Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluan eroon tästä tunteesta..
15.10.2013 |
En kaipaa moraalisaarnoja vaan enemmänkin rakentavaa palautetta, kiitos! en kannata pettämistä missään muodossa ja tuntuu hirveältä kirjoittaa tätä omakohtaisena tarinanani..
En ois itsestänikään ikinä kuvitellut mitään tällasta, mutta tapasin keväällä yhden miehen, joka veti maton mun alta kerta heitolla. Hän ei varsinaisesti ollut edes "mun tyyppiä", mutta meillä synkkas ensisanoista lähtien tosi hyvin. Tavattiin siis baarissa ja aamuyön tunteita vaihdettiin numeroita lopulta tanssittuamme parit hitaat. Ollaan tavattu kerran sen jälkeen hänen luonaan. Vähän pussailtu, juteltu ja oltu lähekkäin. Se oli ihanaa, jännittävää ja tunsin pitkästä aikaa eläväni! Vaikkakin se itse tilanne jännitti kauheasti ja tunsin jälkikäteen kamalaa syyllisyyttä, se oli sen arvoista. Olen muistellut sitä miltei päivittäin sen jälkeen. Tän keväisen tapaamisen jälkeen ei oo nähty, mutta ollaan viestitelty ja kovasti mies mut haluaisi vielä nähdä. Haluaisin minäkin, mutta kun olen varattu niin koen sen mahdottomaksi.
Mun taustoista sen verran, että olen naimisissa ihanan ja rakastavan miehen kanssa. Meillä on kaksi lasta ja ollaan jo oltu yhdessä liki 15 vuotta. Liitto on ollut tasaisen hyvä, joskin välillä aikoja että on oltu vähän kuin kavereita. Seksiä on aina ollut. Sellasta perusseksiä, mitä se nyt pitkässä suhteessa on usein. Ollaan molemmille ekat ja ainoat seksikumppanit. Olin kuopuksen synnyttyä pitkän aikaa haluton, mutta nyt seksihalut ovat kuitenkin palanneet, tuntuu välillä kuin niitä olisi vaikka muille jakaa.. mieheni kanssa seksi ei ole mitään "maata järisyttävää",mutta kuitenkin läheistä ja halut tyydyttävää. Joskus silti mietin ja haaveilen miltä se tuntuisi jonkun muun kanssa, olisiko se sen ihmeellisempää. Haaveeni ovat vain vahvistuneet tavattuani tämän vieraan miehen, mutta toki nämä ajatukset ovat olleet jo vuosia piilevinä mielessäni. Tiedän olevani kaunis nainen, joskin lapsien myötä hiukan pyöristynyt, mutta sopivalla tavalla naisellinen ja viehättävä. Mieheni ei koskaan kehu minua, pikemminkin joudun tivaamaan kehuja jos niitä haluan kuulla. Sekin tulee hyvin vaivanloisesti kaivamalla.. Tämä vieras mies sen sijaan osaa puhua/koskea/ katsoa minua kuin naista. Tunnen olevani jotain ihan erityistä. Voihan olla että se on vain alkuhuomaa, mutta se on jotain han uutta ja kokematonta. Vieläkin vaikka aikaa tapaamisestamme on kulunut, koen syttyvän liekkehin aina kun hän ottaa minuun yhteyttä. Tunne ei siis ole hävinnyt.. En ole ihastunut häneen varsinaisesti, mutta kaipaan sitä tunnetta minkä hän saa aikaan minussa.
En ole aikomassa alkaa rikkomaan perhettäni, mutta mietin kuinka kauan tätä tunnetta jatkuu.. olen surullinen ja pettynyt itseeni. Tuntuu hirveältä, että mietin jopa sitä että jonain iltana ajan hänen luokseen ja teen sen mistä olen haaveillut eli rakastelisin hänen kanssaan.
