Pelottaa lasten nuoruus
Ei enää montaa vuotta, että meidän esikoinen on teini-iässä. Pelottaa ja hirvittää ne menot mitä varmastikin tulee. Aletaan pyöriä kaupungilla yms., tiedättehän te.
Mitä jos huumeita tulee kuvioihin? Tai sammuu johonkin kadulle ja joku raiskaa? Ajavat kännissä kolarin tai päättää kännissä hypätä sillalta. Hirveää!
En tunne itse tältä paikkakunnalta ketään, niin kaikki ihmiset tuntuu hirveän vierailta ja ei oikein lasten kavereihinkaan saa sellaista "tuntumaa", kun ei tiedä millaisista perheistä tulee.
Miten ihmeessä tyttöjen (no myös poikien) kanssa selviää sen teini-iän? Itse olin ihan hirveä teini, ryyppäsin ja rälläsin ja varmaan olisin niitä huumeitakin käyttänyt jos niitä meilläpäin olisi ollut. Pelottaa, että omista tytöistä tulee samalaisia.
Ja pikkulapsivuodet muka raskaita... Pah, pahimmat vasta edessä!
Kommentit (9)
Itselläni on paljon optimistisempi asenne. Tuli itsekin nuorena kohellettua, mutta aina sitä jotenkin selvisi. Ajattelen, että niin todennäköisesti selviää omatkin lapset, vaikka varmaan täytyy joitain asioita kantapään kauttakin oppia. Esim. useimmat joutuu jotenkin oppimaan karujen kokemusten kautta mitä seuraa, jos ottaa alkoholia enemmän kuin pää kestää. En minä sitä mitenkään pelkää. Omat lapset nyt tytär 14 ja poika 12.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 22:04"]
Onko sinne kaupungille pakko päästää pyörimään?
[/quote]
On. Ei ole kivaa kieltää kaikkea enkä näe sellaisessa mitään järkeäkään. Pitää nuorten saada olla nuoria vaikka äitiä pelottaisikin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei mitään rajoja pidettäisi. Mutta mulla oli itsellänikin teininä kotiintuloaika ja silti mä ehdin ne kännit vetää vaikka se kotiintuloaika oli melko aikaisin.
ap.
Onhan pieni mahdollisuus että nuoresi ovat ujoja introvertteja tapauksia, eivätkä koskaan tule läpikäymään mainitsemasi kaltaista vaihetta.
Jännittävää. Itse en vielä teininä käyttänyt alkoholia (opiskeluaikoina kyllä), eikä lapsenikaan näytä olevan siitä kovin innostunut. Onkohan se geeneissä?
Lapset irtautuvat ja itsenäistyvät. Vanhemman ei auta kuin luottaa siihen, että on kasvattanut lapsensa niin, että heillä on eväät selvitä. Enkä tarkoita tällä mitään tekopyhäistä kurinpitoa ja ulkoisia käytöstapoja, vaan sitä, että pohjalla on sen verran itsekunnioitusta ja selviytymiskykyä, että väistää pahimpia ongelmia ja selviää tai osaa hakea apua siitä, mitä ei pysty tai osaa väistää.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 22:20"]
Jännittävää. Itse en vielä teininä käyttänyt alkoholia (opiskeluaikoina kyllä), eikä lapsenikaan näytä olevan siitä kovin innostunut. Onkohan se geeneissä?
[/quote]
Joskus aikaa sitten luin, että alkoholismi olisi geeneissä tai siis se taipumus siihen. No ei hirveästi lohduta, koska itse olin "melko" alkoholiin menevä koko teini-iän. :D Kunnes 21-vuotiaana jätin sen kokonaan...
Mutta joo, totta puhut.
ap.
Mä en osaa pelätä enää yhtään, kun ollaan jo teini-iässä. Meidän 14v ja 13v vaikuttavat niin fiksuilta, ettei heitä kiinnosta vielä yhtään ryyppäilyt, tupakointi tai edes kylillä hengailu. Järjestävät kyllä kavereiden kanssa kotibileitä, joissa katsotaan leffoja, herkutellaan yms. Huomennakin meillä on Halloween bileet. Lisäksi järkkäävät hauskoja yllätyssynttäreitä, jossain paikassa, huvipuistossa, laserammunnassa jne. Toki tiedän, että jossain vaiheessa tulee kokeilut, mutta toivottavasti ikää ja järkeä on silloin taas hiukan enemmän.
Itse sen sijaan ryyppäsin aivan urakalla tuon ikäisenä, mutta onneksi lapset ovat fiksumpia :)
[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 22:14"]Onhan pieni mahdollisuus että nuoresi ovat ujoja introvertteja tapauksia, eivätkä koskaan tule läpikäymään mainitsemasi kaltaista vaihetta.[/quote]
Miksi oletat että nuori on ujo jos häntä ei kiinnosta kaupungilla juopottelu?
Onko sinne kaupungille pakko päästää pyörimään?