Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyttären poikaystävän vanhemmat lääkäreitä -alemmuuskompleksi
30.10.2013 |
Tämä topic on vähän puolitosissaan kirjoitettu. Alemmuuskompleksi on hiukan liian raflaava termi. Mutta kuitenkin, 17-vuotias tyttö on seurustellut jo jonkin aikaa samanikäisen pojan kanssa, ja tuntuu olevan hyvinkin rakastunut. Tänään kyselin tytöltä vähän tarkemmin pojan perheestä, kotioloista, sisaruksista jne ja selvisi, että pojan molemmat vanhemmat ovat (erikois)lääkäreitä ja heillä on iso, hieno talo. Iski tunne, että apua, meillä on vaan opistotason koulutukset (työssä käydään silti normaalisti :)) ja perus rivarikoti, ei mikään hieno. Autokin ihan tavallinen, vanhahko.
Ei mulla yleensä tule sellaisia tuntemuksia, että olisin jotenkin muita huonompi, mutta nyt tuli sellainen pieni jännitys, kun jossain vaiheessa kuitenkin tämä perhe pitää tavata, jos seurustelu tästä vielä syvenee. Ovat varmasti mukavia, normaaleja ihmisiä, mutta kun en tunne ketään lääkäreitä ja tuttavissa on muutenkin enemmän duunareita kuin korkeakoulutettuja. Ilmeisesti tämä poikakin aikoo lukion jälkeen lääkikseen, mutta ei se aivan varmaa ole. Todella mukava poika kyllä on, fiksu, kohtelias, hyvät käytöstavat.
Tiedän, olen hassu. Aloitin nyt kuitenkin tällaisen aiheen mielipiteitä saadakseni. Eikös ne lääkäritkin ole ihan tavallisia ihmisiä? ;)
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:55"]
^ Pitää erillään toisistaan, miksi ihmeessä? Tietysti jos toisessa perhessä on vaikka väkivaltaisuutta, huumeongelmia tms. niin silloin asia on eri, mutta jos kyseessä on tavalliset ihmiset niin miksi se on niin kauheaa sitten appivanhempien tavata keskenään?
Itselläni on vallan ihanat ja luontevat välit omiin appivanhempiini ja myös omat vanhempani ja appivanhemmat ovat tutustuneet vuosien varrella hyvinkin. Siksi en osaa pitää sitä mitenkään erikoisena asiana tavata omien lasten kumppaneiden vanhempiakaan. Eihän sen tilaisuuden tarvitse mikään virallinen kahvikestitys olla, vaan joku vapaamuotoisempi tilanne.
ap
[/quote]
Mikä on vapaamuotoisempaa kuin kahvinkeitto kotona? Vai millaisia kahvikestejä teillä oikein on tapana pitää?
Ja mun kokemuspohja on erilainen: lapsuudenperheeni suurimmat ongelmat johtuivat tunkeilevista ja toisiaan nokkivista mummoistani. Se oli sietämätöntä, ja sellaista riskiä en omassa aikuiselämässäni ole valmis ottamaan. Paree pitää äidit omissa maailmoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 15:00"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:41"]
Onneksi mun vanhemmat ja mieheni vanhemmat ovat kaikki keskenään lapsuudenkavereita. Eipä ole hirveän jäätävää ollut ikinä :) Itse asiassa ollaan perhetuttuja jo neljännessä polvessa.
[/quote]
OT tämäkin, mutta onko yllä oleva vastaaja kenties pohjanmaalta? vaikuttaa sen verran sisäsiittoiselta hommalta.
[/quote]
Mietin ihan samaa. Pohjanmaalla sukupuu ei yleensä haaraudu.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:55"]
^ Pitää erillään toisistaan, miksi ihmeessä? Tietysti jos toisessa perhessä on vaikka väkivaltaisuutta, huumeongelmia tms. niin silloin asia on eri, mutta jos kyseessä on tavalliset ihmiset niin miksi se on niin kauheaa sitten appivanhempien tavata keskenään?
