Lue keskustelun säännöt.
Onko muita laman lapsia? (ks. Teeman ohjelma tänään)
17.10.2013 |
Teema klo 20:30 Laman lapset: "Mitä kuuluu vuonna -87 syntyneille? Neljäsosalle rikkeitä ja toimeentulotukea, viidesosalle mielenterveysongelmia, kertoo tutkimus. Mitä on tilastojen takana?"
Onko muita laman aikana lapsuuttaan eläneitä? Itse olen juurikin -87 syntynyt, mutta sikäli onnellisessa asemassa, että lama ei paljon vaikuttanut, vanhemmat kun ovat hoitoalalla. Muistan, kuina vuonna -94 koulun aloittaessa oli suuri uhka opettajien lomauttamisesta. Saimme kuitenkin pitää opet. Kaikki koulukirjat oli käytettyjä ja tosi resuisia. Muita muistoja?
Kommentit (32)
1986
Isäni jäi työttömäksi kun menin ekalle. Äiti teki töitä, asuttiin vanhassa okt, paljon remppoja. Kirppareita kierrettiin. Mitään kallista ei saanut harrastaa. viidennällä luokalla minua koulukiusattiin paljon. muistan myös kierrätetyt kirjat. ei matkusteltu muualla kuin sukulaisilla. itseeni tuo työttömyys on vaikuttanut niin että olen ylitunnollinen työntekijä, opetettiin että niitä pitää tehdä kun niitä kerran on. En oikein osaa nauttia elämästä ja olen liian työkeskeinen. hoitoalalla se tulee vielä aiheuttamaan minulle uupumusta jos en opi relaamaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vanhemmat ei mitenkään näyttäneet sitä, että tiukkaa oli. Silloin pienenä vain nauratti, että isi kävi koulua. Joutui siis tuolloin työttömäksi.
En vieläkään tiedä, miten tiukilla talous todellisuudessa meillä silloin oli, aiheesta kun ei ole koskaan oikein puhuttu.
Sinänsä mulla ei ole muistikuvia kyseisestä ajasta koska me lapset saimme elää ihan normaalia lapsuutta.
Taas kitistään jostain lamasta... Jokainen on oman onnensa seppä ja Suomessa ei kukaan niin köyhä ole, etteikö pystyisi lapselleen tarjoamaan hyvää elämää vaikka taloudellinen tilanne olisi mikä.
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 18:27"]
Taas kitistään jostain lamasta... Jokainen on oman onnensa seppä ja Suomessa ei kukaan niin köyhä ole, etteikö pystyisi lapselleen tarjoamaan hyvää elämää vaikka taloudellinen tilanne olisi mikä.
[/quote]
Mutta kun lapsen elämään ei vaikuta pelkästään se oman perheen tilanne vaan koko ympäristö. Kuten juurikin tuo, että kouluista säästettiin. Monella paikkakunnalla opeja lomautettiin vaikka ap:n kotipaikkakunnalla ei näin tehtykään. Ja muutenkin kommenttisi on... no taisi olla provo.
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 18:27"]
Taas kitistään jostain lamasta... Jokainen on oman onnensa seppä ja Suomessa ei kukaan niin köyhä ole, etteikö pystyisi lapselleen tarjoamaan hyvää elämää vaikka taloudellinen tilanne olisi mikä.
[/quote]
Kukaan tässä mitään kitise, paitsi sinä kurja kitiset, jonnin joutavaa suollat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kuulun myös tuohon ikäluokkaan ja olen myöskin siitä onnellisessa asemassa ollut, ettei lama hurjasti vaikuttanut perheeni elämään. Molemmat vanhemmat oli duunareita ja töitä riitti myös laman aikana normaalisti. Ei siis leveästi elelty tai reissattu vuosittain ulkomailla, mutta hyvä, turvallinen peruselämä oli.
Kouluissa meilläkin oli moneen kertaa käytetyt resuiset kirjat (jotka piti lukuvuoden päätteeksi kumittaa tyhjiksi alakoulun ekoilla luokilla!). Pyyhekumeja jaettiin vain puolikkaina, käsipyyhepaperia säännösteltiin (jossain vaiheessa kouluun piti tuoda oma käsipyyhe) jne. Pieni juttuja, joista lapsi ei silloin hurjasti ajatellut.
