Jättikö synnytys traumat?

Jostakin luin, että synnytyksestä voi jäädä pahemmat traumat kuin mitä sodasta?

Anestesialääkäri on kahvilla niin kauan kuin kätilö soittaa. Eli kätsässä vikaa, ei niinkään lääkärissä.

Mun jälkimmäinen synnytys oli kivulias, lisäksi tuskaa maksimoi lässyttävä kätilö. Ihan oikeasti, mä olin kolmekymppinen parin lapsen äiti ja tää kätilö lässytti kuin jollekin koiranpennulle. SE jos joku jätti traumat.

[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 23:56"]

Jostakin luin, että synnytyksestä voi jäädä pahemmat traumat kuin mitä sodasta?

[/quote]

Jospa ei lähdettäisi vertailemaan sodan kauhuja, jotka ovat kaikkea muuta kuin luonnollisia, yhteen luonnollisimmista tapahtumista mitä ihmisellä on. 

Ja toiset nyt traumatisoituu jo pikku kakkosen sohvilla hyppelijöistä. 

Moi ap!

Itse olen lääkäri ja onnistuivat "ryssimään" käynnistetyn synnytykseni hätäsektioon synnytyksen huonolla hoidolla..Onneksi sitten tuli järkevä takapäivystäjä kotoa, kun erikoistuva oli "pihalla kuin lumiukko", kätilö oli jo kadonnut jonnekin...Tosin en ole obstetrikko enkä anestesiologi, mutta jotakin tajusin hommasta kuitenkin. En saanut itsekään kivunlievitystä tosiaan, kunnes sitten jo kanyylistä tuli propofolia suoneen...menepä puhumaan pelkopolille. Sano, ettet pelkää synnytystä, vaan niitä ihmisiä, keiden pitäisi se homma hoitaa. Tiesitkö, että sekä hoitajat että lääkärit ovat usein todella tarkkoja, kenen antavat homman hoitaa (jos on kyse vaikkapa jostakin PÄIKI-toimenpiteestä). Tässä olen itse huomannut sen, että hoitajat monesti valitsevat sen "hyvän tyypin" lääkäreistä (toki usein kyseessä on myös kokenut kliinikko). Minun puolestani minua hoitava saa olla vaikka minkälainen Persoona, kunhan voin luottaa, että tuo on sen verran tunnollinen ja kunnianhimoinen niuhottaja, että hoitaa hommat kunnolla...eli luottamus tässäkin on lopulta kyseessä. Joudut luottamaan itsesi ammattilaisten käsiin, kuten luotat bussikuskiin ja lentokapteeniin, kun sinne menet.

Jep. Huonot on kokemukset ;). Onneksi lapset ovat ihanat ;)

En minäkään ehtinyt saamaan mitään kivunlievitystä ja sattuihan se enemmän kuin mikään muu ikinä. Mitään traumoja en kyllä saanut. En tosin koskaan kuvitellutkaan synnytyksen olevan mitään ruusuilla tanssimista. Raskaudesta sen sijaan jäi traumat, se vaan oli tunnetasolla aivan kamalaa aikaa. Synnyttäisin paljon mieluummin kuin olisin raskaana.

Ei jäänyt traumoja. Ei ollut myöskään kivunlievitystä. Synnytyksen kuuluu sattua. Synnytys harvemmin rikkoo. Synnytys on ihanaa.

t. neljä lasta luomusti synnyttänyt

Mulle jäi ekasta synnytyksestä traumat. Uskomattoman hirveet kivut, jotka kesti melkein vuorokauden eikä epiduraalista ollut apua kuin kaksi tuntia. Puolitoista tuntia ponnistamista, joka sattui vielä enemmän. Lapsi oli väärässä asennossa ja revittiin lopulta imukupilla ulos. Pelko jäi, mutta toisen tein silti. Kävin pelkopolilla, ja sanoivat että se kyllä se epiduraali auttaa ja että oli varmaan katetri huonosti edelliskerralla kun lisäannokset eivät auttaneet. Synnytys sujuikin sitten paljon nopeammin kuin edellinen, alusta loppuun alle kahdeksan tuntia ja ihan kunnolla kipeä ehdin olla vain nelisen tuntia. Kun aloin olla tosi kipeä, sain epiduraalin, mutta se ei toiminut kuin vartin kun tulin uudestaan ihan hirveen kipeeksi enkä pystynyt edes kävelemään. Kivut yltyivät niin hirveiksi että vaan huusin suoraa huutoa. Siinä kohtaa meinas lähtee järki, että taasko tää menee näin. Onneksi en ehtinyt niistä kärsimään kuin alle puoli tuntia ja sitten vauva tuli maailmaan niin kätilön kuin itsenikin yllätykseksi. Olin ollut 5 cm auki kun sain epiduraalin ja homma siitä sitten eteni niin nopsaa, että oksat pois. Se teki pirun kipeää, mutta kävi lopulta niin äkkiä, että oikein ällistyin. Vaikka ei epiduraali oikein toiminut tälläkään kertaa, tuntuu siltä että pääsin traumastani. Kovin kipu oli yhtä kovaa kuin ekallakin kerralla, mutta siinä on iso ero kestääkö se vuorokauden vai puolisen tuntia. Oli myös voimia jäljellä kestää se kipu. Mulle oli lupailtu etukäteen myös pudendaalipuudutusta mutta sitä en ehtinyt saada. Jos vielä meen synnyttämään niin mielelläni sen ottaisin. Toinen oli kyllä eheyttävä synnytys, ja tuntuu, että pääsin peloistani synnytyksen suhteen.