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 23:24"]
Joo kyllä. Olen miettinyt ja paljon. Kovin monelle tämä ei ehkä ole mahdollista. Olen avomielinen ja tykkään seksistä. Minulla on hyvä itsetunto, enkä ole yhtään mustasukkainen. Elämä on täynnä nautintoja, ihan turha antaa niiden mennä ohi. Katuisin ja jossittelisin sitten vanhempana... nyt on itse asiassa sellainen tasankovaihe meneillään, ettei ole kiinnostanut seikkailla hetkeen. Saa nähdä onko pysyvää vai ei... Terveydestäni ja itsestäni huolehdin tarkasti.... niin joo, ja tykkään kyllä myös vähän villimmistä jutuista. Olen harrastanut ryhmäseksiä ja ollut naisten kanssa. Ihania ja fiksuja ihmisiä olen tavannut niissä kuvioissa. Kuten sanottu, olen hieman erilainen... ja todella iloinen siitä! :)
[/quote]
aika villiä todellakin :) Itse en ole noin vapaamielinen, mutta kyllä komeat miehet kyllä iskee tajuntaan :D
Olen tosi mustasukkainen ja en ikinä soisi miehelleni mitään irtosuhteita. Nyt tässä näitä viestejä lukiessani olen sillä kannalla, että en uskalla lähteä riskeeraan mitään. Tämä vieras mies ei kuitenkaan ole niin säväyttävä tyyppi kaikissa mittakaavoissa että kokisin sen niin hienoksi kokemukseksi. En tiedä pystyisinkö siihen välttämättä edes.. saisinko siitä sellaisia kiksejä kuin kotona.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka jättäisit väliin, niin voit aina nauttia siitä kutkuttavasta tunteesta vatsan pohjalla... sehän on parasta. Hellittele sitä ajatusta ja vaikka masturboi. Kuten sanottu, en suosittele muunlaista etenemistä, ellei pysty olemaan asian kanssa täysin klaari. Ja etukäteen. Mutta jos taas lähdet näille reiteille, suosittelen ensitöiksesi etsimään käsiisi eroottista hierontaa osaavan tekijän. SE on ihanaa. Hidasta, kiihottavaa ja rentouttavaa. Kaikkea hyvää, terv. Nro 13&16
[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 23:42"]
Vaikka jättäisit väliin, niin voit aina nauttia siitä kutkuttavasta tunteesta vatsan pohjalla... sehän on parasta. Hellittele sitä ajatusta ja vaikka masturboi. Kuten sanottu, en suosittele muunlaista etenemistä, ellei pysty olemaan asian kanssa täysin klaari. Ja etukäteen. Mutta jos taas lähdet näille reiteille, suosittelen ensitöiksesi etsimään käsiisi eroottista hierontaa osaavan tekijän. SE on ihanaa. Hidasta, kiihottavaa ja rentouttavaa. Kaikkea hyvää, terv. Nro 13&16
[/quote]
Halusin vielä kysyä jos oot kuulolla, että koetko näistä seikkailuistasi koskaan huonoa omaatuntoa? Kerroit että olet avomielinen, joten koetko että ne kokemukset ovat myös rikkaus sinne kotisänkyyn?
Aamulla heräsin selkein ajatuksin ja päätin että haluan olla se nainen, vaimo sekä äiti joka arvostaa itseään ja on luottamuksen arvoinen. Mutta taas päivää myöten tajuan ajattelevani tätä vierasta miestä. Mutta tajuan myös itsessäni asuvan pienen flirtinkin, koska kohdistan sitä myös muihin minulle tuntemattomiin miehiin. En tiedä nautinko saamastani huomiosta vai kaipaanko elämääni nyt jotain kokonaan uutta suuntaa.. tiedän, outoa, mutta ihmismielelleen ei voi mitään. Miehet on varmasti ihan samanlaisia ja maailma pullollaan viehättäviä ihmisiä :)
Unoha ja jätä. Älä pidä yhteyttä!!! Oletko valmis pilaamaan normaalin ja hyvän avioliittosi sen takia että kurkkaisit millaista on aidan toisella puolella?
Kyllä meille muillekin vuosikausia naimisissa olleille kiinnostuneita miehiä riittää ja se todella hivelee itsetuntoa kun he katsovat ihailevasti, flirttailevat tai kehuvat. Mutta minä rakastan miestäni, enkä ala päässäni edes kuvittelemaankaan mihin tälläiset ihastumisen tunteet saattaisivat johtaa!
En saarnaa enkä moralisoi. Teen ihan mitä haluat elämälläsi, ei oikeasti kiinnosta.
Mutta sitä ihmettelen kerta toisensa jalkeen ihmisissä, että miten voivat olla niin yksinkertaisia, että laittavat uuden tuttavuuden ja miehen, jonka kanssa eläneet ARKEA vuosikausia samalle viivalle ja vertaavat niitä keskenään.