Itselläni on vallan ihanat ja luontevat välit omiin appivanhempiini ja myös omat vanhempani ja appivanhemmat ovat tutustuneet vuosien varrella hyvinkin. Siksi en osaa pitää sitä mitenkään erikoisena asiana tavata omien lasten kumppaneiden vanhempiakaan. Eihän sen tilaisuuden tarvitse mikään virallinen kahvikestitys olla, vaan joku vapaamuotoisempi tilanne.
ap
[/quote]Kivat sulle. Mulla ei ole käynyt niin hyvä tuuri.
Kaikki ihmiset eivät ole niin kauhean mukavia. Eikä minulla ole erinomaiset välit kaikkien ihmisten kanssa.
Oho, onpas monella hankalia lähisukulaisia jos niitä ei voi päästää tutustumaan toisiinsa. Eikö nyt suurin osa ihmisistä ole kuitenkin ihan normaaleja ja normaaliin kanssakäymiseen kykeneviä?
Ei pariskunnan vanhemmat ol mitään sukua toisilleen, joten lähisukulaisten kanssakäymisestä ei ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitossa suvut yhdistyy, kyllä ne appivanhemmat ovat toisilleen sukua, ei toki biologisesti (toivottavasti) mutta muuten kyllä.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 15:00"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:41"]
Onneksi mun vanhemmat ja mieheni vanhemmat ovat kaikki keskenään lapsuudenkavereita. Eipä ole hirveän jäätävää ollut ikinä :) Itse asiassa ollaan perhetuttuja jo neljännessä polvessa.
[/quote]
OT tämäkin, mutta onko yllä oleva vastaaja kenties pohjanmaalta? vaikuttaa sen verran sisäsiittoiselta hommalta.
[/quote]
Juu ei, yhteisiä intressejä vain. Firma ja harrastus ym. Isoista kaupungeista ympäri Suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne vanhemmat ei ehkä halua tavata sua. Tapaaminen hoituu luontevasti jossain juhlissa, mutta ei muuten.
ap, sä vaikutat normijärkevältä, fiksulta ihmiseltä. älä sinä siis huolehdi, kaikki menee varmasti hyvin.
samaa ei ehkä voi sanoa joistain näistä muista ketjuun vastanneista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 15:13"]
Oho, onpas monella hankalia lähisukulaisia jos niitä ei voi päästää tutustumaan toisiinsa. Eikö nyt suurin osa ihmisistä ole kuitenkin ihan normaaleja ja normaaliin kanssakäymiseen kykeneviä?
[/quote]
No meidän suvuissa ei kaikki kykene normaaliin kohteliaaseen kanssakäymiseen edes perhejuhlatilanteissa. Erään nyxä veti kilarit viimeksi. Joten, on parempi ettei tavata suvuittain liian usein.
Lääkärit ovat ihan tavallisia ihmisiä, ei missään nimessä tarvitse jännittää! Todennäköisesti he sitäpaitsi jännittävät ihan yhtä lailla teidän (mahdollista) tapaamistanne. Itse en kyllä tutustuttanut vanhempiani miehen omiin ennen kuin vasta hääpäivänä, mutta he asuivatkin aivan eri puolilla Suomea. Jos olisivat asuneet samalla paikkakunnalla, olisin varmaan kutsunut heidät yhteisille kahveille jo kihlojen jälkeen. He tiesivät kyllä toisensa jotenkuten nimeltä jo entuudestaan, lääkäreitä kun ovat kaikki :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko yhtään kultturelleja? Käyttekö teatterissa, konserteissa tai kaupunkilomilla?
Ei kannata tuntea alemmuuskompleksia.
Itselläni on appivanhempien tuntemasta alemmuuskompleksista kokemusta ja se on ollut ahdistavaa ja leimaavaa sukujen kanssakäymiselle aina.
