Downeja kohdellaan paremmin kuin muita vammaisia

Keskustelin terapeutin kanssa siitä, kun jotkut vammaiset kokee, että Downeja aina puolustetaan ja niitten puolelle ohjaajat ja hoitajat menee muita vastaan ja niille annetaan aina kaikki periksi ja niitten toiveet otetaan huomioon ja toteutetaan mutta muitten ei ja muutenkin niitä suositaan muitten kustannuksella jopa niissä vammaisten hoitopaikoissa, työtoimintakeskuksissa, kouluissa, asuntoloissa ja tukiasunnoissa.



Terapeutti on tehnyt työtä sekä Aspergerien että Downien ja myös muiden erityistä tukea tarvitsevien parissa ja hän sanoi, että usein se on niin, että koska Downin syndrooma on ensinnäkin näkyvä vamma jonka kaikki heti huomaa ja toiseksi Downin syndroomaiset ihmiset ovat nykyään lievemmin kehitysvammaisia kuin ennen, koska he ovat saaneet muun muassa varhaiskuntoutusta ja Downin syndroomaisilla on monesti vamman lisäksi myös erilaisia nimenomaan sille oireyhtymälle tyypillisiä vahvuuksia. Itse diagnoosin perusteella heitä ei kohdella paremmin kuin muita, vaan heidän käytöksensä perusteella. Vastaavasti jos joku muukin käyttäytyy samoin, niin sillä tavalla myös sitä muutakin sitten kohdellaan ihan yhtä lailla.



Esimerkiksi tuohon Downiin kuuluu se, että he hoksaavat asioista nopeasti sen, mikä on tärkeää ja heillä on järjestyksen tajua ja kykyä tajuta sääntöjen pointti ja hoksata keskeisimmät ja tärkeimmät asiat. Myös järjestyksen, esteettisyyden ja siisteyden tajua löytyy, sekä myöskin kyky tulla toimeen muitten ihmisten kanssa ja sopeutua sosiaalisesti ja heidän käytös on tavallista, normaalia ja ystävällistä käytöstä eli eivät ainakaan ole mitään sekopäitä vaan fiksuja ja asiallisia ihmisiä. Tämän olen huomannut myös sen minun ystäväni kohdalla jolla on tuo diagnoosi, että hän huomaa esim koulussa sen, milloin esim lattia on siinä kunnossa että se pitäisi mopata ja saattaa opettajallekin sanoa asiasta. Olen ylpeä tästä ystävästäni ja siitä miten minulla on viisas ja asioita hoksaava ystävä. Tuo on pieni asia mutta silti merkityksellinen ja tärkeä asia ja se harvinaista, että kehitysvammainen noin hyvin hoksaa asioita. Mutta monilla Downeilla on kyky hoksata asioita joita muut kehitysvammaiset ei välttämättä hoksaisi.




Varmasti on poikkeuksiakin enkä usko, että kaikki Downit on läheskään noin fiksuja, on esimerkiksi autistisia Downeja, joku lääkäri on sanonut että 30% Downeista on lisäksi myös autisteja. On myös vaikeavammaisia Downeja jotka tarvitsevat pukeutumisessa ja syömisessä apua. Mutta niitä on Suomessa nykyään kuitenkin vähemmän, mutta Venäjällä ja Afrikassa ja Aasiassa Downit asuvat laitoksissa ja ovat todella huonokuntoisia ja hyvin vaikeasti vammaisia. Nuoremmat Downit ovat Suomessa hyvin pärjääviä ja fiksuja, koska ovat saaneet varhaiskuntoutusta lapsena, mutta vanhemmat sukupolven Downit ovat vaikeammin vammaisia jotka eivät kykene huolehtimaan itsestään mitenkään.





1990-2000-luvulla syntyneet Downit ovat Suomessa fiksumpia kuin Downit koskaan aiemmin on olleet. Olen kuullut ja nähnyt millaisia ovat ja niin viisaita ja lahjakkaita ovat, että useimmat on käyneet joko tavallisen koulun henkilökohtaisen avustajan tukemana tai mukautetun opetussuunnitelman mukaan hahmotushäiriöisten lasten pienluokassa on moni nykydowni käynyt koulun. Lisäksi Down-nuoret ja aikuiset harrastaa nykyään normaaleja asioita ja eräs Down tekee jopa vapaaehtoistyötä. Hän hoitaa muun muassa naapuriensa koiria ja asuu itsenäisesti ja pärjää vain vähäisellä tuella.




