Onko siitä jotain haittaa, että avioliitossa kaikki omaisuus on toisen nimissä?
Ollaan siis naimisissa, ilman avioehtoa. Mies omistaa kaiken. Siis kaiken suuremman, kuten talon ja mökin. Ei olla koskaan oltu tarkkoja rahasta, tai siis ainakaan mä en ole ollut eikä ainuttakaan riitaa olla rahasta saatu aikaiseksi, mutta nyt olen alkanut miettimään, kun lähipiirissä tapahtunut kaikenlaista, että tuleeko siitä mulle jotain hankaluuksia, kun mun nimeä ei ole yhdessäkään omistuspaperissa? Mulla tosin ei ole lainaakaan. Ei olla eroamassa, mutta jos jossain vaiheessa tapahtuu kuitenkin jotain. Tai mies kuolee.
Kommentit (37)
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 21:34"]
Aika kinkkinen paikka. Voisi olla keskustelun paikka, josko mies siirtäisi puolet omaisuudesta sinun nimiisi.
[/quote]Ja joutuu maksamaan lahjaveron... ei mitään järkeä.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 22:15"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 21:17"]
Ollaan siis naimisissa, ilman avioehtoa. Mies omistaa kaiken. Siis kaiken suuremman, kuten talon ja mökin. Ei olla koskaan oltu tarkkoja rahasta, tai siis ainakaan mä en ole ollut eikä ainuttakaan riitaa olla rahasta saatu aikaiseksi, mutta nyt olen alkanut miettimään, kun lähipiirissä tapahtunut kaikenlaista, että tuleeko siitä mulle jotain hankaluuksia, kun mun nimeä ei ole yhdessäkään omistuspaperissa? Mulla tosin ei ole lainaakaan. Ei olla eroamassa, mutta jos jossain vaiheessa tapahtuu kuitenkin jotain. Tai mies kuolee.
[/quote] Tyhma vaimo (ja mies). Meilla on kaikissa papereissa molempien nimi. Jos vaikka toinen halvaantuu niin pahasti etta ei pysty itsestaan huolehtimaan niin se toinen voi hoitaa kaikkia asioita. Meilla on pankkitileja ja rahastoja joihin minulla ei olisi mitaan asiaa jos nimeni ei olisi papereissa. Kuolemantapauksessa meista kumpikaan ei peri mitaan eika joudu maksamaan perintoveroa.
[/quote]Päinvastoin, jos kaikki on yhteistä, niin kumpikaan ei voi hoitaa yksin mitään asioita, vaan aina pitää saada toisen suostumus.
Tuossa on yksi syy miksi kaikki on miehen nimissä. Kaikki hommat oli niin paljon helpompi hoitaa, kun tarvittiin vain yhden ihmisen allekirjoitus eikä aina tarvinnut molempien olla paikalla ja kun otettiin lainaa mökkiä varten, niin mä olin kotona tulottomana, joten en olisi edes saanut sitä.
Näin jälkikäteen ajateltuna äärimmäisen tyhmää. Luotan toki mieheeni, mutta silti tämä asia on alkanut arveluttamaan mua. Mietin jossain vaiheessa ihan oikeasti avioeroa vain sen takia, että saadaan omaisuus myös mun nimiin, mutta eikö sekin maksa jotain?
Meillä on tilanne, että miehen nimissä asunto. Itselläni ei ole mitään mitä omaisuudeksi varsinaisesti voisi edes laskea. Yhteisiä lapsia meillä ei ole, mutta edellisestä liitostaan hänellä on lapsia. Välillä kun mieheni on sairastellut paljon, on mielessäni käynyt hieman samanlainen kysymys. Muuten en omaisuudesta välitä, mutta kotimme on minulle tärkeä henkisesti. Tästä paikasta pitää myös miehen ex, ja voisin pahimmillaan kuvitella, että pahimman tapahtuessa joutuisin vaikeuksiin vaikka asumiseen täällä olisin oikeutettukin - että lasten ollessa pieniä lasten äiti voisi alkaa saattaa minua jotenkin vaikeuksiin koska en omista hitustakaan tästä paikasta. Lakiasioista en kuitenkaan välitä alkaa tarkemmin ottamaan selvää, koska asiat ovat tällä hetkellä hyvin enkä välitä maalailla uhkakuvia.