Kuules tohtori nr5.. ei Suomessa voi valita synnytyslääkäriään tai edes kätilöä... Tuuripeliä, kuka sattuu olemaan vuorossa. Itse en traumatisoitunut synnytyksessä, vaikka aika brutaalia touhua molemmilla kerroilla olikin. Tokalla kerralla kätilö oli aika hommiinsa kyllästyneen oloinen mutta ammattimaisesti kaikki hommansa hoitivat. Synnytyslääkärissä oli kyllä yksi paha vika, oli todella kaunis nainen ;D Ehdin senkin asian rekisteröidä tuskissani ja luulen että kommentoinkin asiasta jotain. Mutta ap, pelkopoli on sinulle oikea osoite.

Ei jäänyt traumoja. Ei ollut myöskään kivunlievitystä. Synnytyksen kuuluu sattua. Synnytys harvemmin rikkoo. Synnytys on ihanaa.

t. neljä lasta luomusti synnyttänyt

Hmm, miksiköhän tuo on saanut alapeukkuja. Eikö tuollainen yltiöpäisen positiivinen kokemus, jossa SILTI myönnetään myös suuri kipu, voisi toimia rohkaisevana? Että vaikka ei pimitetä sitä, että se sattuu, silti sen ei tarvitse traumatisoida? VOI traumatisoida, mutta ei kaikkia kuitenkaan. Ihan ohiksena vaan, en kirjoittanut tuota kommenttia eikä ole synnytyksiäkään tulossa... =D

Mulle ei jäänyt kivusta traumoja vaikka se oli todella voimakasta, kun aukesi muutamalla supistuksella 5cm, vaan juurikin lääkäreiden kohtelusta ja siitä, että jouduin odottamaan tikkauksen loppuun suorittamista 30min ja silloinkin miehen piti lähteä käytäville etsimään lääkäriä/kätilöä. En aio ottaa epiduraalia toisellakasn kerralla mahdollisten ja todennäköisten haittojen takia, mutta käyn pelkopolilla haukkumassa 1. synnytyksen lääkärit ja uhkaan valituksella, jos sama meinaakin toistua.

Mulla oli kauhea synnytys (en nyt jaksa kuvailla yksityiskohtaisest). Olin aika paskana siitä synnytyksen jälkeen, mutta koska siihen suhtauduttiin asiallisesti, mitään pysyvämpiä traumoja ei ole tainnut jäädä.

Kun kätilö tuli osastolle käymään synnytystä läpi, hän sanoi heti, että he tarjoavat mahdollisuutta, että synnäriltä soitetaan kotiin noin kuukauden päästä synnytyksestä. Otin tarjouksen vastaan. Ä-neuvolan kätilö taas sanoi, että voin lopputarkastuksen yhteydessä saada lähetteen pelkopolille, jos haluan - siellä voi tosiaan käydä myös synnytyksen jälkeen. Siinä vaiheessa se ei enää tuntunut tarpeelliselta.

Oon nyt uudestaan raskaana. Saa nähdä, millaisia ajatuksia tulee synnytyksen suhteen. TÄllä hetkellä ei pelota, mutta ei ajatus synnytyksestä toisaalta miellyttävältäkään tunnu.

Kyllä nuo idiootit jaksaa mitätöidä toisten traumoja.

Naisia on kuollut synnytykseen aikojen saatossa paljon enemmän kuin ihmisiä sodissa. Vaikka nykyään kehittyneissä oloissa kuoleminen on erittäin harvinaista (ja sodissa kaatuneiden määrä puolestaan lisääntyy aseiden kehittymisen myötä...), kyse on ollut äärimmäisen vaarallisesta tilanteesta naisen elämässä, ja yleisin lisääntymisikäisten naisten kuolinsyy. Tämä alkukantainen pelko elää monissa yhä.

Jos oma torttu leviää helposti ja synnytys on oman elämän kohokohta, niin ei se tarkoita, ettäkö se kaikilla olisi näin...

Kyllä ne ovat ihan täysin verrattavissa. Synnytyksestä saa vetää vaikka sodan kokoiset traumat ilman "hyvien" synnyttäjien syyllistämistä. Jotkut eivät vedä siitä sodastakaan traumoja, vaan jopa nauttivat siitä?

Kärjistettynä näin, mokomat pyhistelijät.