Pettäkööt ja rikkokoot ihmiset kotejaan, ei kuulu minulle. Mutta tuo ihmisten yksinkertaisuus mua ihmetyttää, vuodesta toiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 21:50"]
En kaipaa moraalisaarnoja vaan enemmänkin rakentavaa palautetta, kiitos! en kannata pettämistä missään muodossa ja tuntuu hirveältä kirjoittaa tätä omakohtaisena tarinanani..
En ois itsestänikään ikinä kuvitellut mitään tällasta, mutta tapasin keväällä yhden miehen, joka veti maton mun alta kerta heitolla. Hän ei varsinaisesti ollut edes "mun tyyppiä", mutta meillä synkkas ensisanoista lähtien tosi hyvin. Tavattiin siis baarissa ja aamuyön tunteita vaihdettiin numeroita lopulta tanssittuamme parit hitaat. Ollaan tavattu kerran sen jälkeen hänen luonaan. Vähän pussailtu, juteltu ja oltu lähekkäin. Se oli ihanaa, jännittävää ja tunsin pitkästä aikaa eläväni! Vaikkakin se itse tilanne jännitti kauheasti ja tunsin jälkikäteen kamalaa syyllisyyttä, se oli sen arvoista. Olen muistellut sitä miltei päivittäin sen jälkeen. Tän keväisen tapaamisen jälkeen ei oo nähty, mutta ollaan viestitelty ja kovasti mies mut haluaisi vielä nähdä. Haluaisin minäkin, mutta kun olen varattu niin koen sen mahdottomaksi.
Mun taustoista sen verran, että olen naimisissa ihanan ja rakastavan miehen kanssa. Meillä on kaksi lasta ja ollaan jo oltu yhdessä liki 15 vuotta. Liitto on ollut tasaisen hyvä, joskin välillä aikoja että on oltu vähän kuin kavereita. Seksiä on aina ollut. Sellasta perusseksiä, mitä se nyt pitkässä suhteessa on usein. Ollaan molemmille ekat ja ainoat seksikumppanit. Olin kuopuksen synnyttyä pitkän aikaa haluton, mutta nyt seksihalut ovat kuitenkin palanneet, tuntuu välillä kuin niitä olisi vaikka muille jakaa.. mieheni kanssa seksi ei ole mitään "maata järisyttävää",mutta kuitenkin läheistä ja halut tyydyttävää. Joskus silti mietin ja haaveilen miltä se tuntuisi jonkun muun kanssa, olisiko se sen ihmeellisempää. Haaveeni ovat vain vahvistuneet tavattuani tämän vieraan miehen, mutta toki nämä ajatukset ovat olleet jo vuosia piilevinä mielessäni. Tiedän olevani kaunis nainen, joskin lapsien myötä hiukan pyöristynyt, mutta sopivalla tavalla naisellinen ja viehättävä. Mieheni ei koskaan kehu minua, pikemminkin joudun tivaamaan kehuja jos niitä haluan kuulla. Sekin tulee hyvin vaivanloisesti kaivamalla.. Tämä vieras mies sen sijaan osaa puhua/koskea/ katsoa minua kuin naista. Tunnen olevani jotain ihan erityistä. Voihan olla että se on vain alkuhuomaa, mutta se on jotain han uutta ja kokematonta. Vieläkin vaikka aikaa tapaamisestamme on kulunut, koen syttyvän liekkehin aina kun hän ottaa minuun yhteyttä. Tunne ei siis ole hävinnyt.. En ole ihastunut häneen varsinaisesti, mutta kaipaan sitä tunnetta minkä hän saa aikaan minussa.
En ole aikomassa alkaa rikkomaan perhettäni, mutta mietin kuinka kauan tätä tunnetta jatkuu.. olen surullinen ja pettynyt itseeni. Tuntuu hirveältä, että mietin jopa sitä että jonain iltana ajan hänen luokseen ja teen sen mistä olen haaveillut eli rakastelisin hänen kanssaan.
[/quote]
Huoh.
http://www.vauva.fi/keskustelu/3810284/ketju/miten_paasisi_eroon_tunteista_salarakasta_kohtaan
Kts. kohta 4!
