Tyttären poikaystävän vanhemmat lääkäreitä -alemmuuskompleksi

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 13:57"]

Tämä topic on vähän puolitosissaan kirjoitettu. Alemmuuskompleksi on hiukan liian raflaava termi. Mutta kuitenkin, 17-vuotias tyttö on seurustellut jo jonkin aikaa samanikäisen pojan kanssa, ja tuntuu olevan hyvinkin rakastunut. Tänään kyselin tytöltä vähän tarkemmin pojan perheestä, kotioloista, sisaruksista jne ja selvisi, että pojan molemmat vanhemmat ovat (erikois)lääkäreitä ja heillä on iso, hieno talo. Iski tunne, että apua, meillä on vaan opistotason koulutukset (työssä käydään silti normaalisti :)) ja perus rivarikoti, ei mikään hieno. Autokin ihan tavallinen, vanhahko. 

Ei mulla yleensä tule sellaisia tuntemuksia, että olisin jotenkin muita huonompi, mutta nyt tuli sellainen pieni jännitys, kun jossain vaiheessa kuitenkin tämä perhe pitää tavata, jos seurustelu tästä vielä syvenee. Ovat varmasti mukavia, normaaleja ihmisiä, mutta kun en tunne ketään lääkäreitä ja tuttavissa on muutenkin enemmän duunareita kuin korkeakoulutettuja. Ilmeisesti tämä poikakin aikoo lukion jälkeen lääkikseen, mutta ei se aivan varmaa ole. Todella mukava poika kyllä on, fiksu, kohtelias, hyvät käytöstavat.

Tiedän, olen hassu. Aloitin nyt kuitenkin tällaisen aiheen mielipiteitä saadakseni. Eikös ne lääkäritkin ole ihan tavallisia ihmisiä? ;)

[/quote]

Mulla samanlaisia ajatuksia. Meillä pojan tyttöystävä on miljonääriperheestä. Eikä siis mikään tavallinen toimitusjohtajarikas, vaan oikeasti rahaa kuin roskaa ja nollia riittää.

Tyttö on tosi fiksu. Ei kertonut perheen varallisuudesta yhtään mitään pitkään aikaan. Vasta poikani kosittua parin vuoden seurustelun jälkeen kertoi. Halusi olla varma, että rakkaus on todellista, eikä johdu rahasta. 

Nyt ovat menossa kesällä naimisiin ja tulevat appivanhemmat ostavat heille ensiasunnon..

Mulla on alemmuuskompleksi, mutta kai tähän tottuu. Mukavia ihmisiä ovat, jalat maassa.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 13:57"]

 jossain vaiheessa kuitenkin tämä perhe pitää tavata, jos seurustelu tästä vielä syvenee.

[/quote]

Miten niin? Ei tuo mikään automaatio ole. Me ollaan 28, seurusteltu 18-vuotiaista, eikä meidän vanhemmat ole toisiaan tavanneet. Ja miksi pitäisikään?

^ No on se minusta kohtelias tapa, että jos seurustelu on vakavaa ja esim. kihlaudutaan jossain vaiheessa niin vanhemmat tapaa toisensa. Kyllä minä haluan tutustua lasteni seurustelukumppaneiden vanhempiinkin, jos seurustelu on vakavaa. Ei se tietenkään pakollista ole, mutta minusta kohteliasta ja mukavaa. Jos mun lapsi olisi seurustellut 10 vuotta enkä olisi tavannut seurustelukumppanin vanhempia, niin mielestäni se olisi outoa.

ap

Lääkärit on tavallisia ihmisiä, joilla on vaan tosi rankka duuni, älä sinä huoli:)

No, se on kuitenkin poikasi ja hänen tyttöystävänsä asia, tapaatteko niitä vanhempia. Me ei olla jaksettu ruveta mitään tapaamisia järkkäämään. Turha vaiva. Etenkin kun vanhemmat on keskenään täysin erilaiset. Harvemmin appivanhemmat keskenään järin hyvin toimeen tulevat kuitenkaan. Turhaa siis kaikkien kannalta. Enkä mä nyt ihan ymmärrä, miksi ne miniän / vävyn vanhemmat pitäis tavata. Tai miksi edes haluaa. Jotain outoa urkkimismeininkiä ennemminkin mielestäni. Mitä siitä saa?

