Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyttären poikaystävän vanhemmat lääkäreitä -alemmuuskompleksi
30.10.2013 |
Tämä topic on vähän puolitosissaan kirjoitettu. Alemmuuskompleksi on hiukan liian raflaava termi. Mutta kuitenkin, 17-vuotias tyttö on seurustellut jo jonkin aikaa samanikäisen pojan kanssa, ja tuntuu olevan hyvinkin rakastunut. Tänään kyselin tytöltä vähän tarkemmin pojan perheestä, kotioloista, sisaruksista jne ja selvisi, että pojan molemmat vanhemmat ovat (erikois)lääkäreitä ja heillä on iso, hieno talo. Iski tunne, että apua, meillä on vaan opistotason koulutukset (työssä käydään silti normaalisti :)) ja perus rivarikoti, ei mikään hieno. Autokin ihan tavallinen, vanhahko.
Ei mulla yleensä tule sellaisia tuntemuksia, että olisin jotenkin muita huonompi, mutta nyt tuli sellainen pieni jännitys, kun jossain vaiheessa kuitenkin tämä perhe pitää tavata, jos seurustelu tästä vielä syvenee. Ovat varmasti mukavia, normaaleja ihmisiä, mutta kun en tunne ketään lääkäreitä ja tuttavissa on muutenkin enemmän duunareita kuin korkeakoulutettuja. Ilmeisesti tämä poikakin aikoo lukion jälkeen lääkikseen, mutta ei se aivan varmaa ole. Todella mukava poika kyllä on, fiksu, kohtelias, hyvät käytöstavat.
Tiedän, olen hassu. Aloitin nyt kuitenkin tällaisen aiheen mielipiteitä saadakseni. Eikös ne lääkäritkin ole ihan tavallisia ihmisiä? ;)
Kommentit (45)
Vanhempani ja appivanhemmat elävät polyamorisesa suhteessa, että meillä ei ole tuota ongelmaa. Äitini on suhteessa sekä isääni, että appiukkoon ja anoppi sekä appeen, että isääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä turhaan huolehdi! Lastenne iät huomioonottaen kyseeseen tulee vielä monet appivanhempikandit ennen kuin on kihlajaisten ym. ristiäisten aika! Ja toivottavasti näin onkin ettei heidän tarvi sitten nelikymppisinä myydä velallista omakotitaloa ja riidellä huoltajuudesta kun on niin kiire vielä etsimään sitä "elämatönta elämää"!
Vanhempani ovat tuttuja kaikkien lastensa puolisoiden vanhempien kanssa. Kaikkiin ovat tutustuneet siinä vaiheessa kun lapset ovat menneet kihloihin. Tietysti näkevät toisiaan lasten perhejuhlissa mutta käyvät muutenkin toisillaan kyläilemässä kuten muillakin tutuilla.
Itseasiassa minäkin tunnen sisarusteni puolisoiden sukuja jo aika laajasti. Olen myös soittanut esim veljen vaimon siskon miehelle kun opiskelimme molemmat samassa koulussa ja minulla oli kysyttävää. Ja veljen vaimon siskon kanssa olimme nuorina hyviä kavereita kun tutustuimme sisarustemme seurustelun kautta.
Huoh ei ne toisten suvut ole mitään peikkoja joita pitää varoa. Kivoja tuttuja voi löytyä näistäkin uusista tuttavista.
En nyt jaksanut ukea koko ketjua, mutta älä turhaan huoli ap. Olen sairaanhoitaja yksityisellä lääkäriasemalla. Mitä korkeammin koulutettu tohtori, niin sitä onnettomampi se on muissa asioissa. Eivät osaa laittaa tietokonetta päälle ja ovat aivan paniikissa jos vaikka puhelin täytyy päivittää. Ihmettelevät myös miten osaan tehdä muutakin ruokaa kuin keittää pastaa, leivonnaisista ym. käsitöistä puhumattakaan. Ovat kyllä muuten aivan ihania ihmisiä, mutta kukaan ei ole täydellinen.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on kyllä jännä juttu. Molemmat vanhempani ovat lääkäreitä ja itsekin korkeakoulutettu (tosin en lääkäri), ja monelle tuntui nuorempana olevan ongelma vanhempieni ammatti. Muistan, etten aina edes kehdannut/halunnut kertoa heidän ammattiaan tutuille, koska useammin kuin kerran siitä alkoi kauhea myrsky. Sai kuulla jatkuvasti kommenttia, että olen jostain erityisen hyvästä perheestä ja rahaa varmaan riittää, kun kerran vanhemmat ovat LÄÄKÄREITÄ. Tämä kuitenkin loppui, kun itse pääsi yliopistomaailmaan - siellä ei ihmistä määritelty vanhempien ammattien kautta.
Mutta joo, pelko pois, ihmisiä ne lääkäritkin vaan on ;) Eikä useimmilla ole mitään tarvetta korostaa itseään, hyvin maanläheisiä ihmisiä kaikki tuntemani lääkärit.