Ymmärrän tuon jännittävän ihastuksen tunteen, jonka toinen mies voi herättää. Erilaista. Kokee itsensä ihanaksi jne. Siinä tosiaan vaikea tilanne. Mutta jos parisuhteesi on melko hyvässä kunnossa miehesi kanssa niin en sinuna menisi sitä rikkomaan toisen takia. Ja vaikka olisi huonossakin jamassa niin ensin pitää hoitaa yksi suhde loppuun ennen kuin aloittaa toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 21:50"]
En kaipaa moraalisaarnoja vaan enemmänkin rakentavaa palautetta, kiitos! en kannata pettämistä missään muodossa ja tuntuu hirveältä kirjoittaa tätä omakohtaisena tarinanani..
En ois itsestänikään ikinä kuvitellut mitään tällasta, mutta tapasin keväällä yhden miehen, joka veti maton mun alta kerta heitolla. Hän ei varsinaisesti ollut edes "mun tyyppiä", mutta meillä synkkas ensisanoista lähtien tosi hyvin. Tavattiin siis baarissa ja aamuyön tunteita vaihdettiin numeroita lopulta tanssittuamme parit hitaat. Ollaan tavattu kerran sen jälkeen hänen luonaan. Vähän pussailtu, juteltu ja oltu lähekkäin. Se oli ihanaa, jännittävää ja tunsin pitkästä aikaa eläväni! Vaikkakin se itse tilanne jännitti kauheasti ja tunsin jälkikäteen kamalaa syyllisyyttä, se oli sen arvoista. Olen muistellut sitä miltei päivittäin sen jälkeen. Tän keväisen tapaamisen jälkeen ei oo nähty, mutta ollaan viestitelty ja kovasti mies mut haluaisi vielä nähdä. Haluaisin minäkin, mutta kun olen varattu niin koen sen mahdottomaksi.
Mun taustoista sen verran, että olen naimisissa ihanan ja rakastavan miehen kanssa. Meillä on kaksi lasta ja ollaan jo oltu yhdessä liki 15 vuotta. Liitto on ollut tasaisen hyvä, joskin välillä aikoja että on oltu vähän kuin kavereita. Seksiä on aina ollut. Sellasta perusseksiä, mitä se nyt pitkässä suhteessa on usein. Ollaan molemmille ekat ja ainoat seksikumppanit. Olin kuopuksen synnyttyä pitkän aikaa haluton, mutta nyt seksihalut ovat kuitenkin palanneet, tuntuu välillä kuin niitä olisi vaikka muille jakaa.. mieheni kanssa seksi ei ole mitään "maata järisyttävää",mutta kuitenkin läheistä ja halut tyydyttävää. Joskus silti mietin ja haaveilen miltä se tuntuisi jonkun muun kanssa, olisiko se sen ihmeellisempää. Haaveeni ovat vain vahvistuneet tavattuani tämän vieraan miehen, mutta toki nämä ajatukset ovat olleet jo vuosia piilevinä mielessäni. Tiedän olevani kaunis nainen, joskin lapsien myötä hiukan pyöristynyt, mutta sopivalla tavalla naisellinen ja viehättävä. Mieheni ei koskaan kehu minua, pikemminkin joudun tivaamaan kehuja jos niitä haluan kuulla. Sekin tulee hyvin vaivanloisesti kaivamalla.. Tämä vieras mies sen sijaan osaa puhua/koskea/ katsoa minua kuin naista. Tunnen olevani jotain ihan erityistä. Voihan olla että se on vain alkuhuomaa, mutta se on jotain han uutta ja kokematonta. Vieläkin vaikka aikaa tapaamisestamme on kulunut, koen syttyvän liekkehin aina kun hän ottaa minuun yhteyttä. Tunne ei siis ole hävinnyt.. En ole ihastunut häneen varsinaisesti, mutta kaipaan sitä tunnetta minkä hän saa aikaan minussa.
En ole aikomassa alkaa rikkomaan perhettäni, mutta mietin kuinka kauan tätä tunnetta jatkuu.. olen surullinen ja pettynyt itseeni. Tuntuu hirveältä, että mietin jopa sitä että jonain iltana ajan hänen luokseen ja teen sen mistä olen haaveillut eli rakastelisin hänen kanssaan.
