseksi olennoksi.
eli tunne-elämä lapsen tasolla.
Epävarmuutta, heikkoa itsetuntoa ja omistushalukkuutta. Ei siis kovinkaan paljon rakkautta. Aito rakkaus ei kahlitse tai halua omistaa ja rajoittaa toista.
Jos ei suhteesta löydy ollenkaan luottamusta ja kunnioitusta, ei se ole vahvalla pohjalla ja en sellaiseen jäisi kuuna päivänä.