Lue keskustelun säännöt.
En osaa tehdä pyyteetöntä hyvää.
17.10.2013 |
Autan ihmisiä kyllä, jos he apuani johonkin tarvitsevat. Viime aikoina olen antanut itsestäni hyvinkin paljon eräälle ihmiselle, ehkä enemmän kuin muut olisivat antaneet. Ja muutoinkin, pyrin aina auttamaan ihmistä hädässä.
En kuitenkaan osaa tehdä tätä täysin epäitsekkäästi tai pyyteettömästi. Ajattelen aina, miten hienosti nyt tein ja miten paljon avuksi olin, toivon että muut ihmiset tämän "hyvyyteni ja laupeuteni ja uhrautuvaisuuteni" huomaisivat. Ison hyvän työn tehtyäni en osaa oikein muuta ajatellakaan kuin omaa hyvyyttäni.
En tietenkään sano sitä ääneen kenellekään ja olen ihmisten edessä vaatimaton teoistani, mutta jotenkin aivolohkon viimeiseen sopukkaan jää tunne ja tieto siitä, että minulle jäädään (tai ainakin sopisi jäädä) kiitollisuudenvelkaan.
Voiko tästä ajatusmallista päästä jotenkin eroon? Oikeasti olen ihan hyvä ihminen.
Kommentit (26)
Olet oikeasti _melkein_ hyvä ihminen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 21:01"]
Sinulla ei taida olla lapsia?
[/quote]
Minusta on pyytettömämpää jos huolehtii toisten lapsista, esim. kykenee pyyteettömästi rakastamaan lapsipuoliaan, mutta ainakin palstan perusteella useimmat kykenevät rakastamaan vain omia replikoitaan.
Taidat olla narsisti. Pystyt keskittymään vain itseesi ja suhtaudut muihin ihmisiin ensisijaisesti ajatuksella, että sinun pitäisi hyötyä heistä jotenkin.
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 21:01"]
Sinulla ei taida olla lapsia?
[/quote]
Minusta on pyytettömämpää jos huolehtii toisten lapsista, esim. kykenee pyyteettömästi rakastamaan lapsipuoliaan, mutta ainakin palstan perusteella useimmat kykenevät rakastamaan vain omia replikoitaan.
[/quote] Sinä luit sen noin.. Minä opin omien lasteni kautta olemaan epäitsekäs ja sitä kautta opin auttamaan läheisiäni ja työkavereitani pyytettömästi.
Lopeta auttaminen toistaiseksi, ainakin niin pitkäksi aikaa, ettet voi enää olla auttamatta, sinun on suorastaan pakko auttaa! Jos silloinkin vielä näitä ajatuksia tulee, pidät pidemmän tauon. Jos huomaat muiden pärjäävän ilman apuasikin, niin varmaan ajatus alkaa kadota, koska et ole korvaamaton muiden elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaah, en osaa sanoa.
Minä olen auttavainen, ja tahtoisin tehdä paljon enemmän hyvää kuin ikinä ehdin, ajoittain ahnehdin itselleni liikaa hyviä töitä ja olen uupumuksen partaalla kun suoritan. Saan kuitenkin hyvän fiiliksen kun homma on hoidettu. Sellainen "jes mä tein sen" olo.
Jos joku ajattelee olevansa kiitollisuudenvelassa tai jotenkin erityisesti huomaa auttamiseni, siitä tulee vain kiusallinen tunne. Jonkinmoinen "vastalahjominen" on vain ahdistavaa.
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 21:01"]
Sinulla ei taida olla lapsia?
[/quote]
On, useampikin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä teen samaa joka päivä, mutta en koskaan odota mitään kultaseppelettä itselleni vaan teen sen ihan sydämestäni. Miten sä ap. pystyt tekemään noin, jos et saa siitä mitään hyvää itsellesi sydämeesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no onko niin kamalan paha asia jos on tyytyväinen itseensä? Eri asia olisi jos leuhkisi asialla ympäriinsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalille auttamishaluiselle ihmiselle se palkinto on se, että saa toista autettua ja huomaa sen kyllä kiitoksina ja kiitollisuutena. Mitä sinä ap. haluat? Että jotkut ulkopuoliset ihmiset palvoisivat sinua, koska teet jollekin hyvää, vaikka et edes saa mitään tyydytystä siitä, vai?