Tämä ihan vain esimerkiksi, näkökulmaksi aloittajalle ja muille. Osaksi myös tahdoin jakaa oman tilanteeni, koska tällainen on joskus mielessä pyörähtänyt. Loppujen lopuksi tilanteesta kuin tilanteesta selviää elämässä aina jotenkin, toki tällaisissa lakiasioissa on hyvä pitää puolensa, tietää missä mennään, mutta on myös hyvä muistaa, että ihmisten maailman paperille kirjoitellut asiat ovat vain pieni osa elämää. Niihin ei kannata antaa katsettaan vangita, koska helposti unohtuu se kaikkein kallein: elämä.
Mikäli miehesi kuolee, vain lapset perivät hänet et sinä.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 14:19"]
Mikäli miehesi kuolee, vain lapset perivät hänet et sinä.
[/quote]
Eli asunto/velat jäisi mahd. jopa alaikäisille lapsille?
Vaan, ehkäpä jätän aiheen miettimisen, sillä eläessään älköön ihminen surko kuolemaa, jokaiselle se tulee joskus. Elämästä muutenkaan ei tiedä mitä tapahtuu. " - - elämä on lyhyt, siis iloitse!"
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 21:23"]
Meinaatko että esim. kotitalon voi myydä meidän alta? Eikö tuollaiset yleensä huomioida avioerotilanteessa?
[/quote]
Ei voi myydä ilman puolison suostumista!
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 14:19"]
Mikäli miehesi kuolee, vain lapset perivät hänet et sinä.
[/quote]
Eli asunto/velat jäisi mahd. jopa alaikäisille lapsille?
Vaan, ehkäpä jätän aiheen miettimisen, sillä eläessään älköön ihminen surko kuolemaa, jokaiselle se tulee joskus. Elämästä muutenkaan ei tiedä mitä tapahtuu. " - - elämä on lyhyt, siis iloitse!"
[/quote]
Lainat eivät periydy, vain omaisuus.
Ja meillä on niin, että oikeastaan kaikki omaisuus on minun nimissäni. Muu omaisuus minulla oli jo ennestään ja talo on pelkästään minun nimissäni ihan siitä syystä, että aikanaan taloa ostaessamme miehellä oli vanhan konkurssin peruja vielä merkintä luottotiedoissa. Miehellä on lapsia ennestään, mutta järjestely ei ole todellakaan perinnön välttämiseksi, hah, kuulostaa ihan naurettavalta ajatukseltakin. Enpä usko, että juuri kukaan noin toimisi, taitaa olla katkeran ex-rouvan kuvitelmia! Ehkä sitten ymmärtäisin, jos mies olisi jokin miljönääri, mutta että tavismiehillä, hei haloo.
lainat voivat myos periytya! ota tarkemmin asioista selvaa.
31 on oikeassa. Omistin edellisen asunnon yksin, ja kun olin myymässä sitä, tarvitsin siihen aviomieheltäni kirjallisen suostumuksen. Asunnon olin ostanut jo ennen kuin seurustelimme.
Olenko päätellyt oikein: ainakin mahdollisessa erotilanteessa (kun mieheni nimi on asunnon papereissa) otetaan huomioon myös se, että olen tässä asuessani maksanut osani kuukausittaisista asumisen kustannuksista/vähintään lainanmaksun kk-osasta puolet?
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 21:23"]
Meinaatko että esim. kotitalon voi myydä meidän alta? Eikö tuollaiset yleensä huomioida avioerotilanteessa?
[/quote]
Ei voi myydä ilman puolison suostumista!
[/quote]
Eikä muuten edes pantata. Sita asuntoa missä perhe asuu ei voi omistajakaan myydä eikä pantata ilman puolison suostumusta.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 15:43"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 14:19"]
Mikäli miehesi kuolee, vain lapset perivät hänet et sinä.
[/quote]
Eli asunto/velat jäisi mahd. jopa alaikäisille lapsille?
Vaan, ehkäpä jätän aiheen miettimisen, sillä eläessään älköön ihminen surko kuolemaa, jokaiselle se tulee joskus. Elämästä muutenkaan ei tiedä mitä tapahtuu. " - - elämä on lyhyt, siis iloitse!"