Minä luulen, että se miksi nuo Downit nykyään saavat ohjaajiltaan ja hoitajiltaan enemmän luottamusta osakseen kuin muut kehitysvammaiset, johtuu siitä, kun Downit on nykyään vähiten vammaisia. Usein esim vammaisten vertaisryhmissä apuohjaajiksi valikoituu ne, ketkä on vähiten vammaisia. Nykyajan Downia kun vertaa vaikkapa johonkin nykyajan mihin tahansa muuhun kehitysvammaiseen, niin Downilla on vähemmän ongelmia mielenterveyden, käyttäytymisen tai sosiaalisten taitojen kanssa. Muilla kehitysvammaisilla voi olla lisänä myös aggressioita ja käytöshäiriö, autismia, psykoottisuutta tai sitten erilaisia pakkotoimintoja. Muut kehitysvammaiset jos ovat keskitasoisesti tai sitä vaikeammin vammaisia, tarvitsevat Downia todennäköisemmin esim apua pukemisessa ja syömisessä ja vahtimista yms. Rettin syndroomaa sairastavilla on käsimaneeri eli semmoinen pakkoliike että heiluttaa kättä naamansa edessä. Vaikeasti Autistisella taas ei ole sellaisia pakkoliikkeitä, vaan muita pakkotoimintoja ja pakonomaista käyttäytymistä. Kehitysvammaisuuteen usein liittyy myös sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia ja hahmottamishäiriötä, monet kehitysvammaiset, ei kaikki, mutta aika monet kuitenkin, ovat myös impulsiivisia ja saavat raivokohtauksia.




Downin syndroomassa nuo kehitysvammaisuuden lieveilmiöt ovat harvinaisempia kuin muita diagnooseja omaavilla. Downin syndroomassa on myös sosiaaliset taidot paremmat kuin kehitysvammaisilla keskinmäärin. Se selittää sen, miksi esimerkiksi yhteisten asioitten päättämiseen annetaan noissa perhehoitopaikoissa, hoitokodeissa, asuntoloissa ja päivätoimintakeskuksissa Downeille päätäntävaltaa enemmän kuin muille ja Downien toiveita noudatetaan enemmän kuin muiden, kun Down usein ehdottaa viisaita, järkeviä ja yllättävän hyvin myös hoitokodin tai päivätoimintapaikan toimintaperiaatteisiin soveltuvia toimintoja ja aktiviteetteja. Down osaa myös sosiaalisten taitojensa avulla käyttää tilanteita hyödykseen ja oivaltaa sen mikä voisi soveltua kaikkien yhteiseksi puuhaksi.






Mutta nyt kyse ei ole siitä, että ihmistä palvotaan jonkun tietyn diagnoosin takia, esim sen Downin syndrooman. Kyse on siitä, että ihan kenen tahansa, olipa se sitten Down tai minkä tahansa diagnoosin omaava, ehdotuksiin lähdetään mukaan mikäli ne on hyviä ja sopivat sen paikan ja yhteisön ideaan ja toimintaperiaatteeseen.





Toki muutkin kehitysvammaiset ovat tärkeitä ja arvokkaita ja heidänkin itsemääräämisoikeutta heidän omissa asioissaan kunnioitetaan mahdollisimman pitkälle ja heitäkin arvostetaan sellaisena kuin he ovat eikä heitä missään nimessä pidetä yhtään huonompina kuin Downeja. Downeilla on vaan vahvuutena tajuta sosiaalisten yhteisöjen pelisääntöjä ja myös kyky ymmärtää sääntöjen pointti. ja kun periaatteena on hyösyntää henkilöitten vahvuuksia, niin juuri tuossa asiassa downeilla on vahvuuksia, mutta muilla vammaisilla voi olla muissa asioissa vahvuuksia. Esimerkiksi joku kehitysvammainen voi olla musikaalisesti lahjakas, joku taas voi olla taitava jossakin käytännön askareessa ja joku voi osata jotakin muuta, ihan mitä vaan ja olla siinä hyvä. Jokainen on tärkeä ja jokaista kunnioitetaan ainakin suurimmassa osassa noitten kehitysvammaisten asumisyksiköitä ja toimintakeskuksia. Diagnoosi ei ratkaise sitä, miten henkilöä kohdellaan, vaan se, miten henkilö käyttäytyy ja missä hänellä on vahvuuksia ja missä hän tarvitsee apua ja mitä varotoimia mahdollisesti tarvitaan, ratkaisevat sen, miten arjessa käsitellään kyseistä henkilöä.




Terapeutti sanoi, että kaikki Downit on erilaisia. Jos laitetaan kymmenen downia riviin, niin jokainen on erilainen aivojen toiminnaltaan, kyvyiltään, kehitysvamman tasoltaan ja lisävammojen osalta. Vaikka Downin syndroomaan kuuluu ylimääräinen kromosomi, niin se on silti kuitenkin ensisijaisesti neurologinen vamma. Jokainen Down on neurologialtaan erilainen.