Lue keskustelun säännöt.
En osaa tehdä pyyteetöntä hyvää.
17.10.2013 |
Autan ihmisiä kyllä, jos he apuani johonkin tarvitsevat. Viime aikoina olen antanut itsestäni hyvinkin paljon eräälle ihmiselle, ehkä enemmän kuin muut olisivat antaneet. Ja muutoinkin, pyrin aina auttamaan ihmistä hädässä.
En kuitenkaan osaa tehdä tätä täysin epäitsekkäästi tai pyyteettömästi. Ajattelen aina, miten hienosti nyt tein ja miten paljon avuksi olin, toivon että muut ihmiset tämän "hyvyyteni ja laupeuteni ja uhrautuvaisuuteni" huomaisivat. Ison hyvän työn tehtyäni en osaa oikein muuta ajatellakaan kuin omaa hyvyyttäni.
En tietenkään sano sitä ääneen kenellekään ja olen ihmisten edessä vaatimaton teoistani, mutta jotenkin aivolohkon viimeiseen sopukkaan jää tunne ja tieto siitä, että minulle jäädään (tai ainakin sopisi jäädä) kiitollisuudenvelkaan.
Voiko tästä ajatusmallista päästä jotenkin eroon? Oikeasti olen ihan hyvä ihminen.
Kommentit (26)
Mikä tuossa on edes ongelmana? En käsitä sellaista mentaliteettia, ettei saisi yhtään olla ylpeä itsestään kun on tehnyt jonkin hyvän teon. Tuollainen on jotenkin samassa sarjassa sen kanssa, että lääkäriksi ei saisi ruveta hyvän palkan vuoksi vaan ainoastaan jonkin "kutsumuksen" ja vilpittömän auttamishalun tähden. Jos lopputulos on sama, niin onko sillä motivaation lähteellä juurikaan merkitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, halit sulle. :) Ihana, kun autat. Ja saathan sinä olla hyvällä mielellä siitä. Olet hyvin rehellinen itsellesi, kun tiedostat sen. Auta vaan edelleen, mutta älä oman jaksamisesi kustannuksella. Ja osaathan myös itse pyytää apua?
Tarvitaan ihmisiä, jotka auttavat. Sinä itsekin tarvitset joskus apua. Relaa, ei iloitseminen siitä, että on auttanut, ole vaarallista! Elämä on sellainen opettaja, että vähitellen se omahyväisyyden tunne hioutuu ohuemmaksi, hiutuu pois. Älä stressaa!
Ei ole mahdollista toimia täysin pyyteettömästi siinä mielessä kuin asian kuvailet. Ihminen ei kerta kaikkiaan tee mitään, ellei siitä saa jonkinlaista palkkiota. Palkkio voi olla oma etu mutta yhtä hyvin mielihyvä siitä, että jollakulla toisella menee hyvin. Mielihyvää se on sekin.
Ihan sama, miksi ihmiset tekevät toisilleen hyvää, kunhan tekevät.
no eikös omahyväisyys ole ongelma jos tuo menee liian pitkälle
Hei, tiesittekö että tuolla motiivilla ei pääse moneen vapaaehtoishommaan eli kiitosten haluaminen on väärä motiivi auttamiselle. Siinä nimittäin korottaa itsensä autettavien yläpuolelle, ns. hyväksi ihmiseksi. Pyyteettömyyttä on oikeasti olemassa paljonkin mutta sitä on vaikea huomata. Eikä se kuitenkaan tarkoita sitä että näitä auttajia kohdellaan kynnysmattoina, se toimii ihan eri ajatuksen tasolla.
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 21:23"]
Uskomatonta, että ap saa tuollaista kuraa vastaukseksi, ja paras on toki tuo narsisti -heitto. Huoh. Aika harva täysin pyyteettömästi antaa itseään etenkään mihin tahansa tai ihan kenelle tahansa, koska siinä hyvinkin usein tässä kovassa maailmassa käy niin, että sitten sua käytetään mennen tullen ja pyyhitään vielä jalatkin sinuun. Vaikutat kyllä kuule ihan riittävän hyvältä ihmiseltä, ja vieläpä kykenevältä analysoimaan itseäsi, mitä samaa ei voi sanoa näistä muutamista pätemisenhaluisista tantoista taas tässäkään ketjussa!
[/quote]
Samaa mieltä. Jos auttamisesta tulee sinulle hyvä mieli, auttaminen ei ole pyyteetöntä. Voi sen noinkin tulkita jos tahtoo. Tärkeintä kuitenkin, että sen vuoksi ei jätetä auttamatta. Näin ajattelevat ihmiset toimivat.