[/quote]
http://www.vauva.fi/keskustelu/1713474/ketju/apua_haluan_eroon_tasta_ihastuksen_tunteesta
no täällä ollaan ainakin vielä alku huumassa vuodenkin jälkeen ja todellakin nautin siitä enkä olisi halunnut jäädä kokematta tätä tunnetta... eli minä lähdin ja sain kaiken mistä haaveilin ja enemmänkin. Asioita joita en osannut edes haaveilla. Kamala tilanne, mutta lähdin silti. Ei ole ihanampaa tunnetta kuin se kun toinen rakastaa, osoittaa ja näyttää sen myös ja antaa seksiä... ihmeellistä seksiä mitä en tiennyt edes olevan olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 21:50"]
En kaipaa moraalisaarnoja vaan enemmänkin rakentavaa palautetta, kiitos! en kannata pettämistä missään muodossa ja tuntuu hirveältä kirjoittaa tätä omakohtaisena tarinanani..
En ois itsestänikään ikinä kuvitellut mitään tällasta, mutta tapasin keväällä yhden miehen, joka veti maton mun alta kerta heitolla. Hän ei varsinaisesti ollut edes "mun tyyppiä", mutta meillä synkkas ensisanoista lähtien tosi hyvin. Tavattiin siis baarissa ja aamuyön tunteita vaihdettiin numeroita lopulta tanssittuamme parit hitaat. Ollaan tavattu kerran sen jälkeen hänen luonaan. Vähän pussailtu, juteltu ja oltu lähekkäin. Se oli ihanaa, jännittävää ja tunsin pitkästä aikaa eläväni! Vaikkakin se itse tilanne jännitti kauheasti ja tunsin jälkikäteen kamalaa syyllisyyttä, se oli sen arvoista. Olen muistellut sitä miltei päivittäin sen jälkeen. Tän keväisen tapaamisen jälkeen ei oo nähty, mutta ollaan viestitelty ja kovasti mies mut haluaisi vielä nähdä. Haluaisin minäkin, mutta kun olen varattu niin koen sen mahdottomaksi.
Mun taustoista sen verran, että olen naimisissa ihanan ja rakastavan miehen kanssa. Meillä on kaksi lasta ja ollaan jo oltu yhdessä liki 15 vuotta. Liitto on ollut tasaisen hyvä, joskin välillä aikoja että on oltu vähän kuin kavereita. Seksiä on aina ollut. Sellasta perusseksiä, mitä se nyt pitkässä suhteessa on usein. Ollaan molemmille ekat ja ainoat seksikumppanit. Olin kuopuksen synnyttyä pitkän aikaa haluton, mutta nyt seksihalut ovat kuitenkin palanneet, tuntuu välillä kuin niitä olisi vaikka muille jakaa.. mieheni kanssa seksi ei ole mitään "maata järisyttävää",mutta kuitenkin läheistä ja halut tyydyttävää. Joskus silti mietin ja haaveilen miltä se tuntuisi jonkun muun kanssa, olisiko se sen ihmeellisempää. Haaveeni ovat vain vahvistuneet tavattuani tämän vieraan miehen, mutta toki nämä ajatukset ovat olleet jo vuosia piilevinä mielessäni. Tiedän olevani kaunis nainen, joskin lapsien myötä hiukan pyöristynyt, mutta sopivalla tavalla naisellinen ja viehättävä. Mieheni ei koskaan kehu minua, pikemminkin joudun tivaamaan kehuja jos niitä haluan kuulla. Sekin tulee hyvin vaivanloisesti kaivamalla.. Tämä vieras mies sen sijaan osaa puhua/koskea/ katsoa minua kuin naista. Tunnen olevani jotain ihan erityistä. Voihan olla että se on vain alkuhuomaa, mutta se on jotain han uutta ja kokematonta. Vieläkin vaikka aikaa tapaamisestamme on kulunut, koen syttyvän liekkehin aina kun hän ottaa minuun yhteyttä. Tunne ei siis ole hävinnyt.. En ole ihastunut häneen varsinaisesti, mutta kaipaan sitä tunnetta minkä hän saa aikaan minussa.
En ole aikomassa alkaa rikkomaan perhettäni, mutta mietin kuinka kauan tätä tunnetta jatkuu.. olen surullinen ja pettynyt itseeni. Tuntuu hirveältä, että mietin jopa sitä että jonain iltana ajan hänen luokseen ja teen sen mistä olen haaveillut eli rakastelisin hänen kanssaan.