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 21:15"]
Mä teen samaa joka päivä, mutta en koskaan odota mitään kultaseppelettä itselleni vaan teen sen ihan sydämestäni. Miten sä ap. pystyt tekemään noin, jos et saa siitä mitään hyvää itsellesi sydämeesi?
[/quote]
Siis tottakai saan myös itselleni hyvän mielen, se jäi aloituksestani pois. Ja olen tosiaankin mielelläni ihmisille avuksi..Vain tuo omassa mielessäni itseni korottaminen auttamisen jälkeen vaivaa. Oikein piehtaroin omassa hyvyydessäni vaikka tosiaan saan hyvän mielen myös siitä, että autettu sai avun.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minä kyllä uskoisin että tuo hyvin yleinen ajattelutapa. Kuten ap sanoi, pointti pn siinä ettei hyvistä teoistaan muille huutele. Palkinto se on sekin, että tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi. Kunhan ei ylpisty, siitä tässä ei ollut kysekään.
Taidat ap ajatella liikaa :)
saatko saman tunnelatauksen jos lahjoitat rahaa johonkin keräykseen vaikka netin kautta, ettet asioi kenenkään kanssa suoraan?
Uskomatonta, että ap saa tuollaista kuraa vastaukseksi, ja paras on toki tuo narsisti -heitto. Huoh. Aika harva täysin pyyteettömästi antaa itseään etenkään mihin tahansa tai ihan kenelle tahansa, koska siinä hyvinkin usein tässä kovassa maailmassa käy niin, että sitten sua käytetään mennen tullen ja pyyhitään vielä jalatkin sinuun. Vaikutat kyllä kuule ihan riittävän hyvältä ihmiseltä, ja vieläpä kykenevältä analysoimaan itseäsi, mitä samaa ei voi sanoa näistä muutamista pätemisenhaluisista tantoista taas tässäkään ketjussa!
Auta vaan, ap. Ja ajattele, että olet hyvä ihminen. Mutta älä nyt rupea erinomaisuudessa piehtaroimaan :) Opettele myös sanomaan ei, kun et halua auttaa ja pyydä apua myös itsellesi, kun tarvitset.
Hm. Olet jo aika pitkällä koska tiedostat tuon kiitoksenhalusi. Seuraava askel on sen miettiminen että auttamisesi ei oikestaan ole auttamista vaan vaihtokauppaa koska haluat siitä palkinnon eli kiitoksen. Sitten voit alkaa miettiä voitko jotenkin auttaa siten että haluat auttaa ilman kiitosta. Voit lukea Jaako Heinimäen "seitsemän syntiä", hän selittää pyyteettömyyden erittäin hyvin ja hauskasti.
Siis siksihän ihmiset tekevät hyvää. ''Pyytteettömyys'' on myytti ja osittain mahdottomuuskin. Teemme hyviä tekoja jotta olisimme sellaisia ihmisiä kuin haluaisimme olla. Toki muiden mielihyvä tuntuu hyvältä, mutta se tuntuu hyvältä suhteessa siihen omaan tekoon. Otetaan tilanne jossa naapurin auto on ojassa. Autat naapuria saamaan sen sieltä pois. Olette molemmat hyvällä tuulella sen jälkeen. Toisessa skenaariossa toinen naapuri auttaa naapuriasi. Olet toki tyytyväinen että naapurin auto ei enää ole ojassa, mutta hyvän olon tunteesi ''naapurin puolesta'' ei ole samanlainen kuin jos olisit itse ollut auttamassa. Olet ihan tavallinen ihminen, ehkä normaalia enemmän perillä omista tunteistasi.
Sinulla ei taida olla lapsia?