Munkin mielestäni on outoa, jos ei tavata, siis siinä vaiheessa kun seurustelu on vakavaa. Kun viimeistäänhän sitä sitten tavataan häissä tai lapsenlapsen synnyttyä, niin olisi kyllä mukavampi tutustua vähän sitä ennen eikä sitten vasta tavata ensimmäisen kertaa.

Mutta siis, varsinaiseen asiaan: Älä huoli, ihmisiä ne on lääkäritkin. Ja lääkäreissä on monenlaisia ihmisiä, niinkuin meissä muissakin. Tämä ei ole mikään ongelma, ellet itse tee siitä sellaista.

Meillä ei myöskään ole järjestetty tapaamista tapaamisen vuoksi. Vanhempamme ovat tavanneet toisiaan ainoastaan perhejuhlissa. Asuvat toisistaan noin 20 kilometrin päässä, että etäisyys ei ole esteenä. Miehen kanssa oltu yhdessä 10 vuotta. Ei todellakaan ole mikään pakko kutsua lapsen kumppanin vanhempia kylään! Ihan normaalia.

Meillä päin ainakin kaikki terveyskeskuslääkärit sekä terveydenhoitajat todella epäkohteliasta ja tylyttävää sakkia. Sieltä on tullut useammalle kommenttia, " että piti sitten ihan päivystysaikana tulla tänne lääkäriin", " tulehdusarvot voi kuule olla vaikka kuinka korkeat, meette vaan sinne kotiin lepäämään", "voi kuule, sitä nyt vaan on liikkeellä"... Mut jos poikaystävä on kuitenkin mukava, niin ei kait ne vanhemmatkaan voi olla ihan pahimmasta päästä. Mut sittenhän se selvii, kun/jos tapaatte. Mut siis pointti oli, et luultavasti te ootte viisaampaa ja kivempaa sakkia.

Tottakai se on lasten asia, jos lapset eivät koe tarpeelliseksi että me "appivanhemmat" tapaisimme, niin sitten ei. Mutta kun tyttäreni ja poikaystävänsä ovat puhelleet joskus, että voisi vanhemmatkin tavata. Olen käsittänyt, että nimenomaan pojalta tämä ajatus/ehdotus on tullut. No mutta, minustakin se kuuluu hyviin tapoihin, mutta ymmärrän toki jos ei kaikki koe sellaista luontevaksi. 

Ja eihän tässä ole tarkoitus miksikään parhaiksi kavereiksi heidän kanssaan alkaa, mutta minusta on normaalia tutustua jos/kun seurustelu kuitenkin näyttää ihan vakavalta. 

Kiitos viesteistänne, varmasti ovat ihan mukavia ja normaaleja ihmisiä, kuten mekin (toivottavasti :)) olemme.

ap

Huh huh, en keksi äkkiseltään mitään jäätävämpää tilannetta, kuin että pitäisi kahvittaa omia ja appivanhempia samaan aikaan. Tästä vähän pullaa, hipitihip. Kellään ei mitään oikeeta sanottavaa toisilleen, väkisinväännettyä teennäistä hymistelyä. Hahaha. Hirveää, ei todellakaan kiitos. Ja vielä ehdoin tahdoin pitäis tommosta järjestää. Sopii niille keille sopii, riippuu eniten perheistä. Mutta typerää sanoa, että olisi outoa, ettei aja itseään ja muita tuollaiseen tilanteeseen.

Ei toi hei mitään! Relaa!

Mietis jos kyseessä oliskin pojan morsmaikku. Sun tuleva miniä. Semmosta ei kestäis erkkikään.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:37"]

Huh huh, en keksi äkkiseltään mitään jäätävämpää tilannetta, kuin että pitäisi kahvittaa omia ja appivanhempia samaan aikaan. Tästä vähän pullaa, hipitihip. Kellään ei mitään oikeeta sanottavaa toisilleen, väkisinväännettyä teennäistä hymistelyä. Hahaha. Hirveää, ei todellakaan kiitos. Ja vielä ehdoin tahdoin pitäis tommosta järjestää. Sopii niille keille sopii, riippuu eniten perheistä. Mutta typerää sanoa, että olisi outoa, ettei aja itseään ja muita tuollaiseen tilanteeseen.

