Miksi ihmiset eroavat niin herkästi nykyään?

Kaikki miehet lyö, fakta.

Mun mielestä on tosi hyvä, ettei yhteiskunta painosta enää pysymään yhdessä sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei halua olla! Kaikilla on vain yksi elämä, eikä huonoon suhteeseen kannata jäädä roikkumaan!

Koska avioeroille ei enää nykyisin ole lainsäädännöllisiä esteitä, ilmoitusluontoinen asia, kirjallinen muodollisuus, rasti ruutuun, hoitunee nykyisin jopa netissä. Ookko nä vai ekkö nä oo?

Siksi että naimisiin mennään liian kevein perustein. Ei siitä juntista tule prinssiä vaikka lukis fifty shades of greyn kymmeneen kertaan. 

Ei nykyisin avioero ole sen kummallisempi juttu kuin pitkän yhdessäasumissuhteen päättyminenkään. Ja hyvä niin. Aikaisemmat sukupolvet ovat saaneet kärsiä kohtuuttomasti ihan turhaa häpeää avioeron vuoksi.

Aivoja voi käyttää jo ennen kuin sitoutuu. En kyllä arvosta eronneita pätkääkään.

Avioliitto on menettänyt merkitystään. Se ei enää ole loppuelämän yhteiseloa, vaan kestää keskimäärin 3 - 4 vuotta. 10 vuotta avioliitossa on itseasiassa jo aika pitkä aika ihmisen elämästä.

Monet, varsinkaan naiset, eivät kestä normaalia arkea, kun ovat kuvitelleet seurusteluaikana, että se hetken huuma säilyy läpi elämän. Kun ne vaaleanpunaiset silmälasit riisutaan, niin nähdäänkin muka ihan toisenlainen mies, joka ei ole romanttinen, vaan piereskelee ja röyhtälee, raapii itseään ... niin sieltä. Pikkurouva haluaisi olla niin hieno, niin hieno, mutta eihän se onnistu tuon äijänkörilään kanssa. Ei se halua lähteä edes oopperaan. Eli ei muuta kuin ero vetämään. Onneksi ei ollut lapsia, joten erokin tulee ilman puolen vuoden harkinta-aikaa.

Yksi asia minua kuitenkin ihmetyttää. Monet parit ovat asuneet yhdessä jo pitkään. Eivätkö he sinä aikana ole jo ehtineet nähdä toistensa hyvät ja huonot puolet? Ei sitä kotiakaan jaksa vuosikausia leikkiä, kyllä luulisi, että arki tulee avoliittoonkin. Vai ovatko molemmat vähän varpaillaan, kun avoliitosta on niin helppo lahteä. Heippa, mä lähden nyt. Oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti, nyt ei enää.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 20:21"]

Monet, varsinkaan naiset, eivät kestä normaalia arkea, kun ovat kuvitelleet seurusteluaikana, että se hetken huuma säilyy läpi elämän. Kun ne vaaleanpunaiset silmälasit riisutaan, niin nähdäänkin muka ihan toisenlainen mies, joka ei ole romanttinen, vaan piereskelee ja röyhtälee, raapii itseään ... niin sieltä. Pikkurouva haluaisi olla niin hieno, niin hieno, mutta eihän se onnistu tuon äijänkörilään kanssa. Ei se halua lähteä edes oopperaan. Eli ei muuta kuin ero vetämään. Onneksi ei ollut lapsia, joten erokin tulee ilman puolen vuoden harkinta-aikaa.

Yksi asia minua kuitenkin ihmetyttää. Monet parit ovat asuneet yhdessä jo pitkään. Eivätkö he sinä aikana ole jo ehtineet nähdä toistensa hyvät ja huonot puolet? Ei sitä kotiakaan jaksa vuosikausia leikkiä, kyllä luulisi, että arki tulee avoliittoonkin. Vai ovatko molemmat vähän varpaillaan, kun avoliitosta on niin helppo lahteä. Heippa, mä lähden nyt. Oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti, nyt ei enää.

[/quote]

No eikös se harkinta-aika ole vaikka ei lapsia olisikaan...

Mä olen ap:n kanssa aivan samaa mieltä. Mun mielestä monet eroavat liian helposti ja usein uusi suhdekaan ei ole sen parempi, kun missään vaiheessa ei katsota peiliin ja ymmärretä omia virheitä. Jos parisuhteessa on ongelmia, täytyisi pyrkiä muuttamaan omaa asennettaan ja sitä kautta parantamaan myös parisuhdetta. Harvoin kuitenkaan vika on vain toisessa osapuolessa.  

Enkä nyt siis puhu väkivaltaisista tai muista alisteisista parisuhteista, vaan ihan peruskyllästyneistä pareista. Joissain tapauksissa ero on ainoa oikea vaihtoehto, mutta väitän jopa, että niissä suhteissa, joissa ero olisi paras vaihtoehto, katsellaan liiankin pitkään ja toivotaan, että toinen muuttuu ja ymmärtää muuttua. 