[/quote]
http://www.vauva.fi/keskustelu/1105169/ketju/miten_paasisin_eroon_rakastumisen_tunteesta
[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 21:50"]
En kaipaa moraalisaarnoja vaan enemmänkin rakentavaa palautetta, kiitos! en kannata pettämistä missään muodossa ja tuntuu hirveältä kirjoittaa tätä omakohtaisena tarinanani..
En ois itsestänikään ikinä kuvitellut mitään tällasta, mutta tapasin keväällä yhden miehen, joka veti maton mun alta kerta heitolla. Hän ei varsinaisesti ollut edes "mun tyyppiä", mutta meillä synkkas ensisanoista lähtien tosi hyvin. Tavattiin siis baarissa ja aamuyön tunteita vaihdettiin numeroita lopulta tanssittuamme parit hitaat. Ollaan tavattu kerran sen jälkeen hänen luonaan. Vähän pussailtu, juteltu ja oltu lähekkäin. Se oli ihanaa, jännittävää ja tunsin pitkästä aikaa eläväni! Vaikkakin se itse tilanne jännitti kauheasti ja tunsin jälkikäteen kamalaa syyllisyyttä, se oli sen arvoista. Olen muistellut sitä miltei päivittäin sen jälkeen. Tän keväisen tapaamisen jälkeen ei oo nähty, mutta ollaan viestitelty ja kovasti mies mut haluaisi vielä nähdä. Haluaisin minäkin, mutta kun olen varattu niin koen sen mahdottomaksi.
Mun taustoista sen verran, että olen naimisissa ihanan ja rakastavan miehen kanssa. Meillä on kaksi lasta ja ollaan jo oltu yhdessä liki 15 vuotta. Liitto on ollut tasaisen hyvä, joskin välillä aikoja että on oltu vähän kuin kavereita. Seksiä on aina ollut. Sellasta perusseksiä, mitä se nyt pitkässä suhteessa on usein. Ollaan molemmille ekat ja ainoat seksikumppanit. Olin kuopuksen synnyttyä pitkän aikaa haluton, mutta nyt seksihalut ovat kuitenkin palanneet, tuntuu välillä kuin niitä olisi vaikka muille jakaa.. mieheni kanssa seksi ei ole mitään "maata järisyttävää",mutta kuitenkin läheistä ja halut tyydyttävää. Joskus silti mietin ja haaveilen miltä se tuntuisi jonkun muun kanssa, olisiko se sen ihmeellisempää. Haaveeni ovat vain vahvistuneet tavattuani tämän vieraan miehen, mutta toki nämä ajatukset ovat olleet jo vuosia piilevinä mielessäni. Tiedän olevani kaunis nainen, joskin lapsien myötä hiukan pyöristynyt, mutta sopivalla tavalla naisellinen ja viehättävä. Mieheni ei koskaan kehu minua, pikemminkin joudun tivaamaan kehuja jos niitä haluan kuulla. Sekin tulee hyvin vaivanloisesti kaivamalla.. Tämä vieras mies sen sijaan osaa puhua/koskea/ katsoa minua kuin naista. Tunnen olevani jotain ihan erityistä. Voihan olla että se on vain alkuhuomaa, mutta se on jotain han uutta ja kokematonta. Vieläkin vaikka aikaa tapaamisestamme on kulunut, koen syttyvän liekkehin aina kun hän ottaa minuun yhteyttä. Tunne ei siis ole hävinnyt.. En ole ihastunut häneen varsinaisesti, mutta kaipaan sitä tunnetta minkä hän saa aikaan minussa.
En ole aikomassa alkaa rikkomaan perhettäni, mutta mietin kuinka kauan tätä tunnetta jatkuu.. olen surullinen ja pettynyt itseeni. Tuntuu hirveältä, että mietin jopa sitä että jonain iltana ajan hänen luokseen ja teen sen mistä olen haaveillut eli rakastelisin hänen kanssaan.
[/quote]
http://www.vauva.fi/keskustelu/1764781/ketju/eroon_ihastuksesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 21:50"]
En kaipaa moraalisaarnoja vaan enemmänkin rakentavaa palautetta, kiitos! en kannata pettämistä missään muodossa ja tuntuu hirveältä kirjoittaa tätä omakohtaisena tarinanani..
