Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Meillä syödään eri ruokia ja eri aikaan.
01.10.2013 |
Vaimo sairastaa sokeritautia. Tästä seuraa, että hän syö kuusi pientä ateriaa päivässä. Hän ei halua syödä juuri ollenkaan hiilihydraatteja, siis makaronia, perunaa tai vaaleaa leipää, koska hänelle on 1980-luvulla opetettu, että sokeritautinen ei saa syödä niitä.
Poikamme hän on, kumma kyllä, opettanut syömään makaronia, perunaa ja vaaleaa leipää, ja tekee tälle ruoka-annokset valmiiksi edellisenä päivänä. Minulle hän ei tee ruokaa.
Minä syön lähinnä valmisaterioita, ja joskus innostun tekemään ruokaa raaka-aineista asti itselleni. Niitä ruokia vaimo puolestaan ei voi syödä, ja poika ei halua syödä, koska vaimoni on opettanut hänet syömään vain muutamia ruokalajeja.
Vaimo käy toissä kahdeksasta neljään, ja tulee kotiin yli tunnin työmatkan jälkeen noin puoli kuudelta. Poika pääsee koulusta klo 13- 15. Itse puolestani teen vuorotyötä, joten joka toinen viikko olen kotona aamulla ja joka toinen viikko illalla, ja välillä on lauantaitöitäkin.
Koko tästä sekamelskasta johtuen meidän perheemme ei ole koskaan syönyt yhtään yhteistä ateriaa. Me syömme eri aikoina eri ruokaa. Onko muita vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä?
Kommentit (19)
Samaa mieltä kakkosen kanssa, tee sinä ruokaa ja ehdota, että istutte yhdessä syömään. Nyt puhut niinkuin se olisi vain vaimosi velvollisuus (mitä hän ei hoida).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 21:59"]
No mikset sinä laita ruokaa? Ja mikset ole kasvattanut poikaasi lainkaan?
[/quote]
Laitanhan minä ruokaa. Ja olen kasvattanut.
No miksi sitten syöt valmisruokia ja poikasi ruokavalio on rajoittunut, ettekä te syö yhdessä?
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 22:01"]
Samaa mieltä kakkosen kanssa, tee sinä ruokaa ja ehdota, että istutte yhdessä syömään. Nyt puhut niinkuin se olisi vain vaimosi velvollisuus (mitä hän ei hoida).
[/quote]
Et siis osaa lukea selvää suomen kieltä? Minä sanoin että laitan ruokaa. Kuten normaali ihminen aloituksestani ymmärtäisi, olen myös tarjonnut ruokaa vaimolleni ja pojalleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä kirjoitit että syöt lähinnä valmisruokia ja että vaimosi vastaa poikasi ruokkimisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää on just nää av-ämmät sellasia et ne tekee penskoilleen vaan sitä ruokaa mitä penskat komentaa tekemään! Niin vietävissä, niin vietävissä, ihan lasten orjia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 22:15"]
Sinä kirjoitit että syöt lähinnä valmisruokia ja että vaimosi vastaa poikasi ruokkimisesta.
[/quote]
Kirjoitin: "... joskus innostun tekemään ruokaa raaka-aineista asti itselleni. Niitä ruokia vaimo puolestaan ei voi syödä, ja poika ei halua syödä, koska vaimoni on opettanut hänet syömään vain muutamia ruokalajeja."
On siis tehty ruokia ja on tarjottu ruokia, ja vuosien varrella erittäin paljon. Erittäin. Ja ihan reseptien mukaan tehtyjä ruokia vieläpä, mutta ei vain kelpaa. Mikä siinä on vaikea ymmärtää?
Siis sinä teet ruokaa ja ehdotat perheellesi yhdessä syömistä, mistä sekä poika että vaimo kieltäytyvät? Poika syö vain makaronia, vaaleaa leipää ja perunaa, ja vaimo ei voi syödä mitään näistä? Sinäkään et syö tekemääsi ruokaa vaan valmisruokaa? Vaimo tekee ruokaa, mutta tarjoaa sitä vain pojalle? Kuulostatte erikoiselta perheeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NO, mieheni on tällaisesta perheestä, jossa kaikki söi vähän milloin sattui. Isä oli päivystysluontoisessa työssä eli paljon toki kotona, mutta myös poissa (asuivat työsuhdeasunnossa "työpaikan talossa"). Äiti taas ravintolatyöläinen, jolla vapaat oli aina koulupäivien aikana ja illat/yöt ja vkoloput työssä.
Ihan hyvä mies tuosta tuli. Suhteen alkuaikoina jouduin hieman tiukemmin sanomaan, että NYT HEMMETTI syömään, kun ruoka on valmista. Ei siis tajunnut, että se kutsu tarkoitta HETI ja NYT, eikä esim. puolen tunnin päästä. En ole muita vajaavaisuuksia huomannut ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 22:19"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 22:15"]
Sinäkään et syö tekemääsi ruokaa vaan valmisruokaa?
[/quote]
Mistä sinä päättelet, että minä en syö tekemääni ruokaa? Näyttäisitkö sen kohdan tekstissäni, jossa minä sanon niin, ole niin ystävällinen, minä pyydän!
Pitäiskö teidän ruveta pojan kanssa kokkailemaan yhdessä? Käsket pojan etsimään reseptin ja sitten valmistatte yhdessä vaikka pakasterasioihin jaettavaksi. Otatte yhteistä aikaa silloin kun saatte ja molempien ruoat saattavat monipuolistua. Yleensä lapset/nuoret maistavat herkemmin uusia ruoka-aineita, kun ovat valmistaneet ne itse alusta asti.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 22:31"]
Pitäiskö teidän ruveta pojan kanssa kokkailemaan yhdessä? Käsket pojan etsimään reseptin ja sitten valmistatte yhdessä vaikka pakasterasioihin jaettavaksi. Otatte yhteistä aikaa silloin kun saatte ja molempien ruoat saattavat monipuolistua. Yleensä lapset/nuoret maistavat herkemmin uusia ruoka-aineita, kun ovat valmistaneet ne itse alusta asti.
[/quote]
Hyvä idea. Ensimmäinen täysjärkisen kommentti tähän asti. Kiitos.
Onko vaimollasi 1 tyypin db ja piikki-insuliini?? Sillä ainakaan 2 db ei estä syömästä normaalia kotiruokaa (ei kyllä 1:kään.). Hiilareiden määrää voi rajoittaa vaikka söisi makaronilaatikkoa.... tekee täysjyväpastasta - esim. Tai jauhelihakastikkeen lisukkeeksi kasviksia eikä muussia.
No, teidän perheessä on muutakin outoa kuin vain tuo koko perheen elämää säätelevä vaimon sairaus. Olette kuin 3 kämppistä...
Olen pahoillani puolestasi!! Mutta kuten joku toinen sanoikin - ala kokkaamaan hyvää kotiruokaa pojalle ja itsellesi, annat samalla erinomaisen miehen ja isän mallin!! Ruuanlaitto on kivaa, minunkin ennen niin tumpelo mieheni on nykyään aika gourmandi (2db)... tekee meillä upeat arkiruuat ja minä teen viikonloppuisin. Meillä syödään aina yhdessä. Harrastuksetkin on järjestetty niin ettei ne häiritse perheen tärkeintä yhteistä hetkeä.
Alue: Aihe vapaa
Vaimollasi on aika vanhanaikaiset opit. Diabeetikon syöminen on nykyään kaikin puolin vapaampaa, kiitos pikainsuliinien.