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 18:34"]
Mä kuulun myös tuohon ikäluokkaan ja olen myöskin siitä onnellisessa asemassa ollut, ettei lama hurjasti vaikuttanut perheeni elämään. Molemmat vanhemmat oli duunareita ja töitä riitti myös laman aikana normaalisti. Ei siis leveästi elelty tai reissattu vuosittain ulkomailla, mutta hyvä, turvallinen peruselämä oli.
Kouluissa meilläkin oli moneen kertaa käytetyt resuiset kirjat (jotka piti lukuvuoden päätteeksi kumittaa tyhjiksi alakoulun ekoilla luokilla!). Pyyhekumeja jaettiin vain puolikkaina, käsipyyhepaperia säännösteltiin (jossain vaiheessa kouluun piti tuoda oma käsipyyhe) jne. Pieni juttuja, joista lapsi ei silloin hurjasti ajatellut.
[/quote]
-86-syntynyt täällä ja muistan nuo myös. Eihän sitä tiennyt silloin, millaista koulussa kuuluikaan olla, kierrätyskirjat oli ihan normaalia meille. Muistan nuo kuminpuolituksetkin, on kyllä oltu köyhiä silloin!
Sen muistan kun olin sairaalassa. Henkilöstöä vähennetty, minä pieni tyttö vanhojen miesten seassa ja sänkyjä oli huoneissa niin tiiviisti että sänkyni oli lavuaarissa kiinni. Käytävilläkin oli potilaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu. Meidän perheeseen lama vaikutti suuresti, koska isä oli pienyrittäjä (yritys kaatui) ja äiti kotiäiti. Emme toki nähneet nälkää, mutta menetimme kotimme ja jouduimme muuttamaan kaupungin vuokra-asuntoon, vanhemmat jäivät isoja summia velkaa. Tästä seurasi isäni loppuelämän työttömyys, jonkin sortin katkeruus, mielenterveysongelmat, alkoholismi pitkällä tähtäimellä. Vanhemmat erosivat, meiltä lapsilta loppuivat harrastukset kuin seinään. Tuttu tarina.
Meistä lapsista kaksi pärjää ihan hyvin, olemme kouluttautuneet ja perustaneet perheet. Yksi sen sijaan on tällainen syrjäytynyt nuori aikuinen, vailla koulu- tai työpaikkaa, myös mielenterveysongelmia.
Omista vanhemmista ei ole enää oikein isovanhemmiksi, eli vanhempien varaan emme ole voineet koskaan laskea. Olen kyllä todella kiitollinen ilmaisesta koulutuksesta ja opintotuesta aikoinaan, me lapset saimme mahdollisuuden päästä irti vanhempiemme suosta.
Olen syntynyt vuonna -82. Lama ei vaikuttanut meidän perheeseen tai lähipiiriin oikeastaan mitenkään, kaikilla säilyi työt ja isäkin taisi olla lomautettuna ehkä viikon päivät yhteensä. Me matkusteltiin vuosina 1992-1995 monta kertaa.
Mutta me olimme todella, todella onnekkaita.
Koulusta muistan, että kirjat oli moneen kertaan käytettyjä, hiirenkorville luettuja. Yläasteella oli 700 oppilasta ja todella isot luokkakoot, minä olin musiikkiluokilla mutta meillä ei ollut henkilökohtaista soitonopetusta ollenkaan, koska opettajiin ei ollut varaa. Koulupsykologilla oli 1200 oppilasta vastuullaan.
Mutta totta puhuen en muista paljoa huonoja juttuja mistään. Meitä se ei siis koskettanut, olen elänyt pumpulissa verrattuna moneen muuhun lapseen :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä, nuo kirjojen kumittelut ja lakkouhat oli ihan perusjuttuja tällaiselle 90-luvun puolivälissä koulun aloittaneelle. Muistan, kun meidän luokasta tarvittiin neljä vapaaehtoista ottamaan käytetyt vahaliidut. Muut saivat uudet. Neljä vapaaehtoista löytyi ja meille kasattiin ihan kelvot liitupaketit edelliset vuosiluokan jättämistä väreistä.
Enemmän on vaikuttanut se, että ongelmiin, kun niitä sitten alkoi meillä kotona tulla, ei puututtu millään tavalla. En tiedä, eikö koulussa muka huomattu mitään vai olisiko puuttuminen sitten ollut niin kallista. Hammaslääkäriin ei kanssa päässyt ja peruskoulun loppupuolella vihdoin toteutuneessa tarkastuksessa hammaslääkäri oli aika tuohtunut hampaassani muhineesta reiästä, joka olisi kuulemma pitänyt hoitaa ajat sitten.