Eli pää pois p**seestä ja usko pois, he ovat ihan tavallisia ihmisiä omine komplekseineen, puutteineen ja ongelmineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, että tulee vähemmän ongelmia silloin, kun tyttö on alemmasta sosiaaliluokasta kuin jos poika olisi. Tyttö näkee rahalliset mahdollisuudet ja on motivoituneempi tsemppaamaan kuin toisin päin.
Voi olla, että tulee vähemmän ongelmia silloin, kun tyttö on alemmasta sosiaaliluokasta kuin jos poika olisi. Tyttö näkee rahalliset mahdollisuudet ja on motivoituneempi tsemppaamaan kuin toisin päin.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:05"]
Mulla samanlaisia ajatuksia. Meillä pojan tyttöystävä on miljonääriperheestä. Eikä siis mikään tavallinen toimitusjohtajarikas, vaan oikeasti rahaa kuin roskaa ja nollia riittää.
Tyttö on tosi fiksu. Ei kertonut perheen varallisuudesta yhtään mitään pitkään aikaan. Vasta poikani kosittua parin vuoden seurustelun jälkeen kertoi. Halusi olla varma, että rakkaus on todellista, eikä johdu rahasta.
Nyt ovat menossa kesällä naimisiin ja tulevat appivanhemmat ostavat heille ensiasunnon..
Mulla on alemmuuskompleksi, mutta kai tähän tottuu. Mukavia ihmisiä ovat, jalat maassa.
[/quote]
OT, mutta poika kosii naista, jonka taloudellisesta tilanteesta tai perheen oloista ei parin vuoden seurustelun jälkeen tiedä yhtään mitään? :o
[/quote]
No voihan sen naisen taloudellisen tilanteen tuntea, kyllä rikkaidenkin muksut saattavat töissä käydä sen sijaan, että makaavat vain kotona. Eikä se, että vanhemmilla on rahaa tarkoita suoraan sitä, että lapsella on rahaa. Vanhempien taloudelinen tilanne tai tulevat perinnöt/muut eivät taas minusta ole kosintaan vaikuttavia seikkoja jos ei halua avioliittoa ihan taloudellisista perusteista pelkästään. Ei mullekaan tulis ekana mieleen kysellä, että onko miljoonaperintöä tulossa jos ollaan kumppanin kanssa molemmat tavallisesti työssäkäyviä tai opiskelevia ihmisiä. Tietysti jos toinen ei koskaan tee mitään ja rahaa vain ilmestyy jostain, se on sitten asia erikseen.
Ei lääkäri nyt mikään yli-ihminen ole. Minusta lääkärit on usein (yleistystä) jotenkin enemmänkin kiinni konkreettisissa asioissa ja maanläheisiä ihmisiä kuin esim. yliopistolla työskentelevät tutkijat, koordinaattorit ym. (joita tunnen paljon). Mutta joka tapauksessa, sulla ei ole mitään syytä alemmuuskompleksiin, yritä vaan saada itsesikin ymmärtämään se! Ja jos joku suhtautuu sinuun ylimielisesti koulutuksesi, asuntosi tai työsi takia, niin häpeä on todellakin hänen, ei sinun.
Unohda koulutukset ja mahdolliset rikkaudet. Jos tapaaminen joskus tulee, ole heidän kanssaan niinkuin yleensä lapsesi kavereiden vanhempien kanssa olet. :)
Lääkärit näkevät yleensä työssään koko elämän kirjon ja ihmisten arvottaminen ammatin kautta on harvinaisempaa kuin esim ekonomeilla. Lääkäri joutuu työssään kohtaamaan ihmiset ihmisinä, eriarvoisesta kohtelusta tulee ongelmia. Lääkäreille kaikki muut ammatit on sitä harmaata massaa.
Alue: Aihe vapaa
Toi on hienoa että sä otat ton niiden seurustelun noin tosissaan, mutta valitettavasti noin nuorena aloitetut suhteet usein kaatuu ennen alttaria...
Älä stressaa, raha ei ratkaise ihmisen hyvyyttä.
Toivon kyllä onnea nuorelle parille :)