Tuotko tähän maailmaan enemmän positiivisuutta vai negatiivisuutta?

Positiivisuutta, ehdottomasti. Vaikka olen itse ehkä vähän masentunut ja todella uupunut, yritän aina olla avuksi muille ja olla hauskaa seuraa. En valita koko ajan edes miehelle vaikka nykään on kipuja joka päivä, toivon vaan että jaksaisin tehdä kaikkea mitä haluaisin, tulisi itsellekin parempi mieli.

Kysyin tätä siinä toisessa ketjussa. Olen alkanut tätä pohtimaan tällä palstalla ja muutenkin. Se aloitus oli taas yksi niistä kymmenistä negatiivisista, mitä tänne ilmestyy joka päivä. Märehditään sitä mitä joku nyt taas on tehnyt väärin, ilkutaan sille ja ilmeisesti sitten yritetään siten saada omia fiiliksiä nousemaan, kun on onnistuttu välttämään itse joku kuoppa mihin joku toinen näyttää (siis ainakin näyttää) pyllähtäneen. Sorrun tuohon itsekkin.

Tulen huonolla tuulella tänne ja alan vittuilemaan ympäriinsä. Kyllähän sitä tulee hoksattua kaikenlaisia nokkeluuksia joilla voi lyödä vyön alle. Mutta tuleeko teille muille tästä harrastuksesta hyvä ja kiva olo? Minulle nimittäin tulee ihan paska. Mitä minä siitä saan että pahoitan jonkun tuntemattoman mielen, pelkästään surkean olon itsekkin. Ihan turhaa. Ja toimiihan se oikeassakin elämässä niin. Kun teet tai sanot jotakin kivaa, se parantaa omaakin oloa. Ei toisen lyttäämisestä saa mitään.

Mietin tuota että olisiko maailma parempi vai huonompi ilman minua, negatiivisempi vai positiivisempi. Tälläkin palstalla laukomani tylytykset kääntävät nuolta osoittamaan aina hitusen tuonne negatiivisen suuntaan. Sinänsä kai kukaan ei sitä loppusaldoa laske, mutta itselleni sillä on merkitystä. En halua että jättämäni jälki tähän maailmaan on enemmän huono kuin hyvä. Paskan jauhaminen saa siis loppua.

Halleluja!