[/quote]

Onneksi mun vanhemmat ja mieheni vanhemmat ovat kaikki keskenään lapsuudenkavereita. Eipä ole hirveän jäätävää ollut ikinä :) Itse asiassa ollaan perhetuttuja jo neljännessä polvessa.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:37"]

Huh huh, en keksi äkkiseltään mitään jäätävämpää tilannetta, kuin että pitäisi kahvittaa omia ja appivanhempia samaan aikaan. Tästä vähän pullaa, hipitihip. Kellään ei mitään oikeeta sanottavaa toisilleen, väkisinväännettyä teennäistä hymistelyä. Hahaha. Hirveää, ei todellakaan kiitos. Ja vielä ehdoin tahdoin pitäis tommosta järjestää. Sopii niille keille sopii, riippuu eniten perheistä. Mutta typerää sanoa, että olisi outoa, ettei aja itseään ja muita tuollaiseen tilanteeseen.

[/quote]Mites olisi ristiäiset, rippijuhlat, syntymäpäivät ja sen semmoiset? Ainakin mä olen kutsunut niihin juhliin molempien vanhemmat ja sisarukset perheineen.

Siis miksi joku EI haluaisi tavata oman lapsen (tulevia) appivanhempia tai tämä lapsi ei itse halua että omat vanhemmat tapaa puolison vanhempia? Meillä ainakin halutaan olla tekemisissä puolin ja toisin ja etenkin sen jälkeen kun on yhteisiä lapsenlapsia. Oma äitini ja anoppini ovat itse asiassa nykyisin oikein hyviä ystäviäkin keskenään, vierailevat toistensa luona jne. Mun mielestä on aika luonnollista että isovanhemmat on tekemisissä toistensa kanssa. Ei se toki mikään välttämättömyys ole mutta miksi ihmeessä ei järjestäisi mahdollisuutta tutustumiseen?

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:43"]

Siis miksi joku EI haluaisi tavata oman lapsen (tulevia) appivanhempia tai tämä lapsi ei itse halua että omat vanhemmat tapaa puolison vanhempia? Meillä ainakin halutaan olla tekemisissä puolin ja toisin ja etenkin sen jälkeen kun on yhteisiä lapsenlapsia. Oma äitini ja anoppini ovat itse asiassa nykyisin oikein hyviä ystäviäkin keskenään, vierailevat toistensa luona jne. Mun mielestä on aika luonnollista että isovanhemmat on tekemisissä toistensa kanssa. Ei se toki mikään välttämättömyys ole mutta miksi ihmeessä ei järjestäisi mahdollisuutta tutustumiseen?

[/quote]Minä en halunnut, että ovat tekemisissä muuten kuin ihan pakolliset perhejuhlat. Enkä ole katunut. Minusta on ollut parempi pitää lapsuuden perheet erillään toisistaan.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:43"]

Siis miksi joku EI haluaisi tavata oman lapsen (tulevia) appivanhempia tai tämä lapsi ei itse halua että omat vanhemmat tapaa puolison vanhempia? Meillä ainakin halutaan olla tekemisissä puolin ja toisin ja etenkin sen jälkeen kun on yhteisiä lapsenlapsia. Oma äitini ja anoppini ovat itse asiassa nykyisin oikein hyviä ystäviäkin keskenään, vierailevat toistensa luona jne. Mun mielestä on aika luonnollista että isovanhemmat on tekemisissä toistensa kanssa. Ei se toki mikään välttämättömyys ole mutta miksi ihmeessä ei järjestäisi mahdollisuutta tutustumiseen?

[/quote]

Mun mielestä kysymys on nimenomaan toisin päin. Mutta nää onkin niin ihmiskohtaisia. Mun äiti ja anoppi esimerkiksi ei ikimaailmassa ystävystyis. Toki tulisivat toimeen sen ajan kun olis pakko samassa tilassa olla, osaavat olla kohteliaita normaaleja hyväkäytöksisiä aikuisia. mutta siinä se. en näe mitään syytä tällaiseen väkinäiseen tapaamiseen.

Mitä toisen viestin ristiäisiin ja rippijuhliin tulee, sellaisia meillä ei vietetä. Synttäreiden vietto on lopetettu joskus reilu parikymppisinä, eikä vanhemmat niissä oo ollu mukana muutenkaan. Paitsi sillon lapsena kun ne ite lastenkutsuja meille järkkäs. ja sillonhan me ei tietenkään vielä tunnettu.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:05"]

Mulla samanlaisia ajatuksia. Meillä pojan tyttöystävä on miljonääriperheestä. Eikä siis mikään tavallinen toimitusjohtajarikas, vaan oikeasti rahaa kuin roskaa ja nollia riittää.