Koska semmoinen arki, jossa jatkuvasti ärsyttää joku juttu, ei ole jaksamisen arvoista. Toki ihminen sopeutuu vaikka mihin jos on pakko, mutta enää ei ole. Ja se on oikeastaan tosi hyvä juttu.

Mutta mistä kertoo se, että ap ja kumppanit ahdistuvat toisten puolesta ja käyttävät aikaansa sen pohtimiseen, miksi joku tekee kuten tekee..?

Mietinpä lähipiirin eroja...

Yhden pariskunnan nainen halusi erota, vaikka oli lapsikin. Mies lusmuili, ei valmistunut, ei hakenut töitä. Leveili vaan vaimon hyvällä ammatilla ja palkalla kavereilleen. Ja keksi kaikenmaailman älyttömiä juttuja. Nainen vaan sanoi, ettei jaksanut enää.

Yhden pariskunnan mies halusi erota. Koska vaimo masentui, makasi kaikki päivät sängyssä, ei käynyt edes suihkussa tai pessyt hampaitaan. Kun vaimo pääsi jaloilleen joten kuten, mies oli ihan rikki siitä jatkuvasta tukipylväänä olosta ja lähti.

Yhden pariskunnan nainen halusi erota. Koska kaikki hänen elämänsä ongelmat olivat psykologin mukaan miehen syytä. Mies ei hakannut, ei juonut eikä ollut työtön. En ymmärrä, miten mies ne vaimon päänsisäiset ongelmat aiheutti, mutta niin kai sitten.

Yhden pariskunnan nainen haluaa nyt erota, koska mies on tylsä ja epäromanttinen eikä tykkää koko ajan tehdä hänen kanssaan kivoja asioita. EIkä järjestä yllätyksiä.

Yhden pariskunnan mies halusi erota, koska vaimo oli idiootti ja lapset rasittavia.

Yhden pariskunnan nainen halusi erota, koska mies oli tylsä ja viihtyi kotona ja itsellä vipatti menojalka ja löytyi sitten se elämän suuri rakkaus sieltä baarista. Joka sitten ei enää ollutkaan suuri rakkaus kun paljastui, että mies ei suostunutkaan jättämään pariskunnan ok-taloa mukisematta vaimolle ja uudelle rakkaalle.

Yksi nainen on halunnut erota kolmesta eri parisuhteesta, koska 1. mies ei tukenut hänen urapyrkimyksiään, 2. mies oli saamaton nahjus joka ei osannut edes löytää parkkipaikkaa ja 3. mies halusi muuttaa maalle.

Mä en tiedä yhtään eroa, jossa syynä olisi ollut miehen alkoholin- tai huumeiden käyttö tai väkivalta.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 20:54"]

Mietinpä lähipiirin eroja...

Yhden pariskunnan nainen halusi erota, vaikka oli lapsikin. Mies lusmuili, ei valmistunut, ei hakenut töitä. Leveili vaan vaimon hyvällä ammatilla ja palkalla kavereilleen. Ja keksi kaikenmaailman älyttömiä juttuja. Nainen vaan sanoi, ettei jaksanut enää.

Yhden pariskunnan mies halusi erota. Koska vaimo masentui, makasi kaikki päivät sängyssä, ei käynyt edes suihkussa tai pessyt hampaitaan. Kun vaimo pääsi jaloilleen joten kuten, mies oli ihan rikki siitä jatkuvasta tukipylväänä olosta ja lähti.

Yhden pariskunnan nainen halusi erota. Koska kaikki hänen elämänsä ongelmat olivat psykologin mukaan miehen syytä. Mies ei hakannut, ei juonut eikä ollut työtön. En ymmärrä, miten mies ne vaimon päänsisäiset ongelmat aiheutti, mutta niin kai sitten.

Yhden pariskunnan nainen haluaa nyt erota, koska mies on tylsä ja epäromanttinen eikä tykkää koko ajan tehdä hänen kanssaan kivoja asioita. EIkä järjestä yllätyksiä.

Yhden pariskunnan mies halusi erota, koska vaimo oli idiootti ja lapset rasittavia.

Yhden pariskunnan nainen halusi erota, koska mies oli tylsä ja viihtyi kotona ja itsellä vipatti menojalka ja löytyi sitten se elämän suuri rakkaus sieltä baarista. Joka sitten ei enää ollutkaan suuri rakkaus kun paljastui, että mies ei suostunutkaan jättämään pariskunnan ok-taloa mukisematta vaimolle ja uudelle rakkaalle.

Yksi nainen on halunnut erota kolmesta eri parisuhteesta, koska 1. mies ei tukenut hänen urapyrkimyksiään, 2. mies oli saamaton nahjus joka ei osannut edes löytää parkkipaikkaa ja 3. mies halusi muuttaa maalle.