En ois itsestänikään ikinä kuvitellut mitään tällasta, mutta tapasin keväällä yhden miehen, joka veti maton mun alta kerta heitolla. Hän ei varsinaisesti ollut edes "mun tyyppiä", mutta meillä synkkas ensisanoista lähtien tosi hyvin. Tavattiin siis baarissa ja aamuyön tunteita vaihdettiin numeroita lopulta tanssittuamme parit hitaat. Ollaan tavattu kerran sen jälkeen hänen luonaan. Vähän pussailtu, juteltu ja oltu lähekkäin. Se oli ihanaa, jännittävää ja tunsin pitkästä aikaa eläväni! Vaikkakin se itse tilanne jännitti kauheasti ja tunsin jälkikäteen kamalaa syyllisyyttä, se oli sen arvoista. Olen muistellut sitä miltei päivittäin sen jälkeen. Tän keväisen tapaamisen jälkeen ei oo nähty, mutta ollaan viestitelty ja kovasti mies mut haluaisi vielä nähdä. Haluaisin minäkin, mutta kun olen varattu niin koen sen mahdottomaksi.
Mun taustoista sen verran, että olen naimisissa ihanan ja rakastavan miehen kanssa. Meillä on kaksi lasta ja ollaan jo oltu yhdessä liki 15 vuotta. Liitto on ollut tasaisen hyvä, joskin välillä aikoja että on oltu vähän kuin kavereita. Seksiä on aina ollut. Sellasta perusseksiä, mitä se nyt pitkässä suhteessa on usein. Ollaan molemmille ekat ja ainoat seksikumppanit. Olin kuopuksen synnyttyä pitkän aikaa haluton, mutta nyt seksihalut ovat kuitenkin palanneet, tuntuu välillä kuin niitä olisi vaikka muille jakaa.. mieheni kanssa seksi ei ole mitään "maata järisyttävää",mutta kuitenkin läheistä ja halut tyydyttävää. Joskus silti mietin ja haaveilen miltä se tuntuisi jonkun muun kanssa, olisiko se sen ihmeellisempää. Haaveeni ovat vain vahvistuneet tavattuani tämän vieraan miehen, mutta toki nämä ajatukset ovat olleet jo vuosia piilevinä mielessäni. Tiedän olevani kaunis nainen, joskin lapsien myötä hiukan pyöristynyt, mutta sopivalla tavalla naisellinen ja viehättävä. Mieheni ei koskaan kehu minua, pikemminkin joudun tivaamaan kehuja jos niitä haluan kuulla. Sekin tulee hyvin vaivanloisesti kaivamalla.. Tämä vieras mies sen sijaan osaa puhua/koskea/ katsoa minua kuin naista. Tunnen olevani jotain ihan erityistä. Voihan olla että se on vain alkuhuomaa, mutta se on jotain han uutta ja kokematonta. Vieläkin vaikka aikaa tapaamisestamme on kulunut, koen syttyvän liekkehin aina kun hän ottaa minuun yhteyttä. Tunne ei siis ole hävinnyt.. En ole ihastunut häneen varsinaisesti, mutta kaipaan sitä tunnetta minkä hän saa aikaan minussa.
En ole aikomassa alkaa rikkomaan perhettäni, mutta mietin kuinka kauan tätä tunnetta jatkuu.. olen surullinen ja pettynyt itseeni. Tuntuu hirveältä, että mietin jopa sitä että jonain iltana ajan hänen luokseen ja teen sen mistä olen haaveillut eli rakastelisin hänen kanssaan.
[/quote]
Ja tätä ketjua suosittelen ap sinulle aivan erityisesti:
http://www.vauva.fi/keskustelu/1454853/ketju/miten_paasta_eroon_ihastumisesta_
:D
No tuo on nyt vain sitä, että sen toisen miehen antama huomio hivelee itsetuntoasi ja saa sinut hetkeksi arjen yläpuolelle ja tuntemaan itsesi erityiseksi. Sitä se biologinen alkuhuuma teettää ja siitä se vaikutus sitten tasaantuisi, jos oikeasti tuohon uuteen mieheen tutustuisit. Viimeistään arki poistaa tuollaisen erityisyyden, jota aivan alkuhuumassa koetaan..se kun on tosiaan ihan biologinen reaktio.