Tyttö on tosi fiksu. Ei kertonut perheen varallisuudesta yhtään mitään pitkään aikaan. Vasta poikani kosittua parin vuoden seurustelun jälkeen kertoi. Halusi olla varma, että rakkaus on todellista, eikä johdu rahasta. 

Nyt ovat menossa kesällä naimisiin ja tulevat appivanhemmat ostavat heille ensiasunnon..

Mulla on alemmuuskompleksi, mutta kai tähän tottuu. Mukavia ihmisiä ovat, jalat maassa. 

[/quote]

OT, mutta poika kosii naista, jonka taloudellisesta tilanteesta tai perheen oloista ei parin vuoden seurustelun jälkeen tiedä yhtään mitään? :o

^ Pitää erillään toisistaan, miksi ihmeessä? Tietysti jos toisessa perhessä on vaikka väkivaltaisuutta, huumeongelmia tms. niin silloin asia on eri, mutta jos kyseessä on tavalliset ihmiset niin miksi se on niin kauheaa sitten appivanhempien tavata keskenään? 

Itselläni on vallan ihanat ja luontevat välit omiin appivanhempiini ja myös omat vanhempani ja appivanhemmat ovat tutustuneet vuosien varrella hyvinkin. Siksi en osaa pitää sitä mitenkään erikoisena asiana tavata omien lasten kumppaneiden vanhempiakaan. Eihän sen tilaisuuden tarvitse mikään virallinen kahvikestitys olla, vaan joku vapaamuotoisempi tilanne.

ap

Juu, aika omituista olisi meillä päin, jos EI kutsuttaisi molempien puolisoiden vanhempia perhejuhliin tai eivät muuten mitenkään tuntisi toisiaan. Eihän sitä nyt parhaiksi kavereiksi tarvitse vanhempien keskenään ruveta mutta sellaiset normaalit tuttavuusvälit on oltava ja kyllähän heistä tulee sukulaisia avioliiton kautta, on yhteiset lapsenlapset jne. Olisi omituista, jos eivät edes tuntisi toisiaan.

Mutta ap:n kysymykseen; älä huolehdi, lääkäriperheet ovat ihan tavallisia perheitä, usein aika kiireiset vanhemmat tosin. Toki usein hyvin toimeentulevia mutta ei mitään ökyrikkaita (ellei sitten jotain privaattifirmojen osuuksia tms. taustalla). Lääkärin duuni on kuitenkin nykyään ihan perusammatti, tosin aika vaativa sellainen.

Varmaan lääkäriperheissä ehkä arvostetaan vähän keskimääräistä enemmän konservatiivisia arvoja, hyvää koulumenestystä, hyvää käytöstä, kielitaitoa, ns. hyviä harrastuksia. Ja lapset oppii tämän mallin kyllä useimmiten eli itsekin tähtäävät vähän pidemmälle koulutuksessa, aika monista tulee lääkäreitä - ei kuitenkaan läheskään kaikista, osa vieroittuu kyllä kauas lääkärintyöstä katsoessaan omien vanhempien puurtamista kellon ympäri ja kaikkina juhlapyhinä... 

Oleellistahan kuitenkin on se, miten se teidän tyttönne pojan kanssa pärjää, onko heillä samanlaiset arvot jne. Pojan vanhempien suhtautuminen tyttöön taas riippuu paljon hänen käytöstavoistaan ja muista ominaisuuksistaan, ei niinkään teistä vanhemmista. 

Toki on suuri todennäköisyys, ettei nuorten seurustelu johda naimisiinmenoon, joten älä vielä kauheasti huolehdi noista vanhempien tutustumisista.... Kuitenkin valtaosa nuorista lähtee muualle opiskelemaan ja elämänpiiri muuttuu siinä vaiheessa aivan kokonaan ja useimmilla nuo lukion seurustelukuviot jää vaan kivoiksi muistoiksi. 

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:41"]

Onneksi mun vanhemmat ja mieheni vanhemmat ovat kaikki keskenään lapsuudenkavereita. Eipä ole hirveän jäätävää ollut ikinä :) Itse asiassa ollaan perhetuttuja jo neljännessä polvessa.

[/quote]

OT tämäkin, mutta onko yllä oleva vastaaja kenties pohjanmaalta? vaikuttaa sen verran sisäsiittoiselta hommalta.