Mä en tiedä yhtään eroa, jossa syynä olisi ollut miehen alkoholin- tai huumeiden käyttö tai väkivalta.

[/quote]

Niin tyypillisiä tapauksia nykyaikana. Minä voisin jatkaa listaa vastaavanlaisilla tapauksilla. On tapauksia, joissa nainen on yhtäkkiä 10-20 avioliittovuoden jälkeen keksinyt, että tuo mies ei olekaan romanttinen eikä ollenkaan samanlainen kuin silloin ekoina viikkoina kun rakastuttiin... ja eikun avioero vireille ja riitaa riitaa riitaa ja lasten sydämet hajalle. Ja sitten haukutaan lasten kuullen exää ja exän nyxä ja nyxän exää. Onko se elo sitten auvoisempaa.

No jaa, nelikymppisenä ainakin tulee ikäkriisi...tässäkö tämä nyt oli? Ja jos siihen asti on onnistunut juoksemaan katsomatta peiliin, niin ahdistuu siinä määrin, että luulee tulevansa onnelliseksi vaihtamalla ihmiset lähipiiristä (lue: muissa on vika minun pahaan olooni).

Tällaista tyyppiä nyt ei kannata katsella, vaan antaa mennä kiertoon ja toivottelee uudelle kumppanille jaksamista. Sillä sama paska on siellä edessä, kun ei se katso peiliin, vika löytyy taas siitä uudesta kumppanista. Ja näitä on paljon eroajissa...kannattaa katsoa tarkkaan ennen kuin sellaisen ottaa mukaansa.

Minä olen eronnut kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla mies rakastui toiseen ja jätti minut ja lapset. Toisella kerralla mies jäi työttömäksi, alkoholisoitui sen takia ja viinan voimalla alkoi pahoinpidellä minua. 

Olen hyvässä ammatissa toimiva ihminen, jolla on toimivat ihmissuhdeverkostot ja aivan mahtavat lapset. Ikävä jos ette voi arvostaa minua avioerojeni takia. 

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 21:01"]

Minä olen eronnut kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla mies rakastui toiseen ja jätti minut ja lapset. Toisella kerralla mies jäi työttömäksi, alkoholisoitui sen takia ja viinan voimalla alkoi pahoinpidellä minua. 

Olen hyvässä ammatissa toimiva ihminen, jolla on toimivat ihmissuhdeverkostot ja aivan mahtavat lapset. Ikävä jos ette voi arvostaa minua avioerojeni takia. 

[/quote]

No minusta ekassa tapauksessa syy ei ole sinun. Mieshän siinä on lähtenyt. Toisessa tapauksessa on ollut enemmän kuin fiksua lähteä, koska pidemmän päälle lapset kärsivät alkoholista ja väkivallasta enemmän kuin erosta.

Itse olen keikkunut viimeiset kaksi vuotta eron partaalla. Ei väkivaltaa, ei alkoholiongelmaa mutta muita ongelmia senkin edestä (mm. yksi sivusuhde). Mies ei näe missään ongelmaa, meillähän menee hyvin eikä siksi suostu pariterapiaan. Minä en haluaisi antaa niin helposti periksi ja siksi keikun avioliitossa joka tekee minut vain onnettomaksi =(

Tuskin lapsillekaan on niin tervettä nähdä äiti, joka ei ole onnellinen.

tietenkään se mies ei ole samanlainen kuin 20v sitten! Ihmiset muuttuvat, kasvavat ja kehittyvät. Enkä ymmärrä miten joku "sivusta seuranneena" tuomitsee eron kun ei kuitenkaan tiedä kaikkea.

Koska lastenhoito on suurimmaksi osaksi ulkoistettu, eikä vanhemmilla ole enää käsitystä lastensa emotionaalisista tarpeista.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 21:01"]

Minä olen eronnut kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla mies rakastui toiseen ja jätti minut ja lapset. Toisella kerralla mies jäi työttömäksi, alkoholisoitui sen takia ja viinan voimalla alkoi pahoinpidellä minua. 

Olen hyvässä ammatissa toimiva ihminen, jolla on toimivat ihmissuhdeverkostot ja aivan mahtavat lapset. Ikävä jos ette voi arvostaa minua avioerojeni takia. 

[/quote]

Ei tässä ole kyse siitä, etten arvostaisi sinua, vaan siitä, että monet ihmiset eroavat mielestäni turhaan. Mun mielestä ekassa erossa et voinut vaikuttaa siihen ja toisessa erossa sulla oli luultavasti hyvä syy. Ei kyse ole siitä, että kaikki erot ovat turhia ja ainahan ei voi edes itse vaikuttaa eroon. Mutta silloinkin toinen osapuoli voi haluta eron turhaan.

Kun sinä ap ET TIEDÄ niiden erojen syitä.