Sinuna laittaisin vaan jäitä hattuun ja olisin onnellinen omasta miehestäni ja perheestäni. Oikeasti, tilanteesi ja oma miehesi kuullostavat vallan mahtavilta, älä pilaa sitä keinotekoisen sähellyksen vuoksi! Et edes tunne sitä uutta miestä, saati tiedä millaiseksi hän arjessa osoittautuisi.
Tai sitten voit toki katsella pari vuotta eron jälkeen, kuinka se huuma haihtuu ja arki palaa kuvioihin entistä ankeampana, kun lapset oireilevat erosta ja sinä podet ikuista syyllisyyttä. Tai sitten ei. Vain sinä voit lopulta tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoilla linjoilla kakkosen kanssa. Tuo alun innokkuus menee nopeasti ohi ja tuosta uudesta ja jännittävästä miehestä kuoriutuu ihan tavallinen peruspentti. Lisäksi sukupuolitautien riski on olemassa, esim. herpes tarttuu myös oireettomassa vaiheessa, eikä kondomikaan aina suojaa siltä. Sulla on aika paljon pelissä, haluatko pilata sen kaiken?
Ap:n teksti voisi olla minun näppiksestäni. Tiedän tunteen...
Todella hyvin kiteytit ajatukset joita olen päässäni pyöritellyt jo kauan. Alkuhuuman tiedän haihtuvan pian, varsinkin siinä vaiheessa kun kaikki on jo koettu. Itse en haluakaan menettää perhettäni oman itsekkyyteni takia, tunnen olevani lapsillenikin jo sen velkaa että heillä on isä samankaton alla. Meillä on mieheni kanssa hyvin läheinen ja avoin suhde, se on pitänyt avioliiton hyvänä. Muutkaan elämän kolhut eivät ole meitä erottaneet, pikemminkin sitoneet enemmän yhteen. Tästä syystä tuntuukin niin kamalalta tämä mun kirjoitus, kun olen oikeasti hyvä ihminen joka omasta mielestään ansaitsee sen luottamuksen.
SILTI, miksi tällainen koetinkivi piti tulla mun tielle?! Olen tälle vieraalle miehelle jo monesti sanonut etten halua jatkaa..menee kuukausi pari..hän ottaa taas yhteyttä..ei häiritsevästi, mutta saa mut joka kerta leikkiin mukaan. Ens kerralla mun on pakko jo olla se vahvempi joka osaa sanoa ei. Mutta kun en tiedä aina haluanko edes sitä.. kai minä haluan, mutta pelkään huomenna jo katuvani sitä. Vaikka siitähän se lähtee ettei asiaa ruoki enempää.
T. Alkup. kirjoittaja
Haluatko kertoa sun tarinan?
T. alkup. kirjoittaja
[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 22:15"]
Ap:n teksti voisi olla minun näppiksestäni. Tiedän tunteen...
[/quote]
Haluatko siis sinä kertoa oman tarinasi? :) Meni vähän väärään kohtaa tuo eka kommentti jonka laitoin..
ap.
Mieti, jos miehesi puuhailisi samaa sinun selkäsi takana.
Haluatko mahdollisesti särkeä perheesi ja lastesi isän sydämen?
Lopeta ajoissa, tuosta ei seuraa mitään hyvää.
Alue: Aihe vapaa
Joo kyllä. Olen miettinyt ja paljon. Kovin monelle tämä ei ehkä ole mahdollista. Olen avomielinen ja tykkään seksistä. Minulla on hyvä itsetunto, enkä ole yhtään mustasukkainen. Elämä on täynnä nautintoja, ihan turha antaa niiden mennä ohi. Katuisin ja jossittelisin sitten vanhempana... nyt on itse asiassa sellainen tasankovaihe meneillään, ettei ole kiinnostanut seikkailla hetkeen. Saa nähdä onko pysyvää vai ei... Terveydestäni ja itsestäni huolehdin tarkasti.... niin joo, ja tykkään kyllä myös vähän villimmistä jutuista. Olen harrastanut ryhmäseksiä ja ollut naisten kanssa. Ihania ja fiksuja ihmisiä olen tavannut niissä kuvioissa. Kuten sanottu, olen hieman erilainen... ja todella iloinen siitä! :)