No jos lamasta jotain hyvää oli, niin tuo kirjojen kierrättäminen. Aikaisempi käytäntö, jossa sekä teksti- että tehtäväkirjat annettiin jokaiselle joka vuosi uutena oli valtavan tuhlaileva. Hiirenkorvilla ja revittyjä ne suurimmalla osalla oli silloinkin muutaman viikon jälkeen. Onneksi siitä päästiin eroon ja toivottavasti ei tule ihan heti takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti jäi työttömäksi ja kouluttautui laman aikana hoitoalalle. Koulussa loppui välipalan tarjoaminen. Lamaa toitotettiin opetuksessakin koko ajan. Useamman koulukaverin isä teki itsemurhan, se oli kauheaa. Kirpputorit kukoistivat.
Ei vaikuttanut mitenkään koska asuimme kaupungin vuokra-asunnossa, olimme harrastaneet kierrätystä jo aiemminkin ja äiti oli koko ajan töissä. Nuokkarilla oli kerhoja, käytiin katsomassa teatteria, leffassa ja taidenäyttelyissä. Äidin työpaikan merenrantamökillä oltiin kesällä viikko tai kaksi, lintsille pääsi joka vuosi. Kreikassa käytiin lomalla parin vuoden välein.En edes huomannut että on lama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyvinhän te olette pärjänneet. Turha ohjelma turhasta aiheesta.
Isällä oli töitä, ei vaikuttanut siihen mitenkään. Äiti lopetti yrityksensä ja meni kouluun. Ei vaikuttanut hirveän paljon meidän perheessä, koska yritys tuotti niin vähän muutenkin. Ei siis oltu missään hädässä. Mutta kyllä tuo yhteiskunnassa näkyi. Minä olisin tarvinnut hammasraudat, mutta ei sitten laitettukkaan, koska ei ollut kunnalla varaa. Vieläkin tunnistan lama-ajan ihmisten hampaat, kun ovat ihan vinksin. Itse korjasin omalla rahalla aikuisena. Skolioosiani ei myöskään kunta korjannut. Sitä ei pystytä korjaamaan, olis pitänyt pitää korsettia silloin nuorena. Nyt ravaan fysiöterapiassa ja olen välillä saikulla, koska en pääse sängystä ylös.
Ei sitä lamaa voi vähätellä, karmeita kohtaloita ihmisillä oli. Joillakin ei näkynyt mitenkään, joillakin vain vähän ja joillakin meni koko elämä.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 08:55"]
No hyvinhän te olette pärjänneet. Turha ohjelma turhasta aiheesta.
[/quote]
Niin. Kuten tästä ketjusta huomaa, suurimpaan osaan lama-ajan lapsista vaikutukset olivat henkilökohtaisella tasolla minimaaliset, yhteiskunnallisella tasolla hieman konkreettisemmat. Sitten oli taas niitä perheitä ja lapsia, joihin kolahti täysillä niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. Tästä on lähtenyt käyntiin se jako perheisiin, joissa voidaan todella huonosti ja perheisiin, joissa voidaan todella hyvin.
Itse olen tuo numero 8 ja hämmästyin suuresti muiden vastaajien vastauksista koskien vahaliituja ja pyyhekumeja. Muistikuviini ei ole rekisteröitynyt mitään tällaisia nippelijuttuja, meidän perheessä vaikutukset koettiin (ja koetaan edelleen) paljon isommassa mittakaavassa. Jos yritän miettiä itseäni nyt vanhempana siihen tilanteeseen, että yhtäkkiä menisi alta perheen toimeentulo/yritys, jäisi jättivelat, menettäisimme lähes velattoman kotimme (meidän asuntomme ei kyllä ole lähellekään velaton toisin kuin vanhemmillani aikoinaan), mieheni mielenterveyden, niin kyllähän se ajatuksena vetää kovin hiljaiseksi. Tämä on ehkä itselläni se suurin juttu, mitä tulen kantamaan koko ikäni mukanani: en voi luottaa siihen, että mikään olisi varmaa. Hetkessä voi mennä alta ihan kaikki. Perheestämme tuli myös suvun kesken se mustalammas, todella koimme olevamme pohjasakkaa. Me lapsetkin. Toisaalta olen kääntänyt sen myös voimavaraksi, osaan todella arvostaa tätä pientä perhettäni ja esimerkiksi kolmatta lasta en tule tekemään, koska koen että tapahtui mitä tapahtui, omien voimavarojen on riitettävä niin henkisesti kuin taloudellisesti heidän hoitamiseen aikuisiksi.