[/quote]
Lainat eivät periydy, vain omaisuus.
Ja meillä on niin, että oikeastaan kaikki omaisuus on minun nimissäni. Muu omaisuus minulla oli jo ennestään ja talo on pelkästään minun nimissäni ihan siitä syystä, että aikanaan taloa ostaessamme miehellä oli vanhan konkurssin peruja vielä merkintä luottotiedoissa. Miehellä on lapsia ennestään, mutta järjestely ei ole todellakaan perinnön välttämiseksi, hah, kuulostaa ihan naurettavalta ajatukseltakin. Enpä usko, että juuri kukaan noin toimisi, taitaa olla katkeran ex-rouvan kuvitelmia! Ehkä sitten ymmärtäisin, jos mies olisi jokin miljönääri, mutta että tavismiehillä, hei haloo.
[/quote]
Tottakai lainat "periytyy". Jos otat vastaan perintönä omaisuuden niin saat myös velat ja olet niistä vastuussa. Jos taas se omaisuus menee niiden velkojen maksuun niin lopuista ei perilliset enää ole vastuussa jos pesä hoidetaan asainmukaisesti konkurssiin.
Myös yhteiset tilit jäädytetään kuolemantapauksissa kunnes perinnönjako on selvä. Kannattaa pitää edes 1 ihan oma tili.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 22:15"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 21:17"]
Ollaan siis naimisissa, ilman avioehtoa. Mies omistaa kaiken. Siis kaiken suuremman, kuten talon ja mökin. Ei olla koskaan oltu tarkkoja rahasta, tai siis ainakaan mä en ole ollut eikä ainuttakaan riitaa olla rahasta saatu aikaiseksi, mutta nyt olen alkanut miettimään, kun lähipiirissä tapahtunut kaikenlaista, että tuleeko siitä mulle jotain hankaluuksia, kun mun nimeä ei ole yhdessäkään omistuspaperissa? Mulla tosin ei ole lainaakaan. Ei olla eroamassa, mutta jos jossain vaiheessa tapahtuu kuitenkin jotain. Tai mies kuolee.
[/quote] Tyhma vaimo (ja mies). Meilla on kaikissa papereissa molempien nimi. Jos vaikka toinen halvaantuu niin pahasti etta ei pysty itsestaan huolehtimaan niin se toinen voi hoitaa kaikkia asioita. Meilla on pankkitileja ja rahastoja joihin minulla ei olisi mitaan asiaa jos nimeni ei olisi papereissa. Kuolemantapauksessa meista kumpikaan ei peri mitaan eika joudu maksamaan perintoveroa.
[/quote]
Ainoa ongelma on, että kaikki omaisuus on nyt miehen. Hän voi tehdä niillä mitä haluaa, vaikka lahjoittaa tyttöystävälleen tai äidilleen. Erotilanteessa vasta olisit saamassa puolet.
Meinaatko että esim. kotitalon voi myydä meidän alta? Eikö tuollaiset yleensä huomioida avioerotilanteessa?
Ongelma on tosiaan päinvastainen. Nyt on kehnosti ja ero- tai kuolemantapauksessa sitten "rikastut" eli saat oman osuutesi. Onko lapsia jotka perisivät miehen? Tai testamenttiä joka takaisi sinulle jotain?
Nimenomaan juuri se on ongelma, että mies voi tehdä mitä haluaa omaisuudellaan avioliittoaikana. Vasta erossa omaisuus puolitetaan.
Meillä on kolme yhteistä lasta eikä ole testamenttia.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 23:24"]Nykyään ihmiset elävät niin vanhoiksi, että lapsesi on todennäköisesti vähintään yli 60-vuotias silloin kun isänsä kuolee. Kyllä siihen ikään mennessä pitää hankkia itse oma omaisuutensa eikä elää odotellen mahdollista perintöä.
Useimmat eivät peri vanhemmiltaan mitään. Vaikka omaisuutta olisikin, se menee kuitenkin hoitomaksuihin viimeisinä elinvuosina.
[/quote]Mun molemmat vanhemmatkin oli n. 60 kun niiden vanhemmat kuoli. Itse oon todennäköisesti vielä vanhempi silloin.