Juuh... Kirjoja kierrätettiin ja ruokailussa oli tarjolla vain näkkileipää. Mistään välipaloista en ole kuullutkaan. En koe, että koulussa olisi ollut jotenkin ankeaa.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 07:52"]
No jos lamasta jotain hyvää oli, niin tuo kirjojen kierrättäminen. Aikaisempi käytäntö, jossa sekä teksti- että tehtäväkirjat annettiin jokaiselle joka vuosi uutena oli valtavan tuhlaileva. Hiirenkorvilla ja revittyjä ne suurimmalla osalla oli silloinkin muutaman viikon jälkeen. Onneksi siitä päästiin eroon ja toivottavasti ei tule ihan heti takaisin.
[/quote]
Kyllä kirjoja on kierrätetty aina, en tiedä ketään jolla olisi aina ollut kaikki kirjat uusia. Minä olen syntynyt -74, enkä tajua sitä että itketään kirjojen kierrättämisestä, tai että sai vaan yhden kynän ja kumin, niin meilläkin sai 80-luvulla, eikä siinä mitään outoa ollut. Ihmettelen aina näissä dokumenteissa kun puhutaan että laman aikana luovuttiin pehmeästä leivästä ja välipaloista koulussa ym. ne on mun käsityksen mukaan kyllä aina ollut vaan luksusta, ei meillä koulussa ollut pehmeää leipää kuin korkeintaan kerran viikossa keittopäivänä, ja välipalojakin ehkä hyvässä lykyssä kerran viikossa niille joilla oli tosi pitkä päivä.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 07:52"]
No jos lamasta jotain hyvää oli, niin tuo kirjojen kierrättäminen. Aikaisempi käytäntö, jossa sekä teksti- että tehtäväkirjat annettiin jokaiselle joka vuosi uutena oli valtavan tuhlaileva. Hiirenkorvilla ja revittyjä ne suurimmalla osalla oli silloinkin muutaman viikon jälkeen. Onneksi siitä päästiin eroon ja toivottavasti ei tule ihan heti takaisin.
[/quote]
Kyllä kirjoja on kierrätetty aina, en tiedä ketään jolla olisi aina ollut kaikki kirjat uusia. Minä olen syntynyt -74, enkä tajua sitä että itketään kirjojen kierrättämisestä, tai että sai vaan yhden kynän ja kumin, niin meilläkin sai 80-luvulla, eikä siinä mitään outoa ollut. Ihmettelen aina näissä dokumenteissa kun puhutaan että laman aikana luovuttiin pehmeästä leivästä ja välipaloista koulussa ym. ne on mun käsityksen mukaan kyllä aina ollut vaan luksusta, ei meillä koulussa ollut pehmeää leipää kuin korkeintaan kerran viikossa keittopäivänä, ja välipalojakin ehkä hyvässä lykyssä kerran viikossa niille joilla oli tosi pitkä päivä.
[/quote]
Minä olen syntynyt 64 ja siinä ryhmässä, joka aloitti peruskoulun tokaluokalla. Ja kirjoja ei kierrätetty. Kaikki sai matkaansa joka kesäloma. Hirveää tuhlausta kun nyt ajattelee. Mutta peruskoulu oli silloin uusi ja Suomella oli varaa kouluttaa kaikki, tarjota välipalat ja hammashoidot. Oli toivoa paremmasta tulevaisuudesta
Toki silloin ei ollut kouluavustajia ja erityisoppilaita samoissa luokissa. Oli apukoulut, minne sijoitettiin häiriköt ja eriyislapset. Koulutaksissa oli 9 lasta ja istuimme kolme aina sylikkäin mersun takapenkillä.
1986.
Lama ei vaikuttanut perheeseemme suoraan, isäni jäi vähän ennen sitä eläkkeelle mutta oli kerännyt kivasti omaisuutta.
Se sen sijaan vaikutti, että äitini mielenterveysongelmat räjähtivät käsiin, koska kunta alkoi säästää kaikesta mahdollisesta avusta perheelle ja mielenterveysongelmaisille. Äidilläni puhkesi skitsofrenia, menetti kotiavustajan laman vuoksi, kunnasta lopetettiin kaikki paitsi jotkut seurakunnan vetämät kerhot jne. ja lopulta minä jouduin äitini kohtauksien uhriksi kerta toisensa perään.
Olen mielenterveysongelmainen, työtönkin. Äitini tappoi itsensä 90-luvun lopulla.